Uuden avioliittolain myötä Suomessa ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa kirkon virallinen avioliittokäsitys poikkeaa oleellisesti lainsäädännöstä. Kirkko pitää avioliittoa vain naisen ja miehen välisenä.
Osa työntekijöistä ja jäsenistä tahtoisi muutosta kirkon nykyiseen avioliittokäsitykseen. Asiaa koskevaa keskustelua on käyty poikkeuksellisen paljon myös Kotimaa-lehdessä.
Ensi viikolla kirkolliskokouksessa Turussa käsitellään 22:n kirkolliskokousedustajan aloitetta. Se ehdottaa, että kirkolliskokous alkaisi valmistella tarvittavia muutoksia kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi myös samaa sukupuolta olevia pareja koskevaksi.
Aloite ehdottaa myös, että perinteisellä tavalla avioliittoon suhtautuville turvataan mahdollisuus olla ja toimia kirkossa tasavertaisesti.
Uusi avioliittolaki oli iso muutos. Sen ohella on jo vuosia tapahtunut toinen hidas muutos: yhä harvempi solmii avioliiton. Avioituvuus eli avioliiton solmineiden suhde niihin, jotka voisivat mennä naimisiin, on laskenut vuodesta 2008 lähtien.
Yhtä syytä avioliittojen vähenemiseen ei ole. Yhtenä tekijänä voi olla sosiaalisen paineen puuttuminen. Avoliitossa, erilaisissa parisuhteissa ja sinkkuna eläminen on hyväksyttyä.
Kun avioliiton solmimiselta puuttuu sosiaalinen paine, edellisten sukupolvien malli nousee yhä tärkeämmäksi. Se, miltä omien vanhempien tai isovanhempien avioliiton arki on näyttänyt.
Myös kirkollisten vihkimisten määrä on laskenut. Viime vuonna tämä luku oli 57,4 prosenttia kirkkoon kuuluvien solmimista avioliitoista. Helsingissä, Espoossa ja Mikkelissä avioituvista kirkon jäsenistä vain vähän yli puolet päätyi kirkolliseen vihkimiseen. Lapuan hiippakunnassa vastaava luku on 62,9.
Sen sijaan, että kaikki energia käytetään samaa sukupuolta olevien ihmisten kirkollisen vihkimisen vastustamiseen, pitäisi keskittyä laajempaan kysymykseen. Siihen, miksi yhä useampi kirkkoon kuuluva ei edes tahdo kirkollista vihkimistä.
Jotain on jo tehtykin. Kirkollisen vihkimisen kynnystä alentavat tapahtumat, kuten vihkiyöt, ovat olleet suosittuja. Ne ovat oivia esimerkkejä uutta luovasta ajattelusta kirkossa.
Kirjoittaja on Kotimaan päätoimittaja.
Kuva:
Lue myös:
Pääkirjoitus: Pääsiäisen avoin hauta kertoo toivosta kaiken sodan ja terrorin keskellä
Pääkirjoitus: Jerusalem on maailman hengellinen keskipiste – joka kristityn pitäisi tuntea sitä
Pääkirjoitus: Suurituloisimmat palkansaajat elävät täysin eri todellisuudessa kuin muut kansalaiset
Pääkirjoitus: Jumalanpalvelus ei ole oikea paikka kritisoida Maahanmuuttovirastoa