Suomi ja muukin juhannusta viettävä Pohjola on nyt siirtymässä keskikesän huumaavan valoisuuden saavuttua viettämään vuoden pisintä päivää ja toivottavasti lepäämäänkin. Koittamassa on Johannes Kastajan syntymän juhlapäivä.

Samaan aikaan muualla maailmassa on yhtä levotonta kuin on ollut jo pitkään aikaisemminkin. Erityistä huolta Euroopassa tuottavat Venäjän edelleen jatkuva julma hyökkäys Ukrainaa vastaan sekä alati levoton ja räjähdysherkkä Lähi-itä.

Jälkimmäisestä on kuluneella viikolla kuulunut sikäli hyvää, että helmikuusta lähtien erikoislaatuista sotaa käyneiden Yhdysvaltojen ja Iranin välille on uutisten perusteella onnistuttu sopimaan jonkinlaisesta välirauhasta. Varsinaiseen rauhaan tuolla alueella on kuitenkin edelleen matkaa. Lisäksi nyt saavutettu rauhan aikeen tynkä voi herkästi särkyä. Terrorismia ja vaikutusvaltaansa Lähi-itään ja laajemmallekin levittävä, uskonnollisen diktatuurin johtama Iran on edelleen iskukykyinen, mikä herättää oikeutetusti levottomuutta varsinkin Israelissa.

Jos raakaöljy ja nesteytetty maakaasu eivät nyt orastavan sopimuksen myötä liikkuisi Persianlahden terminaaleista maailmalle, seuraisi siitä maailmantaloudelle jälleen ongelmia. Erityisen paljon energian ja samalla kaiken muunkin kallistumisesta kärsivät maailman köyhimmät maat, joissa nälänhätäkin on usein aivan oven takana.

Algoritmien ja tekoälyn sfääreissä voi olla yhä vaikeampaa tietää, mitä oikeasti on tapahtumassa.

Nykyajan kriiseihin miltei kaikkialla tuntuu liittyvän monen muun ikävän asian ohella se, että asioista kertovat narratiivit ovat päinvastaisia ja toinen toistaan surrealistisempia. Jo vuosien ajan onkin puhuttu totuudenjälkeisestä ajasta.

Totuutta on tietenkin venytetty ja vääristelty koko ihmiskunnan historian ajan. Silti nykyinen salamannopea globaali viestintä saa aikaan sen, että ihmiset ovat jatkuvan ja alati muotoaan muuttavan mediavyöryn, myös monenlaisen disinformaation alla. Erityisesti verkko- ja somevirtoja ohjailevien algoritmien ja valtaansa yhä enemmän osoittavan tekoälyn sfääreissä voi olla entistä vaikeampaa saada selvää, mitä oikeasti on tapahtumassa.

Olemmeko kaiken sekavuuden keskellä jo siinä pisteessä, että läntisissä yhteiskunnissammekin tulisi aivan uudella tarmolla esittää epistemologinen kysymys siitä, mitä ja miten oikeastaan voimme tietää ja mitä totuudella ymmärretään?

Tällainen asettaa lisää paineita erityisesti poliitikoille, muille yhteiskunnallisille toimijoille, talouselämälle ja medioille. Erilaisten globaalien ja paikallisemman tason puhegeneraattoreiden, puolitotuuksien ja jopa valheiden sumuverhojen läpi on usein vaikea muodostaa edes jollakin tavalla realistista kuvaa maailmasta.

Juhannuksen päähenkilö, Herran edelläkävijä ja profeetta Johannes Kastaja, ei Uuden testamentin mukaan pelännyt totuuden sanomista. Sen kuulivat häneltä Jordanin autiomaahan häntä kuulemaan tulleet erilaiset ihmiset ja myös neljännysruhtinas Herodes Antipas, jonka avioliittojärjestelyä Johannes oli arvostellut.

Valitettavasti Johannes Kastaja tuskin kelpaa maailman mahtavien esikuvaksi, vaikka hyvä olisikin. Onhan hänen esimerkkinsä seurauksista huolimatta rohkaiseva: vaikka hän joutui maksamaan totuuden puhumisesta korkeimman hinnan, oli hän Herransa asialla rohkeasti, ja juuri siksikin me häntä muistamme.

Lue myös:

Pääkirjoitus: Kirkon ykseyden asemesta elämme jo sen kakseutta tai moneutta

Pääkirjoitus: Tekoälyn aikakaudella tärkeintä on keskustella ihmisyydestä