Pääkirjoitus: Lapin sota surettaa ja hävettää, mutta voisiko siitä oppia jotain?

Kuva: Jani Laukkanen

Suomen sisällissotaa ja sen aiheuttamaa traumaa käsiteltiin sen satavuotismuisteloiden yhteydessä 2018. Talvi- ja jatkosotaa me muistelemme sankarmielin aina itsenäisyyspäivänä. Nyt on kuitenkin tullut aika puhua Lapin sodasta.

Lapin sodaksi kutsuttua Suomen viimeisintä sotaa käytiin 80 vuotta sitten näihin aikoihin. Sitä on nyt muisteltu katkerasti niillä Lapin paikkakunnilla, jotka saksalaisjoukot polttivat vetäytyessään kohti Norjaa.

Sota jätti omat jälkensä lappilaiseen elämään metsittyvinä kivijalkoina, haikeina muistoina Petsamosta ja pienenä kitkeryytenä muuta Suomea kohtaan. Kylien palaessa katosi Lapista jotain omasta kulttuurista: peräpohjalainen rakennuskanta korvautui jälleenrakennuksen yhteydessä yleissuomalaisella.

Petsamosta evakkoon lähteneet lappilaiset puolestaan eivät päässeet enää palaamaan, eikä sitä menetystä ja Liinahamarin kaihoa oikein ollut oikeus surrakaan kunnolla, kun kaunista Karjalaa surtiin niin voimallisesti.

NYT 80 vuoden kuluttua nämä surut tuntuvat nousevan pintaan. ”Kukapa näitä ihmisiä olisi kuunnellut, trauma oli yhteinen”, Torniosta kotoisin oleva emerituspiispa Mikko Heikka muistelee sodan jälkiä Helsingin Sanomien Lapin sota -teemalehdessä.

Lapin sodan äärellä on kansallisen itsetutkiskelun paikka. Siitä sodasta ei mielellään puhuta siksikään, että se ei istu suomalaiseen mielikuvaan kansan sankaruudesta ja rehellisyydestä. Se oli takinkääntö. Petettiin toveri, jonka kanssa oltiin sotaan lähdetty. Hävettäähän se vieläkin, vaikka pakko oli.

Sitäkin on syytä miettiä, että jatkosodan jälkeen 420 000 Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta evakuoitua, petsamolaiset mukaan lukien, piti asuttaa uudelleen. Oli pakolaisia, pulaa kaikesta ja paljon napinaa. Siitäkin selvittiin.

Pehmentäisikö tämän kaiken muistaminen näin adventin alla asenteitamme meille turvaan pyrkiviä muista maista tulevia pakolaisia kohtaan? Etenkin niitä, jotka ovat jo aloittaneet kotoutumisen ja menettäneet sukuyhteydet käännyttyään täällä kristityiksi. Ettei 80 vuoden päästä hävettäisi sekin, että heitimme hätää kärsiviä maasta kuuntelematta heitä edes kunnolla, kun oikeasti ei ollut edes pakko.

Jatkolukemista:

Lapin sodasta 80 vuotta – entisten aseveljien katkera yhteenotto, jota kumpikaan ei olisi halunnut

Kaisa Huhtala: Yleisinhimillinen velvollisuus huolehtia apua tarvitsevista on jäämässä omat ensin -ajattelun jalkoihin

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliLukijoilta: Taipaleen seurakunnassa alueet ovat rikkaus, ei ongelma
Seuraava artikkeliMuistokirjoitus: Jukka Sariola 1963 – 2024

Ei näytettäviä viestejä