Helatorstai tai Kristuksen taivaaseen astumisen päivä kuuluu niihin kristillisiin juhlapäiviin, joiden varsinainen sanoma saattaa olla ainakin joillekin ihmisille nykyisin hieman tuntematon. Joka tapauksessa: kirkko viettää tätä päivää sen muistoksi, että maanpäällisen työnsä tehtyään Jeesus opetuslapsiensa nähden astui taivaaseen. Asiasta kertovat Markuksen (16:19) ja Luukkaan evankeliumit (24:50–51) sekä Apostolien teoissa (1:1–11). Ja onhan asia kiteytynyt myös uskontunnustuksiimme: ”…nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan…..”
Kristillisen pelastushistorian kannalta tärkeää on myös se, mitä enkelit Apostolien teoissa ilmoittivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.”
Tästä on kysymys. Kirkko saarnaa syntiemme puolesta kuollutta, ylösnoussutta ja korotettua Kristusta, joka palaa kerran.
Yksi syy helatorstain jonkinasteiseen tuntemattomuuteen voi tietysti olla yleisesti sen niin kutsutun maallistumisen ohessa erityisesti myös päivän perinteinen ja kieltämättä hieman kryptinen nimi, ruotsin kielen pyhää torstaita tarkoittavista sanoista vääntynyt helatorstai – ja kun on vielä se kiirastorstaikin. Aivan uusimman historian kannalta tunnettuisuutta ei ole lisännyt se, että päivä siirtyi työmarkkinapolitiikan ja valtiovallan päätöksin vuosiksi 1973–1991 edellisen viikon lauantaiksi. Yksi sukupolvi kasvoi siis tästä Joosefista liikaa tietämättä.
Toisaalta kirkollinen harrastuneisuus opettaa nopeasti kenelle tahansa myös tarvittavan sanaston.
Suomen evankelis-luterilaiselta kirkolta osoitti puoli vuosisataa sitten kohtalaista notkeutta, että se nöyrästi siirsi pääsiäiseen ajallisesti sidottua juhlapäiväänsä maallisen esivallan aiheuttaman muutoksen mukaisesti. Olisikohan joulu kokenut mutatis mutandis saman kohtalon? Mainittakoon, että Suomen ortodoksinen kirkko ei 1973 ruvennut kirkollista juhlapäivää kalenterissaan siirtelemään. Olikohan luterilaisen kirkonkaan silloin ihan pakko niin tehdä? Semminkin, kun vanhaan käytäntöön sitten kuitenkin yhteiskunnassa helatorstain osalta palattiin 1992. Toisaalta samaa voisi kai kysyä toisesta helluntaipäivästä, joka on sittemmin tykkänään kadonnut.
Niin muuttuu maailma, Eskoni.
PISTEMÄISET PYHÄT keskellä viikkoja voivat olla yhdenmukaisuutta, kuria ja järjestystä vaativan tuotantotalotemme kannalta hieman häiritseviä, mutta kristillisestä perinteestä kannattaa tässä kuohuvassa maailmassa pitää kiinni. Helatorstai on päivä, jolloin Kristus kosketti taivasta ja maata, eikä vain symbolisesti. Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme. Kristityn vaellukseen kuuluu kahden maan kansalaisuus. Vanhan katekeettisen ajatuksen mukaisesti käsi on aurassa, mutta sydän taivaassa. Tuohon elämänasenteeseen kuuluu tietenkin myös se, että vaikka kristityn kilvoitus ennen kaikkea tapahtuu arjen elämän ilojen ja surujen keskellä, on siinä olennaista myös pyhä ja pyhät päivät.
Jos kaikki on arkea, ei se ihmistä tyydytä. Tarvitaan muutakin. Joskus käy tietysti niin, että vaikka kristillinen pyhäpäivä olisi uskonnollisessa mielessä merkitykseltään suurten joukkojen keskuudessa ohentunut, on sen vietto vapaapäivänä silti suosittua. Esimerkiksi Tanskan suuren rukouspäivän muuttaminen arki- ja työpäiväksi oli siksi hiljattain Tanskassa melkoisen poliittisen kädenväännön ja keskustelun aihe.
Kristilliset juhlapäivät ovat olemassa siksi, että me vuotuisessa kierrossa muistaisimme ja eläisimme uudelleen ja uudelleen todeksi Jumalan pelastushistorian tapahtumat. Ne tapahtuivat ennen meitä ja niitä tullaan samalla tavalla muistamaan ja elämään meidän jälkeemme. Siksi helatorstaikin on oikealla paikallaan ja muistuttaa osaltaan kristityn vaelluksen ja uskomme salaisuuden yhdestä uskonkohdasta.
Helatorstai on maailmassa tunnettu kristillinen juhlapäivä, mutta kyllähän sen viettämisen tavat myös jossain määrin voivat vaihdella maasta ja kirkkokunnasta toiseen. Monissa maissa helatorstai ei ole yleinen vapaapäivä, ja siksi kirkot voivat viettää sitä esimerkiksi seuraavana sunnuntaina.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.