Viimeisenä työviikkonaan tasavallan presidenttinä Sauli Niinistö matkusti Namibiaan presidentti Hage Geingobin hautajaisiin.
Hautajaisissa pitämässään puheessa Niinistö muun muassa totesi Geingobin jättäneen perinnöksi läheisen ystävyyden Suomen kanssa. Niinistö totesi ystävyyden perustuvan yli 150 vuoden yhteisen historian vankalle perustalle.
Suomen tasavallan presidentin osallistuminen kaukaisen ja väkiluvultaan pienen maan presidentin hautajaisiin kertoo Suomen ja Namibian erityissuhteista. Niiden rakentaminen tosiaan alkoi 155 vuotta sitten ensimmäisten Suomen Lähetysseuran työntekijöiden saavuttua nykyisen Namibian alueelle.
Sauli Niinistö muistutti puheessaan maitten välisen ystävyyden rakentuneen myös yksilöiden välisiin vahvoihin siteisiin.
”Huomionarvoinen esimerkki tästä on side presidentti Geingobin ja Suomen edesmenneen presidentin, Nobelin rauhanpalkinnolla palkitun Martti Ahtisaaren välillä. Molemmat olivat keskeisessä asemassa Namibian itsenäistymisprosessissa. Molemmat rakastivat tätä maata syvästi”, Niinistö sanoi puheessaan.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Suomen ja Namibian välinen pitkä ystävyys saattaa hapertua.
YKSI MERKKI siitä on Suomen Lähetysseuran vetäytyminen Namibiasta. Lähetysseuran viimeiset kaksi työntekijää, Päivi Löytty ja Sakari Löytty, palaavat Suomeen kesäkuussa. Uusia työntekijöitä ei lähetetä. Vuodesta 1869 lähtien jatkunut yhtäjaksoinen aika Suomen Lähetysseuran yhteensä satojen työntekijöiden läsnäolosta Namibiassa on päättymässä.
Löytyt ovat olleet Lähetysseuran lähettäminä LUCSA:n eli eteläisen Afrikan luterilaisten kirkkojen yhteisön palveluksessa. Ainakin tällä tietoa Lähetysseura hoitaa jatkossa yhteyksiään Namibiaan ja sen evankelis-luterilaiseen kirkkoon LUCSA:n sekä Luterilaisen maailmanliiton (LML) mahdollisten hankkeiden tai stipendiaattiohjelman kautta.
Lähetysseurasta vakuutetaan, että ystävyys Namibiaan kuitenkin jatkuu. Mutta se miten ystävyys jatkuu käytännössä, näyttää hiukan epämääräisemmältä. Elinvoimainen ystävyyssuhde edellyttäisi ihmisten välisiä yhteyksiä.
Tässä sirpaloituvassa ja yhä epävakaammaksi muuttuvassa maailmassa valtioiden sekä kirkkojen välisistä erityisistä yhteyksistä kannattaisi pitää kiinni. Uusia ystävyyksiä ei hetkessä synny.
SUOMEN LÄHETYSSEURAN sijaan yhteys Namibiaan jatkuu ainakin joillakin tasolla muiden toimijoiden, esimerkiksi Suomen Pipliaseuran kautta. Tampereen, Espoon ja Helsingin hiippakunnilla on puolestaan siellä ystävyyshiippakuntia.
Suomen Pipliaseuralla on Namibiassa mittava raamatunkäännöshanke yhteistyössä paikallisten kirkkojen sekä Namibian ja Angolan Pipliaseurojen kanssa. Tällä tietoa raamatunkäännöstyö jatkuu vuoteen 2032 asti. Lisäksi Pipliaseura tekee siellä lukutaitotyötä.
Tampereen hiippakunta on Namibian evankelis-luterilaisen kirkon ELCIN:in itäisen hiippakunnan ystävyyshiippakunta ja Helsinki sekä Espoo kirkon läntisen hiippakunnan ystävyyshiippakuntia.
Espoon hiippakunnasta yhteyttä on hoidettu muun muassa osallistumalla Palvelevaa Puhelinta vastaavan verkoston rakentamiseen.
Tampereella ystävyyttä on toteutettu viime aikana muun muassa niin, että namibialainen pappi Helvi Nasiwa Muremi Nkurenkurusta oli viime syksynä Harjun seurakunnassa vierailevana työntekijänä.
Parhaimmillaan ystävyys ja oppiminen ovat kahdensuuntaista. Esimerkiksi puhe- ja saarnataidon suhteen namibialaisilla papeilla olisi paljon annettavaa suomalaisille.
Sauli Niinistö antoi lupauksen Hage Geingobin hautajaisissa. Hän sanoi, että ”kun presidenttikauteni on pian päättymässä, lupaan jättää tämän Suomen ja Namibian välisen ystävyyden perintönä seuraajalleni.”
Tasavallan presidentti Alexander Stubbilla on hieno perintö vaalittavanaan.