Aldous Huxleyn romaani Uljas uusi maailma osuu lähemmäs todellisuutta kuin sen kuuluisampi hengenheimolainen, George Orwellin 1984. Tällä nopeiden dopamiinien valtakaudella olisikin oikeutetumpaa puhua huxleylaisesta kuin orwellilaisesta dystopiasta.
Huxleyn dystopiassa kirkkojen ristit ovat väistyneet. Vain tiedettä palvotaan, erityisesti tuottavaa sellaista. Ristien yläpuu on sahattu poikki ja tilalla on tylppä T. Se muistuttaa kuluttajia Fordin suuresta saavutuksesta, T-Fordista.
Tätä palvelusta vietetään joka viikonloppu. Harvassa ovat Suomen pitäjät, joissa kirkkoon tulisi yhtä paljon väkeä kuin ostosparatiisiin. Tie kapitalismin riemuvoittoon on pedattu hyvillä tarjouksilla.
HUOLESTUTTAVAMPAA KUIN kerskakulutus on dopamiinikulttuuri. Amerikkalainen musiikkihistorioitsija Ted Gioia julkaisi hiljan kirjoituksen Kulttuurin tila 2024, joka summaa ilmiön. Suomessa Helsingin Sanomat huomioi jutun ja moni keskustelija koki Gioian kiteytyksen olevan tärkein analyysi ajastamme.
Gioian mukaan kulttuurin evoluutio on seuraava: Ensin oli taide, joka joutui viihteen kitaan. Pian viihde muuttui yhä nopeammaksi ja helpommaksi, kunnes lopulta sosiaalisen median pikadopamiinit hotkaisivat sen kuin Moolok. Tilastot todistavat: Instagram, Facebook, TikTok ja Snapchat ovat varastaneet show’n perinteiseltä viihteeltä, joka asui talossa, jonka rakensi taide.
Sosiaalisen median alustat eivät yritä peitellä sitä, mitä ne tekevät. Algoritmit tähtäävät koukuttamiseen ja nopeiden dopamiinien tarjoamiseen.
Miksi lukea kirjaa ja odottaa, että se tempaa mukaansa, kun voi saada nopeammat kiksit katsomalla näppäriä minivideoita? Miksi katsoa dokumenttia kuolleen neron elämästä, jos tarjolla on minuuttiin tiivistetty ”my day” -video elävästä idolista?
Huxleyn ennustuksessa syvällinen taide on hävitetty, koska sen herättämät tunteet eivät ole aina kliffoja ja helppoja. Kuluttajan tulee olla iloinen höpsö, jotta kauppa käy tai modernisoidusti soveltaen: että klikkejä kertyy.
MIHIN PYHÄ tässä paketissa mahtuu? Kaikkien seitsemän taiteen historian syvimmissä ilmentymissä ollaan pyhän jalanjäljillä: etsimässä syytä, tarkoitusta ja merkitystä. Somen ikuinen preesens tekee kuitenkin pyhästä pintapuolista.
Kahdenkymmenen sekunnin tiivistelmä omatunnosta ei voi tarjota samaa kokemusta kuin Raskolnikovin hikoilun lukeminen kahdenkymmenen sivun verran.
Pyhän kokemukselle nopeat dopamiinit ovat vieraita. Siksi nopeisiin ärsykkeisiin tottuneen nykyihmisen voi olla entistä vaikeampaa löytää uskonnollisista teksteistä, musiikista tai toimituksista niiden merkitystä. Kokemus ei tyydytä.
Kaipuu sille silti on, uskon niin. Kirkko voi tässä ajassa osallistua todelliseen vastarintaliikkeeseen. Täällä ei tarjota nopeita kiksejä vaan pyhyyttä ja ikuisuutta.
* * *
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.