Luterilaisen maailmanliiton (LML) pääsihteeri, virolainen teologian tohtori Anne Burghardt kertoo mielipiteenään, että Kenian evankelis-luterilaisen kirkon (ELCK) eropäätös LML:stä on konservatiivisen pohjoisamerikkalaisen luterilaisen kirkon Missouri-synodin (LCMC) sekä sen ympärille muodostuneen toisen maailmanjärjestön Kansainvälisen luterilaisen neuvoston (ILC) toiveiden ja pyrkimyksien tulosta.
— Tässä ei ole tarvetta spekulaatiolle. LCMS on julkisesti ilmaissut pyrkimyksensä. Vuonna 2019 LCMS:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa pyritään dialogiin niiden [ILC:n] jäsenkirkkojen kanssa, jotka ovat jäseniä myös LML:ssa, Anne Burghardt sanoo.
— LCMS:n ulkoasiain osasto on kuvannut työtään siten, että se luo olosuhteita tunnustuksellisin perustein tapahtuvia LML:sta lähtemisiä ajatellen. ELCK:n eropäätöstä LCMS:n ulkoasiain johtaja on luonnehtinut ”juuri sellaiseksi hedelmäksi, jota LCMS on halunnut kasvattaa”. Tämä siis tiedetään, Burghardt lisää.
Kenian suurin luterilainen kirkko, noin 100 000 jäsenen Kenian evankelis-luterilainen kirkko päätti kirkolliskokouksessaan huhtikuussa, että se jättää Luterilaisen maailmanliiton ja eroaa sen jäsenyydestä. ELCK on kuulunut myös Missouri-vetoiseen ILC-järjestöön.
ILC:n puheenjohtajana toimii Suomen Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola.
Hän olisi tervetullut ainoastaan jos häntä ei ollut vihitty papiksi eikä hänen seurassaan olisi papiksi vihittyä naista.
ANNE BURGHARDT on pahoillaan siitä, että ELCK jättää LML:n. Hän korostaa voimakkaasti sitä, että LML on kommuunio, joka pohjautuu nimenomaan Raamatusta ainoana lähteenä oppinsa, elämänsä ja palvelunsa ammentavista jäsenkirkoista. Kirkot pitävät luterilaisia tunnustuskirjoja, erityisesti muuttamatonta Augsburgin tunnustusta ja Lutherin Vähää Katekismusta tuon Jumalan sanan puhtaansa ilmaisuna.
— Tälle pohjalle perustettuna LML on sitoutunut tuomaan yhteen ja yhdistämään luterilaisen tunnustuksellisen tradition kirkkoja eri puolilla maailmaa.
LML:ssä ollaan Burghardtin mukaan surullisia ELCK:n lähdön vuoksi, mutta toisaalta Kenian toisesta — paljon pienemmästä — LML:ään kuuluvasta luterilaisesta kirkosta (KELC) kuuluu iloisia uutisia:
— Olemme iloisia siitä, että Kenian evankelis-luterilaisen kirkon (KELC) on pysynyt meidän jäsenenämme ja siellä on helluntaina vihitty ensimmäistä kertaa nainen piispaksi.
Burghardt toteaa, ettei ELCK:n eroilmoitus ehkä tullut täytenä yllätyksenä.
— ELCK on ollut hyvin läheisesti kytkeytyneenä Kansainväliseen luterilaiseen neuvostoon. Aikaisemmin tänä vuonna eräs [naispuolisista] kollegoistamme kysyi ELCK:sta, voisiko hän vierailla tuossa kirkossa virkamatkallaan Nairobissa. Hänelle ilmoitettiin, että hän olisi tervetullut ainoastaan jos häntä ei ollut vihitty papiksi eikä hänen seurassaan olisi papiksi vihittyä naista.
Tämäntyyppiset asetelmat tekevät Burghardtin mukaan ajan mittaan jäsenyyden vaikeaksi ylläpitää järjestössä [LML:ssa], joka on vahvistanut naisten pappeuden jo vuonna 1984.
Burghardt kiistää sen, että LML edistäisi ”LGBTQ-agendaa”.
KENIAN EVANKELIS-LUTERILAINEN kirkko ELCK mainitsi eroansa syiksi LML:n tukemiksi luonnehtimansa naispappeuden, LGBTQ-käytännöt, joita ELCK pitää Raamatun ja Tunnustuskirjojen vastaisina.
Burghardt huomauttaa, että Budapestin yleiskokouksesta (1984) lähtien LML on vahvistanut (affirmed) naisten papiksi vihkimisen ja jäsenkirkot ovat sittemmin käsitelleet asiaa omassa kontekstissaan.
— LML ei koskaan ole pitänyt tätä kysymystä status confessionis -asiana. Ymmärrämme sen Raamatun evankeliumin valossa tapahtuvana uskollisena lukemisena sekä Luterilaisten tunnustuskirjojen ilmaisuna, ei niistä poikkeamisena. Missouri-synodi on ottanut tässä toisen näkökannan ja toisin kuin LML pitää sitä kirkkoa jakavana asiana.
Burghardt kiistää sen, että LML edistäisi ”LGBTQ-agendaa”. Väite ei hänen mukaansa ole tarkka luonnehdinta siitä, mitä LML asiassa tekee.
— Kun LML puhuu sukupuolten tasa-arvosta (gender justice), se puhuu tasa-arvoisista oikeuksista naisille ja miehille. Sukupuoli (gender) on LML:n kielessä ymmärrettävä binäärisessä mielessä (concept).
Tämä tarkoittaa Burghardtin mukaan sitä, että LML torjuu kaikenlaiset väkivallan muodot, mukaan lukien väkivallan joka perustuu ”etnisyyteen, sukupuoleen, seksuaalisuuteen, luokkaan, ikään, kehitysvammaisuuteen, ksenofobiaan, kastiin tai sosiaaliseen taustaan”.
— Tiedämme, että jäsenkirkkomme elävät tässä hyvin erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa ja LML ei aseta näissä kysymyksissä yhtä positiota eri puolille kommuuniota.
Burghhardtin mukaan jossakin ILC-viestinnässä ja sitä heijastavassa ELCK:n kirjeessä LML:lle tämä asia on kehystetty tavalla, joka ei vastaa sitä, mitä LML todellisuudessa sanoo tai tekee.
— On syvästi huolestuttavaa, että päätöksiä tehdään LML:a koskevan väärän tiedon perusteella.
ELCK:lla ei enää ole alttari- ja saarnatuoliyhteyttä maailmanlaajuisesti useimpien luterilaisten kirkkojen kanssa.
LUTERILAINEN MAAILMANLIITTO menettää ELCK:n erossa yhden jäsenkirkon. Mutta Burghardtin mukaan myös ELCK menettää: se ei enää tule olemaan osa globaalia luterilaista kommuuniota. Samoin se ei enää ole osa LML:n alueellista verkostoa ja menettää paikkansa LML:n maailmanpalvelun Kenian osastossa. Burghardtin mukaan LML on ollut Keniassa hyvin aktiivinen humanitaarisessa ja kehitysyhteistyössä.
— ELCK:lla ei siis enää ole alttari- ja saarnatuoliyhteyttä maailmanlaajuisesti useimpien luterilaisten kirkkojen kanssa. Kirkko pysyy ILC:n jäsenenä, mutta se ei ole kommuunio, vaan yhteisö, jolla ei jäsenten kesken ole virallista alttari- ja saarnatuoliyhteyttä.
Burghardt korostaa vielä, että ELCK menettä myös näköalan laajempaan ilmaukseen siitä, mitä on olla tunnustuksellinen (confessional) eikä ”konfessionalistinen” (confessionalist). Ensiksi mainittu tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että ollaan luterilaisessa tunnustuksellisessa traditiossa, mutta ei olla tiukasti sisäänpäin katsovia.
— Oma vaikutelmani on, että ILC:n tai Missouri-synodin edistämää teologiaa elähdyttävät aivan tietystä luterilaisuuden ajanjaksosta, nimittäin luterilaisesta ortodoksiasta saadut painavat vaikutteet. Esimerkiksi opetus Raamatun sanainspiraatiosta jne. Reformaation henki reformaatioaikana oli kuitenkin inspiroiva ja vapauttava, ja se kutsui aina kääntämään katseen Jeesukseen Kristukseen.
Lopuksi, LML on joutunut lopettamaan myös sen stipendejä saaneiden ELCK-kirkon opiskelijoiden tukemisen.
— Toivottavasti kirkko löytää tapoja tukea heitä jatkossa.
Miltä kahden varsin erilaisen luterilaisen maailmanjärjestön suhteet tällä hetkellä näyttävät?
BURGHARDT ON hieman huolissaan niistä kirkoista, jotka ovat jäseniä molemmissa luterilaisissa maailmanjärjestöissä. Hänen mukaansa monet niiden johtajista ovat suoraan kertoneet hänelle, etteivät he haluaisi ajautua tilanteeseen, jossa heidän olisi pakko tehdä valinta.
Luterilaisen maailmanliiton näkökulmasta on siis meneillään eräänlainen köydenveto sen ja konservatiivisen Kansainvälisen luterilaisen neuvoston välillä. Miltä kahden varsin erilaisen luterilaisen maailmanjärjestön suhteet tällä hetkellä näyttävät?
Tällä hetkellä virallisia suhteita ei Burghardtin mukaan ole. Aiemmat vuosittaiset keskustelut järjestöjen välillä päättyivät jo hänen edeltäjänsä (Martin Junge) aikana.
— Syynä oli, että jo silloin oli sellainen vaikutelma, että ILC, tai joissakin tapauksissa Missouri-synodi, työskenteli yksittäisten kirkkojen kohdalla ykseyttä vastaan tai rohkaisi niitä eroamaan LML:sta. Ottaen huomioon mitä nyt on julkisesti sanottu, nuo huolet olivat silloin hyvin perusteltuja. On vaikeaa osallistua mielekkäästi keskusteluihin, kun LML:n näkemyksiä esitetellään ILC:ssä harhaanjohtavasti.
Kahden järjestön pitäisi Burgardtin mukaan kuitenkin käydä mahdollisimman pian keskusteluja siitä, miten nykytilanteesta mennään eteenpäin. Se hyödyttäisi niitä kirkkoja, joilla on kaksoisjäsenyys ja jotka eivät halua lähteä LML:sta.
— Toivomme,että nuo keskustelut voisivat tapahtua rehellisesti siltä pohjalta, mitä molemmat järjestöt todellisuudessa edustavat.
Anne Burghardtin mukaan kirkon ykseyden särkyminen on aina surullista, erityisesti jo se tapahtuu syistä, jotka eivät ole uskomme ytimessä. Augsburgin tunnustus muistuttaa hänen mukaansa siitä, että kirkko on siellä, missä evankeliumi saarnataan puhtaasti ja sakramentit toimitetaan oikein.
— Tällaisina aikoina, jolloin on suuri tarve evankeliumille ja jolloin on lisääntynyttä polarisaatiota, meidän pitäisi osallistua kunnioittavaan dialogiin. Meidän pitäisi vahvistaa yhteisiä pyrkimyksiäme, elääksemme todeksi kasteessa saamaamme kutsumusta, jossa pyydetään Jumalan uutta luomistyötä entistä näkyvämmäksi tässä maailmassa, Anne Burghardt sanoo.
Hietamäen mukaan LML:sta on sen historian aikana aikaisemmin eronnut muutama kirkko.
SAMANKALTAISTA NÄKÖKULMAA Kenian ELCK-kirkon eroon tuo LML:n neuvoston ekumeenisten asioiden neuvonantaja, teologian tohtori Minna Hietamäki. Myös hän pitää selviönä, että ELCK:n eroon ovat vaikuttaneet Missouri-synodi sekä Kansainvälinen luterilainen neuvosto ILC.
— ILC pyrkii voimakkaasti vaikuttamaan kirkkoihin, joilla on kaksoisjäsenyys, siis LML:n ja ILC:n jäsenyys. ILC edellyttää näiltä kirkoilta LML:n jäsenyyden päättämistä.
Asia on Hietamäen mukaan ollut jo vuosikymmenien ajan hankala. LML sen sijaan ei Hietamäen mukaan halua rajoittaa tai kontrolloida kirkkojen muita jäsenyyksiä.
Kaiken kaikkiaan ELCK:n lähtö on Hietamäen mukaan surullista, koska kirkko on pitkään ollut LML:n jäsen.
Kenian kirkon ilmoittamat erosyyt ovat nyt olleet LML:n suosima naispappeus ja seksuaalivähemmistöjen asia. Taustalla myös Hietamäki näkee selkeästi edellä mainittujen tahojen vaikutusta.
— LML on kyllä sitoutunut naispappeuteen ja kannustaa kirkkoja harkitsemaan sitä. Mutta avioliittoasioissa ELCK on tehnyt LML:n kannoista valitettavia virhetulkintoja. LML ei ole ottanut seksuaalivähemmistöihin kantaa, sen avioliittokantakin on perinteisen binäärinen. Agendaa seksuaalivähemmistöihin ei ole, Minna Hietamäki korostaa.
Hietamäen mukaan LML:sta on sen historian aikana aikaisemmin eronnut muutama kirkko. Lisäksi eräät kirkot pohtivat tällä hetkellä jäsenyyttään. Kenian kirkon lähtöä Hietamäki pitää yksittäistapauksena.
— Mitään valtavaa liikehdintää LML:sta eroamiseen ei ole.
Hietamäki arvioi, että Kenian ELCK:n jäsenyys LML:ssa päättyy kesäkuussa pidettävässä LML:n neuvoston kokouksessa. Tällä voi olla jotakin vaikutusta Suomeenkin.
— Tällä voi olla vaikutusta, jos siellä on ystävyysseurakuntia tai hiippakuntia. Voi olla hyvä arvioida yhteistyön edellytyksiä, jos ystävyyshiippakunnassa ei voida tehdä yhteistyötä papiksi vihittyjen naisten kanssa.
— Viran tunnustamisen suhteen LML:n jäsenkirkkojen kesken virat tunnustetaan, mutta muiden kirkkojen pappien pitää saada piispan lupa yksittäistenkin jumalanpalveluksen tai kirkollisen toimituksen toimittamiseen Suomessa, Minna Hietamäki sanoo.
Lue myös:
Juhana Pohjola jatkaa Kansainvälisen luterilaisen neuvoston puheenjohtajana
Ilmoita asiavirheestä