Kirkon ei pitäisi mennä Sexhibition-messuille, Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo sanoo Kotimaa24:lle. Seksistä puhuminen imee Laajasalon mielestä ”kirkosta kaiken hapen”.
Tikkurilan seurakunta ja Vantaan seurakuntien perheasiainneuvottelukeskus ovat mukana perjantaina 31. lokakuuta Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettävillä Sexhibition-messuilla.
Teemu Laajasalo painottaa, ettei hän tuomitse seurakuntaa sen koommin kuin messuille meneviä. Hän ei vain usko, että messut ovat kirkon paikka siitäkään huolimatta, että hänen mukaansa kirkon pitää mennä sinne, missä on vaikeaa olla.
– Seksimessuilla ei oikein ole onnistumisen mahdollistavaa roolia. Ihmiset eivät mene seksimessuille kuulemaan Jeesuksesta tai hakemaan perheterapiaa. He menevät sinne iloitsemaan pornosta sen eri muodoissa. Meidän rooli on joko tukea tätä iloa tai pilata se. Jos tuemme, menetämme itsekunnioituksemme ja uskottavuutemme ja jos emme tue, olemme ilonpilaajia, Laajasalo perustelee.
– On siis riski, että me vaikutamme siellä helluntaiherätyksen bussilta kesäisen kaljaterassin vieressä, joka evankelioi huurteisen ottajia. Mutta on myös riski, että me vaikutamme tekomoderneilta mielistelijöiltä, jotka haluavat ymmärtää aikaa – yhtä luontevasti kuin keski-ikäinen nuorekkuudestaan varma nousuhumalassa oleva sukulaismies esittäessään rap-esityksen konfirmaatiojuhlassa.
Ristiriita eikä moderni ote
Seksuaalisuuden käsittelystä lukion oppikirjoissa kasvatustieteen tohtoriksi väitellyt Laajasalo on itse ollut vuosina 1995–2010 seksimessuilla viisi tai kuusi kertaa. Hänen mielestään messut on muuttunut vastakulttuuritapahtumasta main stream -pornomessuksi ja isoksi seksikaupaksi.
– Porno kysymyksenä on äärimmäisen kiinnostava etiikan, estetiikan ja varmaan evankeliuminkin näkökulmasta mutta sitä kannattaisi käsitellä kirkon omilla ehdoilla ja omalla alustalla. Menemällä kaverin messuille joka tapauksessa mainostamme ja luomme hypeä itse tapahtumalle, kun vielä kinaamme kunnolla julkisesti keskenämme ja sekoilemme viestinnässä niin tästä saa samanlaisen toisinnon kuin pride-juhlista – jossa lopulta näkyi ristiriita eikä kirkon modernius. Ja silloin kirkko kärsii, seksibisnes voittaa ja saadaan vielä uusi teema seurakuntavaaleihinkin.
Ylipäänsä kirkkoon ei tarvita lisää puhetta seksistä tai pornosta, Laajasalo katsoo. Hän perustelee tätä kolmella asialla. Ensinnä seksipuhe on aina normatiivista, vaikka se yrittäisi olla deskriptiivistä eli kuvailevaa. Seksipuhe siis väittää aina jotakin. Toiseksi seksipuheessa puhutaan Laajasalon mukaan aina itsestä, vaikka itseä yrittäisi etäännyttää, ja kolmanneksi seksipuhe paradoksaalisesti lisää seksipuhetta.
– Minulla on tuntuma, että kirkon tabu ei ole seksi, vaan se on Jeesus. Ongelma on se, että seksi imee kaiken hapen. Eihän meidän ajassa seksuaalisuus ole yksityistä vaan uskonto. Seksi on mitä julkisinta ja uskonto taas ei. Asetelmat ovat muuttuneet. Jos jotakin halutaan vapauttaa, haluamme vapauttaa puhetta uskosta.
Kuva: Jani Laukkanen
Lue myös:
Mr Lothar toivottaa kirkon tervetulleeksi erotiikkamessuille