Digitaalisten pelien näkeminen mielekkäänä seurakuntien työnä on kasvanut hurjasti vuodesta 2012 vuoteen 2016. Tämä ilmenee TM, tohtorikoulutettava Meri-Anna Hintsalan tänä keväänä tekemästä kyselytutkimuksesta, jossa selvitettiin digitaalisen nuorisotyön tilannetta seurakunnissa tällä hetkellä. Kysely lähettiin 989 kirkon nuorisotyössä toimivalle henkilölle ja kyselyyn vastasi 258 henkilöä eli 26 prosenttia kyselyn saaneista.
Vuonna 2012 vain 13 prosenttia vastaajista piti digitaalisia pelejä mielekkäänä nuorisotyön muotona. Tänä keväänä niihin suhtautui myönteisesti jo 62 prosenttia vastaajista. Digitaalisilla peleillä tarkoitetaan verkko- ja konsolipelejä.
Myös kahdenkeskisen chattikeskustelun arvostus osana seurakunnan nuorisotyötä on lisääntynyt. Vuonna 2012 näitä keskusteluja piti mielekkäänä 62 prosenttia kirkon työntekijöistä ja nyt jopa 90 prosenttia vastaajista.
Vastaajista 94 prosenttia käytti internettiä nuorisotyössä tavalla tai toisella. Useimmiten kyse on pikaviestittelystä nuorten kanssa erilaisista tapahtumista tai nuorten kuulumisista. Lisäksi netin välityksellä tehdään paljon verkkoauttamista ja sielunhoitoa, eli nuoria tuetaan kahdenkeskisissä chateissa elämään, ihmissuhteisiin ja jumalasuhteeseen liittyvissä kysymyksissä.
Kasvokkaista ja verkossa tapahtuvaa kohtaamista piti yhtä arvokkaana keskimäärin 62 prosenttia vastaajista. Alle 30-vuotiaat vastaajat pitivät näitä yhtä arvokkaina todennäköisemmin kuin iäkkäämmät vastaajat, mikä oli varsin odotettavaa, Hintsala kertoo tutkimuksesta tekemässään yhteenvedossa.
Vastaajista yli 90 prosentilla oli käytössään älypuhelin. Luku on huomattavasti suurempi kuin vuonna 2012. Kuitenkin työntekijät pitivät käytettävissä olevia välineitään nyt huonompina kuin neljä vuotta aiemmin. Hintsala arvioi, että kyse on siitä, että työntekijöiden ja nuorten laitteet eivät kohtaa: nuorilla on työntekijöitä edistyksellisemmät laitteet käytössään. Lisäksi tulos voi heijastella hänen mukaansa sitä, että työntekijöiden ymmärrys digitaalisen työn vaatimuksista ja laitteiden merkityksestä on parantunut.
Tutkimuksesta ilmeni, että paikalliset erot digitaalisen nuorisotyön toteuttamismahdollisuuksissa ovat suuria. Langattoman verkon puute nuorisotiloissa, työvälineiden riittämättömyys tai asenteista johtuvat esteet vaikeuttavat paikka paikoin työtä.
Työntekijät haluavat kyselyn mukaan tukea nuoria sisällöntuotannossa nykyistä enemmän. Hintsalan mukaan kasvussa ovat videoiden, kuvaamisen ja blogaamisen harrastaminen yhdessä nuorten kanssa sen sijaan, että työntekijät tuottaisivat näitä sisältöjä nuorille.
Nuorten toivotaan jatkossa tuottavan seurakuntien sosiaalisen median kanaviin tiedotuksellisia ja kokemuksellisia sisältöjä ja lisäksi erityisesti hengellistä materiaalia nuorten omasta näkökulmasta.
Yhteenvedossaan Hintsala arvioi, että digitaalisessa nuorisotyössä huomio on siirtymässä välineisiin ja palveluihin keskittymisestä yhä enemmän työn sisältöihin ja nuorten omaehtoisen toiminnan tukemiseen internetissä. Päällimmäinen kysymys ei enää ole miten ja millä välineillä, vaan miksi ja millä sisällöillä. Työntekijät kokevat silti tarvitsevansa jatkuvasti muuttuviin välineisiin ja palveluihin liittyen koulutusta.
Kuva: Olli Seppälä. Seurakunnan nuorisotyöntekijöiden älypuhelimet ja muut digilaitteet ovat usein vanhanaikaisemmat kuin nuorisolla.
Lue myös: