Heinävedellä juhlitaan elokuussa 175-vuotiasta Marjamäen pappilaa. Kymmenen vuotta sitten pappilan osti ja sitä alkoi emännöidä pappi Tuula Paul. Suunnitelmia ja työtä kunnostamisessa riittää, mutta Paul on onnellinen toteuttaessaan ja eläessään unelmaansa.

Ennen papiksi opiskelemista Paul valmistui sairaanhoitajaksi ja työskenteli Saksassa neurologian teho-osastolla.

– Olen aina kokenut sielunhoidollisen kohtaamisen työssäni tärkeänä, niin pappina kuin myös sairaanhoitajana.

Paulilla on myös diakonissan virkatutkinto, joten hän on saanut kulkea ihmisten rinnalla elämän erilaisissa käänteissä, niin iloissa kuin suruissakin.

Heinävedeltä hän sai ostettua sellaisen talon, josta oli jo vuosikausia haaveillut. Paul sanoo aina halunneensa olla pappi ja asua pappilassa. Ennen pappilan ostamista hän työskenteli Kauhajoen seurakunnassa.

– En olisi halunnut lähteä sieltä pois, sillä seurakunta oli hyvin johdettu ja siellä oli kivat työkaverit.

Toisaalta Paulille oli tärkeää ja merkityksellistä saada pelastaa löytämänsä Heinäveden pappilapuustelli omaksi kodikseen. Rakennus, jolla on kulttuurihistoriallisesti merkittävää arvoa, on myös hyvin kaunis.

VANHAN JA SUUREN talon lämmitys ja huoltotyöt vievät runsaasti aikaa ja kysyvät voimavaroja, mutta Paulin mukaan elämä ja asuminen pappilassa on niin palkitsevaa, että kaiken puuhan jaksaa hyvin. Talo ja sen ympäristö tarjoavat jotain sellaista ihanaa, jonka arvoa ei voi mitata rahassa.

– Koen saaneeni pappilassa lahjan, missä vuosisataiset tarinat voi aistia kiehtovaksi todeksi aivan arkisissa askareissakin.

Paul kertoo nauttivansa pappilan fiiliksestä jo heti aamulla herättyään.

– Vanha talo rauhoittaa oloa. On ihanaa saada tarttua ovenkahvaan, kun niin monet ovat tehneet samoin parin sadan vuoden ajan.

Pappilan mittavan kunnostustyön lisäksi puutarha ja pihapiiri vaativat hoitoa. Vanhoja perennoja on pelastettu villiintyneen nurmikon seasta. Paljon on vielä tehtävää, mutta askel askeleelta hänen visionsa toteutuvat ja pappila saa jälleen arvoisensa ympäristön.

– Julkisivun vanhan maalin rapsutus ja uudelleen maalaaminen veivät kokonaiset kaksi kesää, mutta vaiva on ehdottomasti ollut sen arvoinen.

Aiemman, ankeasti rapistuneen ulkopuolen peittää nyt viljankeltainen ja hengittävä öljymaali.

PAPPILAN SALISSA järjestetään luentoja ja virkistyspäiviä. Viimeisimmissä luennoissaan Paul on kertonut kirkkoäideistä ja naismystikoista, mutta myös luonnonyrtit ja rohdokset ovat olleet aiheina toisten asiantuntijoiden kera.

Suuressa ja tunnelmallisessa kivinavetassa on tilaa juhlia ja viettää erilaisia kulttuuritapahtumia. Sen ylisillä on tilaa 120 henkilölle.

– Konserteissa ovat esiintyjinä vierailleet muun muassa Kaj Chydenius ja Kai Hyttinen, Jouni Somero ja Anu Hälvä, joitakin mainitakseni.

Navettarakennuksen alakerran päätyosaan rakennetaan kuluvan kesän aikana kappeli. Sinne kootaan yhteisötaideteoksena suuri alttaritaulu savilaatoista.

– Siellä on sitten ihana viettää perhetapahtumia ja juhlia ystävien kesken, Paul haaveilee.

Pappiloissa kyläileville on ollut tapana tarjota sen seitsemää sorttia ja siihen pyritään edelleen. Nytkin pöytä on katettu kauniisti ja pappilan emäntä on itse leiponut useimmat sortit. Tuoksuva jasmikekimppu maljakossa kruunaa pappilan kesäisen tunnelman.

– Kulkijalle on saatettu keittiöstä tarjota ainakin lasi vettä, mutta nälkäiselle on usein löytynyt muutakin suuhun pantavaa.

Pappila on ollut aina paikka, missä kävijöitä riittää. Sen todisti haastattelun aikana kaksi Paattisista saapunutta rouvaa. He olivat tulleet Heinäveden musiikkijuhlien päätöskonserttiin ja poikkesivat samalla pappilaa katsomaan.

TUULA PAUL on kerännyt Marjamäen pappilaan mittavan määrän esineistöä. Paljon tavaraa on tullut myös lahjoituksina.

– Ikonimaalari Tekla Palvola on maalannut ikoneita. Joku on lahjoittanut astioita, joku isoäitinsä kapiot ja paljon muuta ihanaa tarinoiden kera ja kultaamina.

 Vanhaan piispankammariin Paul on sisustanut lapsia varten leikkinurkkauksen ja suuren nukketalon.

– Meillä pidetään vierasta kuin piispaa pappilassa – ja lapsia kohdellaan samoin. Jeesus pyysi tuomaan luokseen lapset, niin minäkin teen, Paul hymyilee.

Työpäivät pappilassa voivat venähtää joskus jopa 16 tuntisiksi, mutta työskentely on aina omaehtoista. 

– Päivällä voin viettää siestaa nokosten verran, kun siltä tuntuu, mutta silloin kun teen hommia tai vaikkapa dreijaan savea, en pidä puhelinta lähellä.

Jaksamisen avaimia ovat myös sellaiset villasukkapäivät, jolloin ladataan akkuja.

– Silloin elän vain itselleni, että sitten jaksan toisiakin”, Paul kertoo.  

Paul saa usein seurakseen myös omia lapsenlapsiaan. Kuusivuotias tyttärenpoika on innokas tekemään lumitöitä ja samanikäinen pojantytär leikkii nukketalon nalleperheellä. 

Lue myös:

Pappiloiden naisilta odotettiin paljon 1800-luvulla ja tyttäret kasvatettiin papinrouviksi

Ilmoita asiavirheestä