Konservatiivisten tai tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen maailmanlaajuinen yhteistyöjärjestö Kansainvälinen luterilainen neuvosto (ILC) ja Katolinen kirkko käyvät teologisia keskusteluja yhteisessä Augsburgin tunnustus -työryhmässä (Augustana working group).
Työryhmän tarkoituksena on käydä teologisia keskusteluja tulevaan Augsburgin tunnustuksen 500-vuotisjuhlavuoteen 2030 liittyen.
Työryhmä on aloittanut työnsä vuonna 2024. Sen toimitusryhmän (editorial team) uusin kokous pidettiin lokakuussa Freiburg in Breigaussa Saksassa. Työryhmän luterilaisena puheenjohtajan toimii myös ILC:n puheenjohtajana tällä hetkellä toimiva Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola. Katolisena puheenjohtajana taas toimii apulaispiispa Peter Birkhofer Saksasta.
Toimitusryhmään kuuluvat myös Vatikaanin Kristittyjen ykseyden edistämisen viraston edustaja, veli Augustinus Sander OSB ja Prof. Dr. Werner Klän (Selbständige Evangelisch-Lutherische Kirche).
Augustana-työryhmä ei ole virallinen oppikeskustelukomissio.
Juhana Pohjola kertoo, että ILC on jo aikaisempina vuosina käynyt Rooman kanssa teologisia keskusteluja, joiden päätteeksi julkaistiin asiakirja.
– Sen jälkeen sovittiin, että työ jatkuu yhteisenä työryhmänä. Perustettiin Augustana Working group. Siinä tutkitaan yhdessä Augsburgin tunnustusta ja sen apostolisuutta ja katolisuutta. Erityisesti keskitytään tunnustuksen artikloihin 5, 14 ja 28 eli virkaa, vihkimystä ja piispuutta koskeviin asioihin. Ne ovat keskustelujen varsinainen fokus, Juhana Pohjola kertoo.
Vatikaanissa ollaan
hyvin selvillä
”luterikunnan”
keskinäisistä
eroavaisuuksista.
TYÖRYHMÄ ON Pohjolan mukaan työskennellyt nyt yli kaksi vuotta. Työskentelyn tarkoituksena on syventyä yhdessä luterilaisten ja katolilaisten yhteiseen perintöön ja saada aikaan teologinen artikkelikokoelma käsitellyistä aiheista.
– Mikään dialogiasiakirja se ei tule olemaan. Työryhmä pyrkii tuottamaan aiheeseen liittyvää teologista tietoa. Samalla haluamme rikastuttaa tätä kautta aiheesta laajemminkin käytävää keskustelua, myös ILC:n sisällä käytävää keskustelua.
Työskentelyn idea on Pohjolan mukaan lukea yhdessä Augsburgin tunnustuksen artikloja niiden kirjoittamisajankohdan vielä jakamattoman kirkon todellisuuden taustaa vasten.
ILC:tä huomattavasti laajempi ja sitä vuosikymmeniä vanhempi luterilaisten maailmanjärjestö Luterilainen maailmanliitto (LML) on jo kauan käynyt virallisia oppikeskusteluja eli dialogeja Katolisen kirkon kanssa. ILC:n teologinen työskentely Vatikaanin kanssa ei ole sellainen. Miten se asetelmana ja sisällöllisesti eroaa LML:n ja Vatikaanin yhteyksistä?
Juhana Pohjola toteaa, että Vatikaanissa ollaan hyvin selvillä ”luterikunnan” eli luterilaisten kirkkojen keskinäisistä eroavaisuuksista, joita muun muassa LML ja ILC tahoillaan edustavat.
– Varsinkin aikaisemmin Katolinen kirkko puhui kanssamme Concordia-luterilaisina. Siinä piirtyy näkyviin ero luterilaisuuden sisällä.
Käytävissä teologisissa keskusteluissa tulee Pohjolan mukaan näkyviin mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia LML-luterilaisuuden ja ILC-luterilaisuuden sekä toisaalta Katolisen kirkon välillä.
– ILC ei hyväksy naispappeutta, kuten ei Katolinen kirkkokaan. Mitä avioliittokysymykseen ja eräisiin eettisiin kysymyksiin tulee, meidän eromme LML:oon on suurempi kuin Katoliseen kirkkoon nähden.
Toisaalta vanhurskauttamisoppia koskevissa teologisissa kysymyksissä ILC on Pohjolan mukaan ollut katolisen kirkon katsantokantoihin nähden kriittisempi kuin LML.
— Haluamme tuoda tunnustuksellisen luterilaisen äänen käytävään keskusteluun.
Työryhmä jatkaa Pohjolan mukaan työtään, kunnes nykyinen tehtävä on saatu tehdyksi.
— Siinä yhteydessä sitten punnitaan, mikä ehkä olisi seuraava askel.
POHJOLAN MUKAAN kysymykset kirkon virasta ja piispuudesta ovat polttavimpia kysymyksiä ekumeenisella kentällä.
– Tämä on yksi keskustelu. Mikä hyöty siitä sitten koituukin, ILC:n puolella tulemme jatkamaan omissa kirkoissamme tätä työtä ja keskustelua näistä teemoista.
Pohjolan mukaan nyt Katolisen kirkon kanssa käytävä keskustelu antaa ILC-kirkoille ikään kuin peilin.
– Sen peilin kautta voimme katsoa tätä dokumenttia (Augsburgin tunnustus) ja peilata nykyisiä käytäntöjä. Kirkolla on katolinen ja apostolinen perintö. CA:n tarkoituksena oli poistaa Rooman kirkkoon pesiytyneitä väärinkäytöksiä, mutta pitäytyä katoliseen ja apostoliseen perintöön.
– Riippuu sitten siitä vastaanotosta, miten tämä hyödyntää jatkokeskustelua.
Pohjola huomauttaa, että ILC:n ja Vatikaanin yhteistä työskentelyä ei ole aloitettu missään tyhjiössä. Globaaleja, alueellisia ja kansallisia dialogeja on aikaisemmin käyty LML:n piirissä paljon.
– Myös näihin dokumentteihin on työskentelyssämme paneuduttu. Siinä vuosikymmenien keskustelutraditiossa on paljon ammennettavaa. Mutta suoranaisesti työryhmällämme ja LML:llä ei ole yhteyttä. Tällä työryhmällä on akateemisempi lähestymistapa kuin virallisella dialogiryhmällä. Kirkolliset linkit saadaan työryhmässä siitä, että puheenjohtajat ovat piispoja.
Juhana Pohjola kertoo yhteisen työskentelyn työryhmässä olleen hänelle itselleen innostavaa, opettavaa ja rohkaisevaa.
– Olemme voineet nostaa esille tärkeitä kysymyksiä. Työskentelyn hyvä anti tulee palvelemaan ILC:n jäsenkirkkoja ja toivottavasti myös yleistä ekumeenista keskustelua koko luterilaisuuden piirissä, Juhana Pohjola sanoo.
Katolisella kirkolla eli käytännössä Vatikaanin kristittyjen ykseyden edistämisen virastolla on tällä hetkellä dialogeja eli oppikeskusteluja hyvin monien eri kristillisten tunnustuskuntien ja traditioiden kanssa. Sillä on ollut ja on erilaisia dialogiprosesseja myös juutalaisuuden, islamin, buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja eräiden muiden uskontojen kanssa.
Lue lisää ekumeniasta:
Suomen Ekumeenisen Neuvoston uuteen koulutukseen toivotaan kaiken ikäisiä eri kirkkokunnista
Ilmoita asiavirheestä