Luterilaisen kulttuurin kasvattina sisäistin varhain ajatuksen, jonka mukaan uskonnon keskeinen sisältö voidaan tiivistää muutamaan totuuslauseeseen. Uskonnollisuus tarkoittaa puolestaan näiden totuuslauseiden allekirjoittamista. Oikean uskon voi saavuttaa päättelemällä, vähän niin kuin ristikkoa ratkaisisi.
Usko oli minulle logiikkaa, mutta valitettavasti yritykseni ratkaista arvoitus johtivat absurdeihin lopputuloksiin.
Kristinusko on paljon muuta kuin vain oikeaa oppia
Heureka-hetki koitti teologisessa tiedekunnassa, siinä samassa jossa urbaanin legendan mukaan usko yleensä menetetään. Uskontotieteen peruskurssilla sain kuulla, ettei oppi ole mikään uskontojen universaali ydin.
Ninian Smartin tunnetun määritelmän mukaan uskontoihin liittyy usein rituaaleja, kokemuksellisuutta, kertomuksia, oppia, etiikkaa, yhteisö ja esineistöjä. Mutta ei välttämättä näitä kaikkia eikä varsinkaan samassa suhteessa.
Ymmärsin, että myös kristinusko on paljon muuta kuin vain oikeaa oppia. Se on myös kuulumista yhteisöön, osallistumista rituaaleihin, kokemusta pyhästä ja niin edelleen.
Oikean uskon ja opin korostaminen luterilaisuudessa liittyy kielen merkitykseen. Erityisellä tavalla se näkyy messussa. Luterilainen jumalanpalvelus on luonteeltaan opetustilaisuus, jonka huipentuma on papin pitämä luento. Kirkotkin muistuttavat luentosalia.
Entä jos messussa puhetta olisi yksinkertaisesti vähemmän?
TOISINAAN MIETIN, olisivatko asiat kovin paljon huonommin, jos en ymmärtäisi papin puhetta. Silloin ei ainakaan tarvitsisi pelätä, mitä pappi suustaan päästää.
Saarna saattaa olla erinomainen, lohdullinen tai tuottaa jonkin oivalluksen, mutta pahimmillaan se on vallankäyttöä, luonteeltaan ulossulkeva tai perustuu pelotteluun. Siksi kaikki eivät koe luterilaista messua turvalliseksi.
Toisin on ortodoksisessa kirkossa, joka vanhoillisuudestaan huolimatta kiinnostaa boheemeja taitelijasieluja. Ehkä kirkon vanhoillisuudella ei ole mitään merkitystä niin kauan kuin rajoja ei jatkuvasti vedetä selvästi artikuloiden.
Luterilaisessa kirkossa rohkeat uudistajat korvaavat luennon keskustelulla. Luennoille ja keskusteluille on paikkansa, mutta onko sen paikan pakko olla jumalanpalvelus? Entä jos messussa puhetta olisi yksinkertaisesti vähemmän? Tai jos on ihan pakko puhua, niin puhuttaisiin vaikka sitten latinaa.
Silloin jäisi enemmän tilaa myös pyhän kokemiseen. Sitä eivät sanat usein tavoita, mutta joskus ne voivat rikkoa sen.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä