Kova Jeesus-fani ja ateisti. Näin summaa itseään Teemu Mäki. Suomen taiteilijaliiton puheenjohtaja ja taiteenalojen moniottelija herättää keskustelua, kysymyksiä ja vastareaktioita. Niin on myös suhteessa uskontoon, johon Mäki myöntää suhtautuvansa ristiriitaisesti.

– Nuorena olin mustavalkoinen. Vastustin uskontoja pitäen niitä taikauskona.

Mäen käsitys on sittemmin pehmennyt. Nykyään hän hahmottaa uskonnot ihmisten yrityksenä ratkaista vertauskuvien ja tarinoiden avulla ”mahdottomia” kysymyksiä – eli niitä, joihin ei voi löytyä tieteellistä vastausta.

– Miten meidän pitäisi elää? Mitä on hyvä elämä? Uskonto tarjoaa monelle vastauksen olennaisimpiin kysymyksiin. Nekin, jotka ajattelevat kysymysten olevan turhia, taistelevat vähintään tiedostamatta samojen asioiden kanssa.

Kun Mäki puhuu, lauseet ovat valmiita, ajatukset puntaroituja. Tilkesanoja ei ole. Sävy on maltillinen. Ajattelijasta huokuu outo, energinen rauha.

– Johonkin asti ihminen pärjää puhtaalla järjellä, mutta faktoista ei voi johtaa arvoja. Siksi uskonnollisella pohdiskelulla, intuitiolla tai taiteen tekemisellä voi yrittää luoda itselleen arvojärjestelmän, joka ei ole nihilistinen ja joka ei tähtää vain taloudellisen hyödyn maksimointiin.

MÄESTÄ TULI taiteilija melkein vahingossa. Itse hän tunnustaa yhdeksi juurisyyksi lapsellisuuden.

– Olen kypsynyt keskivertoa hitaammin. Leikin legoilla pidempään kuin muut samanikäiset.

Lapsellisuuden ja ujouden yhdistelmä teki Mäestä ensin ulkopuolisen, sitten taidetta treenaavan lukutoukan. Kotona taiteilijuuteen ei kannustettu, mutta nuorta pohdiskelijaa ei myöskään yritetty pakkohmuotittaa. Vaikka Mäki ei tykännyt koulunkäynnistä, hänellä oli vielä lukiossakin kympin keskiarvo.

– Minua ei silti kiinnostanut perinteinen arvostettu työ ja hyvä palkka.

Koska nuori Mäki piirsi, maalasi ja kirjoitti salassa runojakin, hän oivalsi taidealoissa piilevän mahdollisuuden.

– Vapaus ja työn nautinnollisuus kiehtoi. Menin suoraan lukiosta Taideakatemian kouluun eli nykyiseen Taideyliopistoon.

Sittemmin Mäki on työskennellyt taiteilijana monella kentällä. Historiasta löytyy kuva- ja elokuvataidetta, teatteria, runoutta ja kirjallisuuden eri muotoja. Ehkä jotain Mäen metodista kertoo hänen Näkyvä pimeys -kirjassaan paljastamansa lause. Mäki painottaa, kuinka ”moraalisen hädän kylväminen on parempaa kuin esikuvan tarjoaminen”. Näkeekö hän yhä näin?

– Kyllä. Taideteos voi välittää oivallisia elämänohjeita ja innostaa toimimaan paremmin. Usein taiteen paras vaikutus syntyy kuitenkin siitä, että ihmistä hätkähdytetään, ehkä vihastutetaankin.

Taiteen tarjoilema järkytys voi Mäen mukaan synnyttää hälytystilan, joka ravistelee kokijan pohtimaan, miten asioiden tulisi olla.

– Elokuvaohjaaja Rainer Werner Fassbinderkin sanoi, että onnellinen loppu ei kannusta toimintaan. Masentava tai irvokas loppu on kaikkien kannalta parempi.

Yhteiskunnallisten ulottuvuuksien lisäksi Mäen taiteen keskiössä on usein ollut kuolevaisuus.

– Kuolevaisuus on minulle mielekkyyden lähde. Haluan elää pitkään, mutta ajattelen kuoleman olevan ikään kuin puolellani, sillä kaiken katoavaisuus saa jotkut asiat tuntumaan pakahduttavan arvokkailta. Siksi katoavaisuus ei tunnu elämän valuvialta vaan hienolta.

Mäen katsannossa moderni kapitalismi perustuu kuolevaisuuden kieltämiselle. Tuotannon ja kulutuksen jatkuva maksimointi on sijaistoimintaa, jonka avulla ihmiset yrittävät torjua ja unohtaa kuolevaisuutensa. Talouskasvupakkomielteisyys on lopulta kuolemattomuusfantasia. Tätä kapitalista kuristusotetta Mäki on pyrkinyt taiteensa kautta höllentämään.

Olenko minä tuo piinattu Jeesus, vai yksi hänen rääkkääjistään?

VAIKKA USKONNOILLA sekä uskonnollisella kuvastolla ja kielellä on olennainen paikka Mäen taiteessa, on hän omien sanojensa mukaan ollut jo rippikouluikäisenä ateisti. Eteläpohjalaisessa ympäristössä kasvanut poika oli kuitenkin ennen sitä omien sanojensa mukaan ”uskovainen”.

– Kokeilin uskovaisuutta, mutta yhtäkkiä se ei enää tuntunut mielekkäältä. Rippikouluikäisenä lapsen uskoni oli jo mennyttä.

Aggressiiviseksi ateistiksi ei Mäkeä silti voi syyttää vahingossakaan. Jumala ei ole poissuljettu vaihtoehto.

– Eihän asiasta voi täyttä varmuutta olla. Ehkä koko elämämme on vain ötökkäelämää ämpärissä ja kaukaa ämpärin ulkopuolelta meitä katsoo iso hahmo.

Mäellä ei kuitenkaan ole merkkejä tästä ”fysikaalisten luonnonlakien tuolla puolen olevasta Jumalaksi kutsutusta voimasta”. Pyhän kokemuksen hän silti tunnistaa.

– Minulla on taidekokemuksia, joiden aikana hetkellisesti irtaudun itsestäni. Kohotessani minusta tuntuu hetken ajan, että maailma on itkettävän upea paikka ja on mahtavaa saada olla osa sitä.

Monet Mäen lempitaiteilijoista, kuten elokuvaohjaaja Robert Bresson tai kuvataiteilija Matthias Grünewald, ovat ammentaneet uskosta. Molemmista hän intoutuu puhumaan enemmänkin.

– Grünewald on erityisen hieno kärsimyksen kuvaajana. Kirkkotaide on pääosin latistunut voittoisten kuvien kavalkadiksi.

Grünewaldin kohdalla on Mäen mukaan toisin.

– Hänen Jeesus-töissään kärsimys on avain. Kuvat kysyvät katsojalta: tajuatteko kärsimyksen suuruuden? Tällaisen teoksen äärellä voi tulla itku silkasta myötätunnosta.

Mäen mukaan tällainen taide pakottaa toimimaan myös tässä ajassa.

– Se muistuttaa, miten Jeesusta on Raamatun mukaan kohdeltu ja pakottaa katsojan miettimään, olenko minä tuo piinattu Jeesus, vai yksi hänen rääkkääjistään. Syyttömiä sivustakatsojia ei ole, jokainen on vastuussa siitä mitä eläville olennoille maailmassamme tapahtuu.

Kristinuskon alkuperäisten näkyjen haalistumista Mäki inhoaa

JEESUS ON Mäelle toki paljon muutakin kuin Grünewaldin kuvissa esiintyvä hahmo. Ensisijaisesti hän on Mäen mukaan rakkauden profeetta ja tasa-arvoa kiihkeästi vaativa opettaja, joka puhuu ulkoisesti vaatimattoman, mutta sisäisesti rikkaan elämän puolesta. Evankeliumeista Mäki nostaa kolme vaatimusta. On huomionarvoista, että Mäki ei puhu opetuksista, vaan vaatimuksista.

– Olennaisin viesti on radikaali rakkauden viesti. Jeesus kutsuu rakastamaan kaikkia.

Rakkauden on oltava vastikkeetonta, Mäki alleviivaa.

– Vaikka vastakaiku olisi vihamielistä, on jatkettava rakastamista ja myötätunnon osoittamista.

Toinen Jeesuksen vaatimus liittyy radikaaliin tasa-arvoon.

– Jeesus vastusti toiminnallaan ja puheillaan rikkaiden ylivaltaa.

Kolmas, Mäen mukaan erityisen hyvin nykyaikaan sopiva vaatimus, on ”radikaali kutsu vapaaehtoiseen köyhyyteen”.

– Jeesus puolusti köyhiä ja alistettuja ja vaati heidän asemansa parantamista. Samaan aikaan hän ylisti vapaaehtoista köyhyyttä eli ulkoisesti vaatimatonta elämää.

Kristinuskon alkuperäisten näkyjen haalistumista Mäki inhoaa. Erityisesti joulun luonne kulutusjuhlana saa Mäeltä kritiikkiä.

– Jouluevankeliumi-teokseeni haastattelemani taloustieteilijät kertoivat joulun näkyvän yhteiskunnallisella tasolla lähinnä kuluttamisen kasvuna. Se on yhteinen uhri kapitalismin temppelissä ja näin ollen irvokas alkuperäisidean päälaelleen kääntyminen.

Tällaisessa todellisuudessa sivistyskin on illuusio.

– Kuvittelemme olevamme sivistyneitä ja kauhistelemme maita, joissa on kuolemantuomio. Miten voimme olla ylpeitä hyvinvointivaltiosta, jonka hyvinvointi perustuu muiden kärsimykseen, muiden lajien ja köyhien maiden riistoon?

Mäen mukaan taiteen yksi tämänhetkinen tehtävä onkin muistuttaa luontokadosta ja demokratian uhanalaistumisesta.

– Miten voi olla, että vauraus ja valta kasaantuvat kiihtyvällä tahdilla rikkaimmalle prosentille?

Myös Mäen runoista voi löytää viittauksia Jumalaan

MÄEN ASSOSIAATIOT ovat nopeita ja näky täysi. Uskonto, arvot, taide, yhteiskunta ja elämä kaikessa katoavaisuudessaan linkittyy yhteen yllättävästi. Yhteen virkkeeseen mahtuu paljon. Siihen Mäki myös tähtää. Hän haluaa työskennellä eri taidelajeissa ja käsitellä filosofisia ja poliittisia kysymyksiä. Hän haluaa vaikuttaa ihmisiin ja yhteiskuntaan.

– Ehkä se on kutsumukseni.

Kutsumuksen määrittelykin luonnistuu.

– Se on sellaista ammatinharjoittamista, jota ohjaa jokin muu asia kuin toimeentulon tavoittelu. Se on tekemistä, missä tekeminen itsessään on pääasiallinen palkkio.

Kaiken yhteiskunnallisen ja filosofisen taustalla häilyvät ajattomat teemat, kuolevaisuus, ihmisyys, arvot. Ne Mäenkin mukaan olennaisimmat kysymykset.

Myös Mäen runoista voi löytää viittauksia Jumalaan. Eräässä viime vuosien tekstissä Mäki kirjoittaa, kuinka ”On vain yksi Jumala / ja hän rakastaa sinua / ainoalla tuntemallaan tavalla / katoamalla / jotta sinä olisit vapaa”.

Miksi Mäki pitää Jumalan konseptia mukana? Miksi hän palaa Jeesuksen ja jouluevankeliumin ääreen ateismistaan huolimatta?

– Koska kysymykset ovat ratkaisemattomia. Niiden kanssa saa kamppailla loputtomasti, oli se sitten puhtaan järjen tai vaikkapa musiikin keinoin.

Mäki pohtii hetken.

– Ihmisten jumalakuvitelmat, olivat ne sitten totta tai ei, ovat hienoja ja iskeviä tapoja tiivistää elämän punainen lanka.

Internetistä löytyy tieto, että Mäeltä on ilmestymässä runokirja. Otsikko tuntuu uskontunnustukselta, ”On vain yksi Jumala”. Koska kirja on luettavissa?

– Se ilmestyy lähitulevaisuudessa. Tosin nimi on vaihtunut. Kirja julkaistaan nimellä ”Kaikki on musiikkia”.

Haastattelijasta tuntuu siltä, että kyse on yhtä kaikki samasta asiasta.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä