Hanna Weseliuksen romaani Pronominit (2025) tapahtuu lentokoneessa. Matkan päämäärä on epäselvä, mutta yksilön ja ihmiskunnan kannalta näyttää pahalta. Sieni haisee ja pikkuruuduilla pyörii Titanic. H-niminen matkustaja ehtii muistella ja katua. Hänen elämänsä avainhetki on ollut liikuntatunti, jolloin opettaja on tehnyt hänestä pesäpallojoukkueen kapteenin. Pelitaidoton H on yleensä huudettu viimeisenä. Valtaa saatuaan hän valitsee ensin ystävänsä, joka ei myöskään osaa pelata.

Heidän joukkueensa häviää. Kukaan ei voimaannu.

H katsoo toistaneensa toimintamallia myöhemmin elämässään. Hän on maksanut poliittisten verkkolehtien vapaaehtoiset tilausmaksut, välttänyt koulushoppailua ja kitkenyt vieraslajeja. Lehdet ovat silti kuolleet, asuinalueiden välinen eriarvoisuus kasvanut ja luonnon monimuotoisuus vähentynyt. Jalot valinnat eivät ole tuoneet Weseliuksen romaanihenkilölle mielenrauhaa saati menestystä.

Pronominien kohtaus havainnollistaa, miten punnitut ratkaisut ja pikavoitot ovat kuin öljy ja vesi. ”Olisiko minun pitänyt pyrkiä voittajien puolelle?” H kysyy. ”Ehkä, mutta sitten sinä et olisi ollut sinä”, hänen G-niminen ystävänsä vastaa. ”Voi jeesus”, H tuhahtaa lohdutusyritykselle.

Eräs H:n mainitseman Jeesuksen suurista projekteista on ”voittajien puolen” viehätyksen vesittäminen. Evankeliumeissa mitättömin on suurin ja ensimmäiset viimeisinä. Vaikutukset kantavat pidemmälle kuin kunnon osuma pesäpalloon. Ristillä ei kysytä: ”Kannattiko?”

Synnintunnustuksen 705 mukaan Jumala näkee ”kaiken väärän, senkin, mitä itse en näe”. Ajatus kiristää vannetta ohimollani. Vaikka kirjoitan työkseni lohduttomia ja omakohtaisia kirjoja, havaitsen kelvottomuudestani vain pinnan. Sadistit ja pedofiilitkin ovat pimeämpiä kuin kuvittelevat olevansa.

Kääntöpuoli jää uskon varaan ja usein sanomatta: en ymmärrä hyvyyttäni. Olen tehnyt oikeita valintoja, joita en muista. Vastarintani on ollut niin passiivista, että sen sykettä ei ole erottanut. Saatan pelastaa hengen nyökkäämällä oikeassa kohdassa. Mitä Nobelin rauhanpalkitutkaan ymmärtävät laupeudestaan?

Kuten Tommi Liimatta laulaa:

Jos sanoo, että tekee mitä haluaa

Se ei meinaa, että kaikki mitä tehdä haluaa

On jotenkin epäsovinnaista

Ihmisessä kuplii tunnistamatonta hyvää ja yhtä hämärää pahaa. Sementtisimmät jaot voittajiin ja häviäjiin on tehty hätiköiden.

Hanna Weseliuksen romaanihenkilö on toiminut pesäpallokapteenina vallankumouksellisesti. Mitä sitten, jos näkyvä valta ei kumoutunut. Titanicin upottanut jäävuori suli myöhemmin.

Kirjoittaja on kirjailija.