Juuri käytyjen presidentinvaalien toisella kierroksella molempien ehdokkaiden pääteemana oli yhteys. Pekka Haaviston vaalimainoksissa puhuttiin ”yhteisestä Suomesta”, tasavallan presidentiksi valittu Alexander Stubb taas lupasi olla ”yhdistävä tekijä”.

Lukuisten mahdollisuuksien joukosta yhdistävyyden valikoituminen molempien ehdokkaiden sloganeihin ei ole sattumaa vaan vastaus. Me tarvitsemme yhdistävyyttä, koska olemme toisista erillämme. Kaipaamme rauhaa, jonka vain yhteys voi luoda.

Vastakkainasettelusta ja polarisaatiosta on puhuttu jo pitkään. Teemaan on liitetty niin kaupunkien eriytymistä maaseuduista kuin poliittisten ääripäiden voimistumistakin. Analyysejä on kuultu useita, syylliset haettu usein toisaalta.

ON SELVÄÄ, että vallankäyttäjillä on erityinen vastuu paitsi kansan yhtenäisyydestä myös sen tulevaisuudesta. Jos uutiset ja sosiaalinen media täyttyvät päivittäin keskinäisistä taisteluista ja repivästä puheesta, lapsille ja nuorille siirtyvä maailmankuva on lohduton. ”Synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin ja poika perii kehdossa synnit isänkin”, kirjoitti Eino Leino 123 vuotta sitten.

Keskinäinen yhteys ei ole vain olosuhde, vaan jokapäiväinen valintamme. Oikein valitsemista voi vaikeuttaa harhaluulo, että toisen edun ajattelu uhkaisi meitä itseämme. Yhteyden rakentaminen voi myös vaatia ponnisteluja siltä, joka kasvatuksensa tai ympäristönsä seurauksena halveksii muita eläviä.

Valinnan edessä on mummonsa vanhainkotiin unohtanut lapsenlapsi, eri tavalla ajattelevan lapsensa hylännyt vanhempi, ystävyytensä työlleen uhrannut suorittaja ja repivää keskustelua synnyttävä poliitikko. Valinnan teet sinä, jolle somekirjoittelu aiheuttaa raivoa, ja minä, jolle sen tekee liikenne.

Me voimme tänään valita kotona ja työpaikalla uudestaan ja toisin. Voimme kerta toisensa jälkeen eksyä omaan elämäämme tai oivaltaa, että elämän tarkoitus ei ole minä vaan me.

YHTEYS EI sulje pois vääryyksiin puuttumista, päinvastoin: arvostuksella annettu viesti tavoittaa paremmin kuin vihan reunustama. Kommunikointi voi olla aina kunnioittavaa aiheesta tai arvoista riippumatta.

Valtamme ulottuu kaikkiin, joita kohtaamme ja kaikkeen, mitä rakennamme. Me emme saa täältä mitään mukaamme, mutta jätämme aina perinnön. ”Min verran meissä on lempeä, sen verran meissä on ijäistä”, ajatteli Eino Leino.

Yö vaihtuu aamuksi, kun näemme jokaisessa ihmisessä lähimmäisemme.

Yhteys syntyy, kun toista katsoessa unohdamme itsemme.

Kirjoittaja on helsinkiläinen oopperalaulaja.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!