Kukaan tuskin pidätti henkeään kun kirkolliskokous toukokuussa äänesti kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä. Harva muistaa, kuinka monetta kertaa avioliitosta nyt äänestettiin, ja vielä harvempi jaksoi uskoa, että tällä kertaa muutos olisi mennyt läpi.

Keskustelussakin toisteltiin vanhoja argumentteja, joskin mukana oli ripaus uutta uhoa.

Liberaalit vakuuttivat, että kirkon avioliittokäsitys muuttuu ennemmin tai myöhemmin. On turha taistella tuulimyllyä varstaan. Konservatiivit puolestaan vakuuttivat, että ei muutu. Ympärillä moraali löystyy, mutta kirkko voisi rohkeasti katsoa peräpeiliin.

Päätöksen seurauksiakin arvailtiin. Kuka eroaisi kirkosta, jos esitys jälleen kaatuisi, tai toisaalta, jos se menisi läpi? Vai hajoaisiko ehkä koko kirkko?

TÄTÄ LOPUTTOMAN pitkää keskustelua mietin kirkolliskokousta seuranneena viikonloppuna Helsingin Sanomien pääkirjoitusta lukiessani. Samalla viikolla oli katolilaisille valittu uusi paavi Robert Francis Prevost eli Leo XIV, jonka linjaa kirjoituksessa yritettiin arvailla.

Kiinnostavaa ja paljastavaa tekstissä oli se, miten siinä määriteltiin ”synti” ja ”moraaliasiat”.

”Franciscus oli argentiinalaisena hyvinkin edistyksellinen esimerkiksi suhteessa pakolaisten auttamiseen, taloudelliseen eriarvoisuuteen ja ympäristöön, mutta varovaisempi moraaliasioissa”, arvioitiin edesmennyttä paavia. Uuden arveltiin jatkavan samalla linjalla: ”Mitään sateenkaarilipun liehuttajia ei Rooman kirkon johtoon valita.”

”Kirkossa demokraatit ovat painottaneet taloudellista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, republikaanit perhearvoja ja synnin vastustamista”, arvioitiin puolestaan Yhdysvaltojen katolilaisten poliittista jakautumista.

Ilmeisesti olemme kinastelleet seksistä ja sukupuolesta niin pitkään, että siitä on tullut ainoa synti ja moraaliasia.

HOMOPARIEN AVIOLIITOSTA on pitkään puhuttu kirkon ”vaikeana kysymyksenä”. Mutta entä jos puhumme avioliitosta siksi, että oikeastaan se on aika helppo kysymys. Useimmilla on asiasta selvä mielipide.

Tilanne on melkein kuin taloyhtiön kokouksessa, jossa pyykkituvan sunnuntaikäytöstä voidaan vääntää yömyöhään mutta putkiremontin tekijä valitaan ilman keskustelua.

Syntikeskustelun aiheiksi olisi tarjolla paljon muitakin kysymyksiä, jotka pääkirjoituksessakin mainittiin.

Ne ovat kuitenkin paljon ikävämpiä aiheita. Niinpä mieluummin vaikenemme.

Lue myös:

Piispainkokous antoi ohjeen: ei seuraamuksia papille samaa sukupuolta olevien vihkimisestä

Näkökulma: Nuori pastori etsii seuraa

Kolumni: Dogmatiikka Titanicin kannella