Nyt on aika, jolloin kevättalven hangilla timantit kimaltelevat auringossa kuin konsaan Sibeliuksen suloisessa laulussa Diamanten på marssnön (suom. Timantti hangella).

Ensimmäiset mustarastaat laulavat kevään odotusta aamun sarastaessa tai illan sinihämyssä. Kevättalveen ja sen herättämään toivoon kuuluu myös paaston surumielinen kirkkaus ja siihen kantava musiikki, Johann Sebastian Bach, Pierluigi da Palestrina tai ortodoksisen kirkon nöyrät veisut.

Kristikunnan juhlien juhla, pääsiäinen, kurkistaa koteihimme kuukauden kuluttua. Suuriin juhliin on aina valmistauduttu paastoamalla ja rukoilemalla. Kristuskin paastosi ennen julkisen toimintansa aloittamista.

Pääsiäistä edeltävä paasto kuuluu kaikille, myös agnostikolle tai ateistille. Jokaisen meistä on syytä joskus pysähtyä pohtimaan elämänsä suuntaa.

Olemmeko tehneet oikeita ratkaisuja, voisimmeko tehdä jotakin toisin? Olemmeko olleet itsekkäitä, olemmeko sulkeneet korvamme läheisen huolilta? Olemmeko hamunneet itsellemme etuja, valtaa tai mammonaa muista piittaamatta? Asuuko sydämissämme kovuus vai rakkaus? Olemmeko me sen ensimmäisen kiven heittäjiä?

PAASTOSSA ON kyse itsetutkistelusta, mielenmuutoksesta, katumuksesta ja hyväntekemisestä lähimmäisille. Sen perimmäinen tarkoitus ei ole tietyistä ruoka-aineista kieltäytyminen. Ruokapaasto on toki tärkeä asia, mutta ei olennaisin.

Noin vuonna 395 kuollut Pyhä Gregorios Nyssalainen osuu ytimeen: ”Paasto on pidättäytymistä pahasta. Sen vuoksi sanon teille: paastotkaa pahan tekemisestä, olkaa kurinalaisia himojen suhteen, pidättäytykää epäoikeudenmukaisesta voitonpyynnöstä ja mammonan ahneudesta. Sillä mitä hyötyä on siitä, ettet koske ruokaan, mutta kuitenkin haavoitat lähimmäistäsi pahan tekemisellä? Minkälaista hurskautta on, että juot vettä ja samalla janoat verta, punomalla petoksia sydämessäsi. Juudas Iskariot paastosi yhdentoista muun opetuslapsen kanssa, mutta hän ei kyennyt hillitsemään itseään rahanrakastamiselta ja niin paastoaminen ei auttanut häntä yhtään.”

Paastoon meidät virittää musiikki. Se vuosisatainen kirkkomusiikki, joka sitoo 2000-luvun ihmiset kulttuuriseen jatkumoon ja sukupolvien loputtomaan ketjuun.

Paastonajan musiikki täyttää tälläkin hetkellä Euroopan katedraalit niin lännessä kuin idässä. Passiot, motetit, oratoriot ja messut, antavat meille kauneuden ja rauhan kokemuksen. Ne kurottavat meitä kohti Pyhää, ohi arjen.

Musiikilla on suuri merkitys myös lohduttajana. Silloin kun kaikista hyvistä aikeistamme huolimatta kompuroimme paaston tiellä, musiikki antaa voimaa nousta ylös ja jatkaa vaellusta sinnikkäästi kohti pääsiäistä. Sen valo ja kirkkaus odottavat jo meitä!

Lue myös:

Kolumni: Uskontunnustus voi tuntua vakaumustestiltä

Kolumni: Kirkkotila on ehkä turvallisin imetystila, mitä tiedän, ja syy siihen on Virgo lactans