Suomen talous sakkaa ja työllisyystilanne on huolestuttava. Lapsiperheköyhyys on nousussa ja yhtä nuorille tarkoitettua kesätyöpaikkaa saattaa hakea tuhannet nuoret. Kesätöiden saaminen ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys, niin kuin ei ole sekään, että vanhemmilta jäisi näinä aikoina juurikaan ylimääräistä. Elämme kovia aikoja ystävä hyvä, totesi Carl Barksin piirtämä puhuva koira Aku Ankalle jo 1950-luvulla ja lause käy yhä ajankohtaisemmaksi.

Samaan aikaan kesäriehoihin saa käytettyä rovon jos toisenkin. Huvipuistokäyntejä ei nelihenkinen perhe tee enää juurikaan alle kahdensadan. Kun bensan ja dieselin hinnat ovat mitä ovat eikä VR:n liputkaan ole enää halpoja, on kotimaan matkailukin jo sijoitus. Lastenleirit ovat toistasataa euroa per viikko ja ylikin.

Nuorten ja nuorten aikuisten todellisuus sitten onkin melkoista kilpavarustelua. Polttarit, häät, mökkiviikonloput ja festarit ovat hintalapultaan vähintään kolminumeroisia.

Kapitalismi on kietonut koko maailman pikkusormensa ympärille. Kesäoleilu ilman pakollista kuluttamista on tehty vaikeaksi, ellei mahdottomaksi. Jo varhain lapset ja nuoret joutuvat kilpakulutuksen uhreiksi ja sosiaalista statusta päätyy määrittämään herkästi se, kuka pääsee mihinkin tapahtumaan – eli kenen vanhemmilta löytyy kylliksi likviditeettiä. Kuka on suurin kuluttaja -kilpailu jatkuu kautta maan halki kesän.

Tätä eriarvoistumisen kierrettä vastaan tulisi seurakuntien toimintansa kautta käydä – ja monet käyvätkin. Kesäleirit, puistoleikit ja retket, joissa seurakunta kantaa suurimman taloudellisen vastuun, mahdollistavat monelle perheelle sellaisen kesätoiminnan, josta se muuten jäisi paitsi.

Eriarvoistavuuttakin löytyy. En tiedä, mitä ajatella esimerkiksi siitä, että sama seurakunta tarjoaa monenmoisia ripareita: trendikkäitä harrastusleirejä, ulkomaanripareita ja sitten karvalakkimalleja. Vaikka työntekijät pitäisivät kaikkia leirejä yhtä hyvinä ja tärkeinä, nuorten maailmassa syntyy helposti hierarkioita. Kaverisuhteisiin saattaa vaikuttaa se, kuka pääsee Rooman riparille ja kuka matkustaa lähikunnan metsään.

Uskon, että enemmänkin voisi tehdä. Millaisia tapahtumia tai matalan kynnyksen ajanviettomuotoja seurakunta voisi tarjota? Millaista kesäleiritoimintaa seurakunta voisi järjestää itsellisille nuorille aikuisille? Millainen voisi olla seurakunnan kesäinen luontoretriitti tai elokuvaviikonloppu?

Haastankin seurakuntia kautta maan: järjestetään kilpailulle alistumaton ja markkinoita halveeraava sarja kesätapahtumia ympäri Suomen. Matalilla kynnyksillä ja valoisilla sisällöillä eriarvoistumista vastaan.