Naapuriperhe juoksee kuin ankkapoikue isän kannoilla yhteen suuntaan, toinen naapuriperhe toiseen suuntaan. Muun muassa näin irakilaissyntyinen suomalainen Sara Al Husaini kuvaa sotaa lapsen silmin Bagdadissa. Al Husainin toinen romaani Kenelle maa kuuluu kertoo Bagdadissa asuvan koululaisen Zainabin, Malmössä asuvan lukiolaisen Leylan ja Helsingissä asuvan nuoren siivoojan Mustafan kautta Irakin sodasta ja maanpakolaisuudesta.
Kirjassa käytävä sota on Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin 22 vuotta sitten. Bagdadin osuudessa kerrotaan miten sota vaikuttaa siellä asuvaan koululaiseen ja hänen perheeseensä. Suomeen paennut nuori mies on menettänyt sodassa lapsuuden perheensä. Malmössä seurataan perhettä teinin näkökulmasta.
Keskeisessä osassa kirjassa ovat myös arkea pyörittävät ja ruokaa valmistavat äidit. Bagdadissa äiti tekee ruokaa munakoisosta, paistetusta tomaatista ja perunasta. Liha on harvinaista ja kallista herkkua.
Sara Al Husaini kuvaa ulkopuolisuutta, elämää ei minkään maan kansalaisena. Vaikka Leyla puhuu ruotsia ja on valmistunut ruotsalaisesta lukiosta hän ei vieläkään tunne kuuluvansa Ruotsiin, mutta ei myöskään Irakiin.
Helsingissä asuvan Mustafan on vaikea tutustua kantasuomalaisiin. Tai tarkkaan ottaen kantasuomalaisilla ei ole kykyä tai tahtoa tutustua tänne muualta muuttaneisiin.
Kirja kuvaa suomalaisten ennakkoluuloja, esimerkiksi käsitystä maahanmuuttajien kiihkouskovaisuudesta. Mustafan mukaan sitä esiintyy myös Suomessa. Se voi ilmetä esimerkiksi kielillä puhuvassa helluntailaisessa, joka laskee minuutteja Jeesuksen paluuseen.
Sara Al Husaini kirjoittaa rasismista Suomessa, mutta myös siitä, miten se ilmenee Irakissa. Liekö mikään kansakunta täysin vapaa rasismista. Kenelle maa kuuluu tuo hyvin esiin sen, että kirjailija näkee terävämmin, kun hänellä on kokemusta useammasta kulttuurista ja maasta.
Lue myös:
Kirja-arvio: Eläväinen historiikki Maarian kirkosta kertoo myös kristinuskon alkuvaiheista Suomessa
Ilmoita asiavirheestä