Turun tuomiokirkon saattaa mieltää muurien ympäröimäksi pitkäksi käytäväksi, jonka päässä 70 metrin etäisyydessä, kaukana, jossakin, siellä on alttari. Etäisyys heijastaa menneiden vuosisatojen hierarkkista ajatusta Jumalasta. Hän on jossain muualla, poissa, puhuteltavissa vain kunnioittavan etäisyyden päästä.
Etäisyys oli keskeistä silloinkin, kun erämaavaelluksen aikana israelilaiset kohtasivat Herransa Ilmestysmajan edessä. Ilmestysmaja oli mukana kannettava pyhäkköteltta, joka aina uudelleen pystytettiin, purettiin ja siirrettiin seuraavaan pysähdyspaikkaan. Kaikkein pyhin, jossa säilytettiin liitonarkkia, oli monen verhon takana. Siellä Jumalan valtaistuimen luona saattoi vierailla vain ylimmäinen pappi, ja hänkin vain kerran vuodessa suurena sovintopäivänä. Jumala oli pimeydessä asuva salaisuus, jonka nimen JHWE pappi sai lausua vain kerran vuodessa.
Etäisyys kuvaa myös omaa nuoren papin jumalakuvaani: Hän on kaukana, jossakin, kirjoitetussa sanassa, jotenkin etäällä. Polvistuessani pappisvihkimyksen aamuna 2.6.1971 ehtoollispöytään Turun tuomiokirkon pääkuorissa viereeni asettui silloinen arkkipiispa Martti Simojoki. Silmäni sattuivat Simojoen ristiin laitettuihin, kuhmuisiin, vanhan miehen käsiin. Ajattelin, että on se kummallinen tämä kristittyjen joukko, kun siinä samanarvoisina polvistuvat saman Herran eteen, niin nuori ja kovin kokematon kuin vanha, viisas ja valtavan kokenut. Ja kummankin käsiin lasketaan anteeksiantamus, jota sen julistaja itsekin kipeästi kaipaa.
Nyt vanhana tiedän, että Hän puhuu sanassaan, mutta rukoilen, että kuulisin Hänen äänensä myös sisimmässäni. Sitäkään en nuorena ymmärtänyt, että salaisuus on Jumalan syvin ominaisuus.
SEURAAN SILLOIN tällöin Virtuaalikirkon kautta tuomiokirkon messuja, ehkä jokin minussa haluaa palata alkuun. Kolmisen vuotta sitten hämmennyin, kun saarnaa ei tullutkaan ja ehtoollinen laitettiin valmiiksi jo klo 10.25. Myös alttari etsi paikkaansa, se oli siirtynyt lähemmäs seurakuntaa, kirkkosalin puolelle.
Ymmärsin, että jotain uutta tässä nyt etsitään ja kokeillaan kirkossa, joka Suomen kansallispyhäkkönä on osa meidän suomalaisten mielenmaisemaa. Rakennuksessa, jonka miellän edustavan pysyvyyttä ja muuttumattomuutta.
Tuomiorovasti Aulikki Mäkinen kertoi, että uuden etsintä on todella menossa, ollut jo muutaman vuoden.
– Tuomiokirkko on yhtä aikaa sekä ihana että haastava tila. Se on rakennettu palvelemaan aivan toista aikaa ja osittain myös toisenlaista teologista ajattelua, eikä lähiöseurakunnan kaltainen toiminta oikein istu sinne, Aulikki Mäkinen tuolloin luonnehti peruskokemustaan.
Nyt peruskorjauksen suunnitelma on valmistunut, vaikkakin Museovirasto edellyttää siihen tarkennuksia. Mäkinen on toiminut suunnittelutoimikunnan puheenjohtajana.
– Aikaisempi luonnehdintani tuntuu edelleen todelta, mutta ehkä näkemykseni ei ole enää yhtä ehdoton. Olen ja olemme ymmärtäneet, että tuomiokirkko, Suomen merkittävin keskiaikainen rakennus, on ainutlaatuinen todellisuus. Sillä on oma, toisista kirkoista eroava tehtävä. Se kutsuu hyvin erilaisia ihmisiä, se ei oikeastaan kutsu muodostamaan yhteisöä, vaan sinne tullaan sekä läheltä että kaukaa. Sen tehtävä, missio, on olla katedraali. Katedraalilla taas on kolme tehtävää. Se on paikka elävälle jumalanpalveluselämälle, opetukselle ja pyhiinvaellukselle, Mäkinen sanoo.
NUORENA PAPPINA minua viehättivät ensimmäiset Jeesuksen uskovat, jotka ylpeilivät ymmärtääkseni sillä, että heillä ei ollut temppeleitä eikä alttareita, ei katedraaleja. Seurakunta kokoontui kodeissa. Vasta keisari Konstantinus rakennutti 300-luvulla ensimmäisen katedraalin. Turun tuomiokirkko alkoi rakentua lähes 1000 vuotta myöhemmin 1300-luvun alussa.
Kristikunta tarvitsee katedraaleja, rakenteita. Ne määrittävät maisemaa, kuten Aurajoen rannalla, Unikankareen kummulla kohoava tuomiokirkko Turussa ja suomalaisessa mielenmaisemassa. Mutta tarvitsisiko kristikunta vielä enemmän telttaa, jonka voi pystyttää ja taas ottaa matkaan, uskoa, joka kulkee mukana, sydämessä?
– Kirkon korjaaminen on rakentamista, mutta se on vielä paljon enemmän: sen hahmottamista keille ja miksi yli 20 miljoonaa euroa maksava korjaus tehdään, toteaa Aulikki Mäkinen.
– Ei riitä, että vanhentunut talotekniikka korjataan: rakennamme myös vieraanvaraista, monikäyttöistä ja saavutettavaa katedraalia, jonka historiallisesti ainutkertainen todistusvoima kirkastuu ja monisatavuotinen jumalanpalveluskäytön perinne jatkuu. Katedraali on ankkuri epävarmojen aikojen keskellä.
Nostaessaan tavoitteeksi vieraanvaraisuuden, monikäyttöisyyden ja saavutettavuuden peruskorjauksen hankesuunnitelma heijastaa aikojen ja hengellisyyden muutosta. Silti korjauksen lähtökohta on kirkon monisatavuotiseen kulttuuri- ja rakennushistoriaan perustuva ikoninen arvo, joka ilmenee nykyisessä muodossa, tilassa, rakennusmateriaaleissa ja irtaimistossa.
Vieraanvaraisuuden tärkeimmät kehittämiskohteet ovat kutsuva, houkuttava ja saavutettava sisääntuloaula toimivine aputiloineen ja opasteineen, kirkkokahvitusten ja kahvilatoiminnan parantaminen sekä yksityisen hiljentymisen mahdollistaminen kirkkosalissa ja sen kappeleissa.
Jo nyt tuomiokirkko on suosittu vierailukohde. Vuonna 2023 kävijöitä oli yli 250 000, joista 100 000 osallistui messuihin ja muihin tilaisuuksiin.
KIRKON JULKISIVU ja vuosisataiset portaat pysyvät ennallaan, mutta saavutettavuutta parannetaan helpottamalla liikuntaesteisten sisääntuloa sekä parantamalla äänentoistoa, kuvantoistoa ja valaistusta.
Osa joen toisella puolella olevan seurakuntatalon toiminnasta siirtyy kirkkoon. Siksi peruskorjatun tuomiokirkon tulee mahdollistaa tilojen erillinen ja samanaikainen käyttö, kirkosta tulee seurakunnan koti.
Entä se kaukana jossakin oleva alttari?
– Ihmisten toiveet jakautuvat, Aulikki Mäkinen sanoo.
– Puolet toivoo nykytilanteen säilyvän. Heille Kaikkien pyhien kuori on rakas tila, johon halutaan ehtoolliselle vaeltaa. Erityisen tärkeä näyttää olevan mahdollisuus polvistua. Kuori Jeesuksen elämästä kertovine kuvineen säilyy entisellään.
Kuorissa vietetään myös väkimäärältään pienempiä tilaisuuksia. Näitä varten syntyy alttarirakennelma, joka mahdollistaa papin toiminnan sekä perinteisesti alttariseinään päin että kasvot kohti seurakuntaa.
Lisäksi Agricolan kappelin alttaripöytä voidaan siirtää lähemmäs kansaa seurakuntakuoriin, jossa se toimii kirkon tapahtumien näyttämönä ja viikkojumalanpalveluksen messualttarina.
– Näin kolmiosaisesti ajattelemme ja päätämme nyt, mutta on mahdollista, että ajatukset ja toteutukset muuttuvat. Joskus 50 vuoden jälkeen ratkaisut voivat olla erilaisia, tuomiorovasti toteaa.
Peruskorjaus alkaa 9.2. 2026, kirkon ovet suljetaan. Ovien avautuvat adventtina 3.12.2028. Väliajan tuomiokirkkoseurakunta elää Martin seurakunnan kirkossa.
– Me käärimme telttamme kokoon ja kannamme sen toisaalle tuodaksemme kaiken takaisin peruskorjattuun katedraalimme adventtina 2028, summaa Aulikki Mäkinen.
Lue myös:
Museovirasto haluaa vielä tarkennuksia Turun tuomiokirkon peruskorjaussuunnitelmiin
Turun tuomiokirkon kelloihin vaihdetaan uudet kielet, jotka soittavat aikaisempaa jyhkeämmin
”Monet eivät usko että täällä on huone” – Kotimaa kurkisti remonttiin menevän Turun tuomiokirkon…
Ilmoita asiavirheestä