”Jos mietit, mitä miehet puhuvat saunareissuillaan, se saattaisi hyvinkin olla vastaavanlaista horinaa.”

Näin luvataan Tuomas Enbusken ja Ville Kormilaisen keskustelukirjan Tuhlaajapojat takakannessa ja lupaus pitää. Horinaa todella on.

Kirjan idea on hauska. Kirjoittajat käyvät yhdessä erilaisissa uskonnollisissa tilaisuuksissa ja ruotivat niiden antia. Perinteisten luterilaisten kymppimessujen lisäksi Kormilainen ja Enbuske käyvät muun muassa herättäjäjuhlilla, nuorten aikuisten messussa, Jehovan todistajien kokouksessa ja katolisessa messussa.

Johdannossa Kormilainen kertoo, että tekstissä on pyritty säilyttämään ”kaikki mahdollinen” ja ”sensuuria” on vältetty. Jämäkkää editointia teksti olisi kuitenkin kaivannut.

Puhekielisyyttä on säilytetty luettavuuden kustannuksella. Paikoin virkkeet ovat sekavia lauseiden ketjuja. Piispan nimen oikeinkirjoitus on jäänyt tarkistamatta.

Teemallisesti kirjassa sivutaan monia kiinnostavia aiheita kuten riippuvuuksia tai tiukan yhteisöllisyyden hyviä ja huonoja puolia. Enbusken näkemykset kirkkoarkkitehtuurista jäävät kiinnostamaan. Syvälle ei kuitenkaan päästä oikein missään.

En varmasti ole kirjan kohderyhmää, mutta en toisaalta tiedä, kuka olisi. Kiroilu ja rouheat puheet ”bylsimisestä” tai ”hanskaan hakkaamisesta” voivat varmaan viehättää jotakuta juuri rippikoulun käynyttä. Mutta mahtaako häntä kiinnostaa Helsingin tuomiorovastin vaalin puiminen.

Ehkä keskustelut saunassa ovat juuri tällaisia. Väkisin sitä jää silti miettimään, miksi ne on päätetty painaa kirjaksi.

Lue myös:

Kirja-arvio: Kirjailija ja piispa puhuvat työstä, taiteesta ja uskosta toisiaan tukien