Omaishoidettaville päiväohjelmaa tarjoava Rauhantupa on arjen levähdyskeidas

Aimo Miettinen on ollut vaimonsa Raija Miettisen omaishoitajana noin kolmen vuoden ajan. Raija on osallistunut Rauhantuvan toimintaan vuoden alusta, ja se on mahdollistanut Aimolle tärkeän liikuntaharrastuksen. Kuva: Virpi Kirves-Torvinen

Yksi osallistujista huikkaa vesivärimaalauksen lomassa viihtyvänsä Rauhantuvassa paremmin kuin kotona. Se kuvaa lämmintä ja hyväntahtoisen huumorin sävyttämää tunnelmaa Launeen kirkon Lähde-salissa. Rauhantupa on Launeen seurakunnan diakoniatyön torstaisin kokoontuva omaishoidettaville tarkoitettu päivätoimintaryhmä Lahdessa. Se mahdollistaa omaishoitajille aikaa asioiden hoitamiseen, liikuntaan ja lepoon.

Päivä on alkanut yhdeksältä yhteisellä aamupalalla ja hartaudella. Keskustelun aiheena olivat islamin usko ja naisten asema. Sen jälkeen yksi vapaaehtoisista ohjasi jumppaa, ja kuunneltiin musiikkia.

– Vapaaehtoisten roolit vaihtelevat. Saan haastaa itseäni ja kehitellä juttuja. Olen oppinut myös asiakkaiden tilanteesta, kuinka erilaisia he ovat, ja miten sairauden vaihe vaikuttaa heihin. Jokaista tulee huomioida eri tavalla, Rauhantuvan vapaaehtoinen Pirjo Kokkonen kertoo.

Kokkonen aloitti Rauhantuvassa kahdeksan vuotta sitten jäätyään pankkialalta eläkkeelle. Hän kaipasi arkeensa yhteisöä ja tekemistä.

Tänään Kokkosen vastuulla on päivän ohjelma. Hän löysi netistä muistisairaille sovellettuja tietovisoja ja on huomannut asiakkaiden jaksavan niitä hyvin.

– Meillä on hyvä vapaaehtoisporukka. Tämä tuo rytmiä elämään. Ei koskaan tiedä, miten päivä menee. Sovellamme usein suunnitelmiamme asiakkaiden voinnin mukaan. Tämä on hyvin palkitsevaa, omaisten kiitokset koskettavat.

TOIMINTA SAI alkusysäyksensä Rauha Makkosen testamenttilahjoituksesta yli kaksikymmentä vuotta sitten.

– Suunnittelemme vapaaehtoisten kanssa Rauhantuvan toimintaa yhdessä. Se tuo yhteisöllisyyttä ja tukee ajatusta yhdessä tekemisestä. Yritämme nostaa vapaaehtoisten omia vahvuuksia esiin, Launeen seurakunnan diakoniatyöntekijä ja diakonissa Eija Paulamäki kertoo.

Paulamäki on vastannut 17 vuotta Rauhantuvan toiminnasta. Hänen työparinaan on erikoissairaanhoitaja, muistikoordinaattori ja ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Marja Sinkko. Ryhmään tullaan haastattelun ja tutustumiskäynnin kautta.

Vapaaehtoiset ovat käyneet peruskurssin Lahden seurakuntien Marian Kammarissa. Lisääkin joukkoon mahtuisi. Yksi heistä on ollut mukana lähes alusta asti.

Suomessa on noin 51 500 omaishoidettavaa, joista puolet on 75 vuotta täyttäneitä. Yleisin syy omaishoitoon on muistisairaus. Omaishoitajista vain reilu puolet pitää lakisääteiset vapaansa, ja iäkkäillä omaishoitajalla on erityisen suuri riski uupua.

– Omaishoito on minulle sydämen asia. Omaishoitajat ovat kiinni työssään ympäri vuorokauden. He tarvitsevat lakisääteisten vapaiden lisäksi muutakin vapaata aikaa.

Rauhantuvassa on tilaa kahdeksalle omaishoidettavalle. Paulamäelle on ollut tukena tiivis yhteistyö Päijät-Hämeen Omaishoitajien kanssa.

– Päivä kulkee samassa rytmissä. Yritämme aktivoida asiakkaita eri tavoilla. Ruoan jälkeen on lepotaukoa, ja joku voi nukahtaakin.

Paulamäki painottaa, etteivät vapaaehtoiset ole hoitajia. Asiakkaiden tulee suoriutua ruokailusta ja vessakäynneistä itsenäisesti.

– Välillä tuntuu, ettei meidän tarjoama palvelu kohtaa tarvitsevien kanssa. Joillekin kynnys tulla kirkon tiloihin on suuri.

Osallistumismaksu on kevätkaudelta 180 euroa. Paulamäen mukaan diakoniatyö voi auttaa maksussa tarvittaessa.

ELÄKKEELLÄ OLEVA urheiluvalmentaja Aimo Miettinen tulee mukaan päivän päätöskahveille ja hakemaan puolisoaan Raija Miettistä. Vaimo on eläkkeellä oleva terveydenhoitaja ja erikoissairaanhoitaja ja hänellä on hitaasti etenevä muistisairaus.

– Rauhantupaan on hyvä tulla, täällä voi olla yhdessä toisten kanssa. Ihmiset ovat niin ystävällisiä ja hoitavat toisiaan, Raija Miettinen sanoo.

Aimo Miettinen kuvailee puolisoaan aktiiviseksi ja iloiseksi. He kuuntelevat paljon musiikkia yhdessä.

– Rauhantupa on merkinnyt todella paljon. Jos tätä ei olisi, olisin täysin kiinni Raijan hoidossa. En pääsisi mihinkään. Tänään kävin uimassa Rauhantuvan aikana.

Samalla hän ehti hoitaa myös omia asioitaan.

– Tässä on kyse myös omasta kunnosta. Jos ei pääse liikkumaan, ei omaishoitajan työtä jaksa. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta.

Luotettavan hoitopaikan löytäminen omaishoitajan lomapäivien ajaksi on ollut haastavaa.

– Muistisairaus on raju tauti. Ei sitä pysty ymmärtämään ennen kuin sen kokee.

Rauhantuvassa on jo vuosia laulettu virttä 548, Tule kanssani, Herra Jeesus. Laulamme sen päätöskahvien alkajaisiksi.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliHiljainen sydänrukous uudistaa uskon ja arjen, sanoo Sirkku Aitolehti
Seuraava artikkeliKirja-arvio: Horinaa uskosta ja vähän siitä sun tästä

Ei näytettäviä viestejä