Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen pääpaikassa Hausjärven Ryttylässä on kesän suuren juhlan aika. Väkeä saapuu lauantaiaamuna paikalle koko ajan lisää. Silti parkkipaikalla on vielä hyvin tilaa.

Kansanlähetyspäivien teemana on tällä kertaa Raamattu, herätys, lähetys. Siinä taitaakin Kansanlähetyksen missio olla kiteytettynä.

Kristillisillä kesäjuhlilla toistuu jälleen yksi aika ihmeellinenkin asia. Vaikka koolla on väkeä paikoin ruuhkaksi asti, niin kenelläkään ei tunnu olevaan sen suurempi kiire. Kaikessa rauhassa tervehditään tuttuja ja puolituttuja. Stressi loistaa poissaolollaan.

Kiertelen aluksi teltalla, jossa esitellään Kansanlähetyksen lähetystyötä. Lähetystyöstä vastaavat kertovat innostuneen ystävällisesti työstään.

Joskus saattaa unohtua, että juuri lähetys on tämän järjestön yksi ydintehtävä, ei kirkollinen politikointi.

Kristillisten kesäjuhlien kahvi- ja ruokateltoissa on aivan oma tunnelmansa. Vapaaehtoisten paistamat letut näyttävät herkullisilta, mutta tällä kertaa ne jäävät väliin koko ajan pitenevän jonon takia.

Siirryn vähitellen kohti juhlatelttaa, jossa on alkamassa toiminnanjohtaja Daniel Nummelan Polttopisteessä-linjapuhe. Sitä odotetaan Kansanlähetysjuhlilla aina erityisen tarkasti.

Nytkin juhlateltta on lähes ääriään myöten täynnä. Koska sää sallii ja äänentoisto pelaa hyvin, moni jää kuuntelemaan puhetta penkeille teltan ulkopuolelle.

KANSANLÄHETYKSEN JA sen muutaman sisarjärjestön suhde evankelis-luterilaiseen kirkkoon on tunnetusti kovin jännitteinen. Erimielisyydet muun muassa virka- ja avioliittokysymyksissä ovat olleet julkisuudessa runsaasti esillä.

Toiminnanjohtaja Nummela käsittelee linjapuheessaan kirkon ykseyttä muun muassa Augsburgin tunnustuksen kautta.

Hänen mukaansa todelliseen ykseyteen riittää tunnustuksen mukaan yksimielisyys niistä 21 artiklasta, jotka siinä on nimetty tärkeimmiksi uskonkohdiksi, jotka kyseinen tunnustus evankeliumin oppina esittää.

– Nyt kuitenkin näemme, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ei ole ongelmia vain siinä, miten ymmärrämme erinäiset tunnustuksemme evankeliumin oppia koskevat uskonkohdat, vaan myös siinä, mitä evankeliumi varsinaisesti koskettaa, Nummela sanoo.

Hän arvioi, että kirkko on muuttunut peruuttamattomalla tavalla. Kyse on sekä Raamatun arvovallan heikkenemisestä että itse jumalakäsityksestä.

– Raamatun arvovallan heikkeneminen on johtanut kirkossamme sekä virka- että avioliittokäsityksen muutokseen. Molemmat näistä ovat sellaisia muutoksia, joista ei näytä olevan paluuta.

KOTIMAAN HAASTATTELUSSA Daniel Nummela painottaa, että Kansanlähetyksellä ei huomattavista erimielisyyksistä huolimatta ole lähtökohtaisesti pyrkimystä eroon kirkosta.

– Samalla on sanottava, että piispojen esitykset avioliittokäsityksen muuttamiseksi ja heidän kesäkuun alussa antamansa pastoraalinen ohje osoittavat, että kirkon johtotasolla ja meillä on hyvin erilainen käsitys Jumalan sanasta Raamatussa ja sen sitovuudesta kristityille.

Nummela ei ole huomannut, että kiristynyt suhde evankelis-luterilaisien kirkon johtoon olisi saanut Kansanlähetyksen väkeä jättämään joukoittain kirkon jäsenyyden.

– Moni ymmärtää, että pelkästään eroaminen ei ole rakentavaa. Pitäisi sitten olla joku toinen yhteisö, jossa voisi elää kristillistä vakaumustaan todeksi.

Tosiasia kuitenkin on, että useat Kansanlähetyksen yhteydessä olevat ihmiset kokevat nykyisin jonkinlaista vierautta kirkkoa kohtaan.

– Ehkä koetaan, että meidät ollaan käytännössä vähän kuin potkittu irti muusta joukosta, Nummela miettii.

MILTÄ SITTEN Kansanlähetyksen tulevaisuus toiminnanjohtajan mielestä näyttää?  Irtautuuko se – yksin tai sisarjärjestöjen kanssa – kuitenkin jossakin vaiheessa kokonaan kirkon yhteydestä vai sinnitteleekö järjestö edelleen mukana riitaisassa suhteessa?

Daniel Nummela kertoo sydämensä toiveen ilmenevän hänen Kansanlähetyspäivien linjapuheensa loppuhuipentumassa.

Nummela siteeraa siinä Augsburgin tunnustusta: Toivomme on, että niin kuin me elämme ja taistelemme yhden ainoan Kristuksen alaisina, me voisimme myös elää yhdessä ja yksimielisinä yhdessä ainoassa kristillisessä kirkossa.

Samalla toiminnanjohtaja näkee täysin mahdollisena myös toisenlaisen kehityskulun.

– Kirkon johdossa asenneilmapiiri on tällä hetkellä niin kova, että eihän se toivoa herätä. Viittaan esimerkiksi Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppäsen viimeaikaisiin kommentteihin sosiaalisessa mediassa ja Ylen haastattelussa.

KANSANLÄHETYKSEN TOIMINNANJOHTAJA toki tunnistaa tosiasiat. Hän arvelee, että muuttunut avioliittokäsitys tulee vakiintumaan kirkossa siitäkin huolimatta, että virallinen päätös asiasta tehdään vasta myöhemmin.

Avainasia on Nummelan mielestä se, salliiko kirkon johto esimerkiksi Kansanlähetykselle vapauden seurata toiminnassaan omaatuntoaan.

– Jos näin ei käy, niin silloin jossakin vaiheessa väistämättä tapahtuu jonkinlainen erkaantuminen.

Nummela heittää pallon piispojen suuntaan.

Kirkolla on hänen mukaansa vielä kaikki mahdollisuudet suoda kotipaikkaoikeus myös niille jäsenilleen, jotka ovat kokeneet Raamatun äärellä, että eivät voi hyväksyä kirkon viimeaikaisia uudistuksia.

– Kirkko voi todeta, että joukkoomme mahtuvat sekä vanhan virkakäsityksen kannattajat että ne, jotka pitäytyvät Raamatun selkeään opetukseen, jonka mukaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä.

MYÖS KANSANLÄHETYKSEN rivijäsenten ja ystävien keskuudessa tunnetaan harmistusta siitä, miten konservatiivisia lähetysjärjestöjä kohdellaan mediassa ja myös kirkon johdon toimesta.

Kuvaavaa on, että asiasta puhutaan kuitenkin hyvin varovasti. On aika hankalaa saada ihmisiä kertomaan huolistaan julkisesti, vaikka muuten toimittajan kanssa jutellaankin varsin luontevasti.

Kirjateltan antiin tutustunut keravalainen Riitta Liisa Arvela ei kuitenkaan epäröinyt keventää sydäntään.

Arvela on Kansanlähetyspäivien vakiokävijä. Asiaan liittyy myös vahva henkilökohtainen kokemus.

– Tutustuimme mieheni kanssa näillä juhlilla vuonna 1970, hän hymyilee.

Keravalainen arvostaa Kansanlähetystä hyvän julistuksen ja opetuksen takia.

– Pitäydytään Raamatun tekstiin, eikä puhuta ilmastonmuutoksesta ja vastaavista jutuista koko ajan.

Keravan seurakunnan jumalanpalveluksissa Riitta Liisa Arvela kertoo käyneensä erityisesti silloin, kun perheen lapset olivat pieniä.

– Nyt osallistumme harvemmin, koska käymme myös Raamattuopistolla ja SLEY:n Pyhän Sydämen kappelissa Helsingissä.

Yksi asia Arvelaa kismittää kotiseurakunnan toiminnassa. Keravan seurakunnan kirkkovaltuusto päätti huhtikuussa 2025 jättää muun muassa Kansanlähetyksen vaille lähetysjärjestöille myönnettävää tukea.

– Olisin toivonut seurakunnalta sellaista linjaa, että kannatetaan kaikkia lähetysjärjestöjä. Tuki katkaistiin myös kesken sopimuskauden. Tämä oli minusta todella härskiä.

Arvela teki tämän jälkeen yhden rahankäytöllisen ratkaisun.

– En enää laita oman seurakunnan kolehteihin rahaa. Se menee noille järjestöille, joiden avustus vietiin.

Riitta Liisa Arvela on muutenkin surullinen siitä, miten Kansanlähetystä kohdellaan julkisuudessa.

– Tuntuu siltä, että ei ole oikeasti lupaa olla eri mieltä kuin piispat ja tuomiokapitulit.

Keravalainen kertoo tulleensa jo rippikoulussa uskoon. Sen jälkeen oli kivaa olla aktiivisesti mukana oman seurakunnan toiminnassa.

– Nyt olen löytänyt hengellisen kodin näistä lähetysjärjestöistä.

KANSANLÄHETYSPÄIVÄT EIVÄT pyörisi ilman uutteria talkoolaisia. Yksi heistä on siivoustiimiin värvätty parikymppinen Sisu-Veikka Viitikko.

– Tehtäviini kuuluu muun muassa pöytien pyyhkimistä, roskisten vaihtamista ja Bajamaja-vessojen siistimistä, nuori mies kertoo.

Orimattilasta tänä vuonna Lahteen muuttanut Viitikko kertoo Kansanlähetyksen olevan oma hengellinen kotinsa. Hän on käynyt myös järjestön riparin.

– Kansanlähetyksessä on hyvää opetusta ja pidän siitä, että järjestö korostaa lähetystyön tärkeyttä. Kansanlähetykseen julkisuudessa kohdistuva kritiikki ei minua häiritse.

Orimattilassa asuessaan Viitikko kävi seurakunnan jumalanpalveluksissa aina kuin mahdollista. Lahden Launeen seurakunta ei ole vielä tullut niin tutuksi.

– Se, että on kotiseurakunnan toiminnassa mukana, pitää minusta uskonelämää yllä. Toki sen lisäksi minulla oli tapana käydä Helsingin Kansanlähetyksen Stadin Pointin nuorten illoissa.

Sisu-Veikka aloittaa elokuussa opiskelun Ryttylän Kansanlähetysopiston Raamattulinjalla. Jatkosuunnitelmiakin jo on.

– Teologian opiskelu Joensuun yliopistossa kiinnostaa. Toinen vaihtoehto on Operaatio Mobilisaation tarjoamat kansainväliset tehtävät.

Lue myös:
Presidentti Niinistö herättäjäjuhlilla: ”Järki kyllä voittaa kaikkien päässä”

”En kutsuisi Jumalaa äidiksi” — Sleyn Evankeliumijuhlassa pysähdyttiin vaikeiden kysymysten äärelle

Suviseuroissa luvattiin Jumalan lapsiksi puhutellulle juhlakansalle, ettei taivaassa tarvitse enää taistella

Ilmoita asiavirheestä