Evankeliumin kertomuksessa paimen lähtee etsimään yhtä kadonnutta lammastaan autiomaasta jättäen loput 99 lammasta keskenään. Kadonneen löydettyään hän kantaa sitä harteillaan. Lisäksi paimen järjestää löytämisen kunniaksi iloiset juhlat ystävilleen. Niin iloisia he ovat kadonneen lampaan löytymisestä.

Tämä on hieno asia sille lampaalle, joka löydettiin. Mutta mitä jos kuuluukin enemmistöön, siihen joukkoon joka ei tarvitse parantajaa. Tuntuu siltä, että on vain huomaamaton osa iso laumaa. Silloin saattaa syntyä tarve sanoa paimenelle, että katso minuakin. Huomaa minutkin. Kanna minuakin olkapäälläsi.

Nähdyksi tuleminen on yksi elämän perustarpeista. Kun lauman johtajan huomio kiinnittyy vain siihen yhteen, eikä koskaan minuun, se voi alkaa kalvaa mieltä. Evankeliumin vertauskuvasta ei kuitenkaan selviä, oliko eksynyt lammas erityisen rakas Jeesukselle. Evankeliumin voi tulkita niin, että jokainen laumassa oleva yhtä rakas, ja jokaista kadonnutta Jeesus lähtisi etsimään.

Joskus saattaa kuitenkin tuntua siltä, ettei oikeasti kuulu hurskaiden joukkoon, vaan on eksyksissä autiomaassa, eikä paimen huomaa sitä. On niin pahasti eksynyt, että tarvitsee kokemusta löytämisestä ja löydetyksi tulemisesta.

Paimenen huomiota odotellessa jokainen laumassa olija voi kannustaa ja rohkaista muita lauman jäseniä. Keskittyä enemmän kuuntelemaan ja vähemmän määkimään. Kuulua siihen joukkoon, joka vilpittömästi iloitsee evankeliumin esimerkin mukaan, kun ystävä tai naapuri on löytänyt jotakin kadottamaansa.

Pohdittavaksi: Missä tilanteissa olet toivonut, että sinut huomattaisiin?

| 4. sunnuntai helluntaista |

Kadonnut ja jälleen löytynyt

Tekstit: Ps. 32:1–2; Jes. 57:15–19 (20–21) 1.Piet. 5:5–11 Luuk. 15:1–10

Liturginen väri on vihreä.

Alttarilla on kaksi kynttilää.

Kolehti on seurakunnan valittavissa.