Karkussa järjestettävässä Sleyn valtakunnallisessa Evankeliumijuhlassa kuultiin lauantai-iltapäivänä paneeli, missä keskustelijat pysähtyivät ”vaikeiden kysymysten ja vastausten äärelle”. Juhlakentän päiväkeskustelua luotsasi pastori Jari Rankinen. Vastaajina kuultiin Suomen Teologisen instituutin pääsihteeriä Soili Haverista, Sleyn raamattukoulutuksen koordinaattoria Antti Koskenniemeä ja pastori Pasi Palmua. Tilaisuuden musiikista vastasivat Eve ja Ossi.
Ensimmäisten kysymysten joukossa kuultiin pohdintaa siitä, miksi juuri kristinusko olisi oikea uskonto ja luterilaisuus sen oikein suuntaus. Pasi Palmu vastasi ensimmäisenä todeten, että ”hän on kristitty Kristuksen tähden”. Lopuksi hän lisäsi, ettei ole luterilainen Lutherin takia, vaan ”luterilaisten opettaman evankeliumin kirkkauden takia”.
Pian Rankinen kysyi, miksi Jumala loi ihmisen, jos ihminen kuitenkin lankeaa syntiin. Onko Jumala hyvä, jos hän on luonut mahdollisuuden niin suureen pahaan? Soili Haverinen ryhtyi vastaamaan.
— Meillä ei ole itsellämme pääsyä Jumalan ajatuksiin, muuten kuin sen kautta, mitä hän on Sanassaan meille ilmoittanut.
— Koko Raamattu on vastausta kärsimyksen ja pahuuden ongelmaan, Haverinen tiivisti.
Antti Koskenniemi totesi kysymyksen olevan tyypillinen rippikoulukysymys.
— Joskus on tärkeää myös oppia vastaamaan ”en tiedä”, Koskenniemi muistutti pahan ongelman pohtijoita.
ENTÄ VOIKO Jumalaa kutsua äidiksi, Rankinen kysyi keskustelijoilta. Ensimmäisenä vastasi Soili Haverinen, joka naurahtaen totesi:
— En suosittele. Jumalalle nimen antaminen on nimittelyä, ei kunnioittavaa Jumalan kohtelemista.
Raamatussa kuitenkin kuvataan paikoin Jumalaa hyvin äidilliseksi, Haverinen pohti.
— Jumalaa ei kuitenkaan tuolloinkaan kutsuta äidiksi. Jumala ei ole antanut lupaa käyttää itsestään feminiinisiä nimityksiä. Äidilliset hyvät piirteetkin ovat silti lähtöisin Jumalasta, kuten kaikki hyvät feminiiniset ominaisuudetkin. En kuitenkaan suosittele kutsumaan Jumalaa äidiksi.
Even ja Ossin musiikkiesitysten jälkeen siirryttiin siihen, onko Raamatussa kaikki totta. Antti Koskenniemi summasi näkökulmansa todeten, että ”Raamattua voi lukea tulkiten”.
— Kaikkea tekstiä pitää miettiä sitä kautta, mitä siinä yritetään sanoa. Volvon ohjekirjasta ei löydy vastausta siihen, mihin vieheeseen ahven nappaa juhannusyönä.
Soili Haverinen vastasi puolestaan niin, että lähtökohtana on se, että Raamattu on alusta loppuun Jumalan sanaa.
— Sitä pitää lukea uskoen. Usko tarkoittaa suhdetta Jumalaan. Meidän on kunnioitettava sitä, että kyse on hänen sanastaan. Joka tahtoo Raamatusta loukkaantua, voi loukkaantua. Jos sieltä etsii yhteyttä Jumalaan Kristuksen kautta, sen myös löytää. Raamattu on alusta loppuun juuri sellainen, kuin millaisena Jumala on sen tahtonut meille antaa.
RANKINEN ÄITYI tarkentamaan, onko Raamattu Jumalan sanaa silloinkin, kun siellä on ristiriita. Antti Koskenniemi vastasi ensimmäisenä.
— Ristiriitoja on pienissä yksityiskohdissa. Ne eivät vie jumalallisuutta tekstistä pois. Raamattu on sekä ihmisen kirjoittama että Pyhän Hengen inspiroima.
Seuraavaksi Rankinen siirtyi käytäntöön.
— Mitä tehdä, jos Raamatun lukeminen ei innosta, hän kysyi Soili Haveriselta.
Haverinen vertasi haluttomuutta Raamatun lukemiseen kuivaan kukkapenkkiin.
— Maa pitää ensin kostuttaa ennen kuin se alkaa imeä vettä. Jos lukeminen tuntuu hankalalta, voisiko sitä sanaa kuunnella, Haverinen pohti.
Seuraavakin kysymys liittyi Raamattuun. Voisiko kolminaisuusopin perustella Raamatulla, entä lapsikasteen?
— Kyllä minä voin, Pasi Palmu naurahti.
— Raamatussa on paljon asioita, joita ei juuri sillä nimellä mainita. Yksi tällainen asia on kolminaisuusoppi. Jos ajattelet, että käsitys Jumalasta ei olisikaan totta, kävisi moni Raamatun kohta käsittämättömäksi. Läpi Vanhan testamentin käy läpi ajatus, että se, joka näkee Jumalan, ei jää eloon.
Palmu jatkoi kertomaan, että Jumala on kuitenkin kohdattu monessa Vanhan testamentin kohdassa. Se liittyy hänen mukaansa Pyhään Henkeen.
— Kaikki kuvaukset lomittuvat kauniisti yhteen, kun ymmärretään, että Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Kastekysymykseen vastaus löytyy Palmun mukaan siitä, kun pohdimme, mikä on kasteen olemus.
— Mitä Raamattu sanoo uskosta ja pelastuksesta? Pappina, jos vaadittaisiin, että ihmisen on oltava uskova, kun hänet kastetaan, kastaisin vaan pieniä lapsia.
ENTÄ ONKO Raamattu vielä voimassa, kysyi Rankinen.
— Raamattu ei sido itseään ajankohtaan, milloin kirjat on kirjoitettu, Haverinen vastasi ykskantaan.
— Veljeä kehotetaan suutelemaan toistansa — se voisi toisaalta tuntua erikoiselta, koska kulttuurissamme ei ole sellaista tapaa, Haverinen täydensi.
— Taivas ja maa katoavat, mutta hänen sanansa ei katoa. Taivas ja maa on vielä selvästi olemassa. Siksi Raamatun ”parasta ennen”-päivämäärääkään ei ole koittanut.
Seuraavan Even ja Ossin lauluhetken jälkeen Rankinen nosti pöydälle muun muassa kysymyksen siitä, voiko Raamattua tulkita jokainen itse, kuten haluaa.
— Voiko? Voi. Lue vaikka nettiä, Kirkkoa ja kaupunkia tai Kotimaata. Kyllähän jokainen niin tuntuu tekevän. On myös sanonta: lukee kuin piru Raamattua, Pasi Palmu linjasi.
— Näin ei kuitenkaan ole suotavaa lukea Raamattua. Olennaista on kolme lähestymistapaa: nöyryys, nöyryys ja nöyryys, Palmu alleviivasi.
Parhaaksi tienviitaksi Raamattuun Palmu nosti kirkkojen tunnustukset.
— Sen takia meillä on Raamattu suloisella suomenkielellämme, että voimme katsoa, miten se oikeasti on.
ERITYISEN VAIKEAKSI kysymykseksi Rankinen mainitsi seuraavan.
— Onko abortti silloinkin väärin, jos 12-vuotias raiskataan, ja hän tulee raskaaksi?
Soili Haverinen myönsi kysymyksen vaikeaksi.
— Tällainen tapaus jos olisi, se olisi valtava inhimillinen tragedia. Lapsi on joutunut hirveän väkivallan uhriksi. Hän tarvitsee kaiken avun ja tuen, että hän siitä henkisesti ja fyysisesti selviää.
Haverinen totesi tilanteen hirvittäväksi.
— Raskaudessa on kyseessä aina kahden ihmisen elämästä, äidin ja lapsen. Tällaiset kysymykset täytyy pohtia siitä käsin, onko äidin henki tai terveys vaarassa, jos raskaus jatkuu. Jos äidin henki on uhattuna, voi olla perusteltua keskeyttää raskaus. Silloinkin on silti kysymys pienen ihmiselämän lopettamisesta, ja todella vaikeasta asiasta.
— Valtaosa aborteista tehdään paljon kevyemmin syin kuin tässä kuvataan. Ihmiselämää ei arvosteta niin kuin sitä pitäisi.
Seuraava kysymys jatkoi tiukalla linjalla. ”Saako Israelin valtion toimia arvostella”, Rankinen kysyi. Ensimmäisenä vastasi Antti Koskenniemi.
— Raamatussakin arvostellaan ja arvioidaan Israelia. Kristittyjä kehotetaan arvioimaan kaikkea. Raamatussa annetaan työkaluja siihen. On Rakkauden kaksoiskäsky ja Kymmenen käskyä vaikkapa. Siinä raamit, millä tarkkailla maailmaa.
Ilmoita asiavirheestä