Turkin hallinnossa kristittyjä on leimattu ”kansalliseksi uhaksi”. Tämän varjolla maasta on viime vuosina karkotettu joitakin satoja ulkomaalaisia kristittyjä. Heidän joukossaan on todennäköisesti myös lähetystyöntekijöitä ja heidän perheenjäseniään.
Asiasta tiedottaa kansainvälinen vapautta ja ihmisoikeuksia edistävä konservatiivikristittyjen järjestö Alliance Defending Freedom (ADF). Järjestön lakiasiantuntija Lidia Rider puhui maanantaina Turkin tilanteesta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) kokouksessa Puolan pääkaupungissa Varsovassa.
Rider totesi Varsovan-puheessaan, että Turkin harjoittama rauhallisten kristittyjen [ulkomaalaisten] asukkaiden leimaaminen ”turvallisuusuhiksi” on selkeää lain väärinkäyttöä sekä hyökkäys uskonnon- tai katsomuksen vapautta vastaan. Hän mainitsi tällaisen hallituksen uskonnon perusteella harjoittaman ulossulkemisen heikentävän nimenomaan suvaitsevaisuuden ja rauhallisen rinnakkaiselon periaatteita — joita varten esimerkiksi ETYJ on nimenomaan perustettu.
ADF:n mukaan vuodesta 2020 alkaen yli 200 kristittyä [lähetys]työntekijää ja heidän perheenjäsentään — noin 350 henkeä — on karkotettu Turkista. Monet karkotetuista olivat asuneet Turkissa vuosikymmenien ajan. Turkin sisäministeriö on ADF:n mukaan leimannut näissä tapauksissa karkotettujen asiaa koodeilla, kuten N-82 ja G-87, jotka estävät tehokkaasti palaamisen Turkkiin, ja luokittelee heidät kansalliseksi turvallisuusuhaksi.
Pelkästään joulukuun 2024 ja tammikuun 2025 aikana ainakin 35 edellä kuvattua koodia käytettiin ulkomaalaisia kristittyjä vastaan. Nämä toimet ovat saaneet monet protestanttiset yhteisöt jäämään ilman pastoraalista kaitsentaa ja johtamista ja häirinneet [kristittyjen] uskonnollista elämää eri puolilla maata.
ADF-järjestöllä on tällä hetkellä meneillään yli 30 oikeusjuttua Turkissa toimivien tai toimineiden kristittyjen puolesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa sekä turkkilaisissa oikeuksissa.
TURKISSA ON vanhat poliittiset perinteet lähetystyöntekijöiden leimaamisessa joksikin muuksi kuin mitä he ovat. Jo Turkin tasavallan alkuajoista lähtien maan johdossa ja medioissa on levitetty esimerkiksi narratiivia, jonka mukaan lähetystyöntekijät ovat osa länsimaiden pyrkimyksiä päästä jakamaan Turkkia ja hallitsemaan maan runsaita luonnonvaroja.
Kotimaan saamien tietojen mukaan nämä poliittisesti motivoidut narratiivit ovat Turkin monenlaisesta modernisoitumisesta ja vaurastumisesta huolimatta edelleen maan hallinnon ja medioiden käytössä. ADF:n tiedote ei erittele karkotettujen kansallisuuksia, mutta todennäköisimmin joukossa on eri länsimaalaisia ja korealaisia kristittyjä.
Vuosisataisen osmanien suurvallan raunioille vuonna 1923 muodostunut Turkin tasavalta on perustuslakinsa perusteella demokraattinen ja sekulaari valtio. Euroopan ja Lähi-idän välissä sijaitseva 85 miljoonan asukkaan maa on kuitenkin väestöltään lähes kokonaan islamilainen kansakunta — muslimeja on tilastojen mukaan yli 99 prosenttia kansalaisista. Kristityt vähemmistöt ovat pieniä ja ne ovat jakautuneet ortodokseihin ja muihin idän vanhoihin kirkkokuntiin, katolilaisiin sekä lähetystyön tuloksena syntyneisiin pieniin protestanttisiin yhteisöihin.
Turkki on menneiden vuosikymmenien aikana horjunut sekä sotilasvallan että demokraattisen vallan välillä. Valtion virallisesta sekulaariudesta pidettiin vuosikymmenien ajan enemmän tai vähemmän kyllä kiinni, mutta 2000-luvulle tultaessa ja viimeistään vuonna 2014 valtakautensa aloittaneen presidentti Recep Tayyip Erdoğanin kaudella tietty islamilaistuminen on voimistunut ja uskonnollinen nationalismi on nostanut päätään. Esimerkiksi kauan museona toiminut maailmankuulu Hagia Sofia palautettiin moskeijaksi vuonna 2020. Open Doors -järjestön mukaan Turkissa kristittyjä syrjitään, jopa vainotaan.
Turkin hallinto syyttää vuoden 2016 kukistetusta vallankaappausyrityksestä ulkomailla asuneen islamilaisen oppineen, saarnaajan ja liikemiehen Fethullah Gülenin seuraajia.
Valtio kontrolloi Turkissa kaikkia uskontoja, niin islamia kuin vähemmistöjäkin. Vuonna Erdoğanin valtakausi on myös merkinnyt hallinnon kehitystä kohti autoritäärisyyttä. Valtio on samalla kiristänyt otettaan valtion laitoksista, oikeuslaitoksesta, mediasta, toisinajattelijoista, vähemmistöistä ja kansalaisjärjestöistä. Sananvapauden tila on maassa heikentynyt.
Turkin uskonnonvapaus- ja ihmisoikeustilanteen moniulotteisuudesta kertoo kuitenkin se, että Turkissa on laillista luopua islamista ja kääntyä toisen uskonnon kannattajaksi. Lisäksi esimerkiksi homoseksuaalisuus on Turkissa sallittua.
Lue myös:
Jo toinen tapaus Istanbulissa: Mosaiikeistaan kuuluisa Kariyen museo on nyt moskeija
Ilmoita asiavirheestä