Egyptissä suur-Kairon alueella on jopa 22 miljoonaa asukasta. Kierrätys on lähes tuntematonta ja ymmärrys ympäristöasioista olematonta. Ihmiset heittävät roskansa surutta kadulle, roskiksia on julkisilla paikoilla niukasti ja harvassa talossa on roska-astioita.
Kerrostaloissa roskapussi viedään porraskäytävän nurkkaan, josta sen käy keräämässä talonmies odottamaan jätteenkerääjiä. Kotitaloudet eivät lajittele jätteitä vaan samaan roskapussiin laitetaan niin ruuantähteet kuin lasi, muovi ja ongelmajäte kuten vanhat paristot.
Itsenäisesti organisoituneet jätteenkerääjät huolehtivat noin kolmasosasta Kairon jätehuollosta. Toisesta kolmanneksesta huolehtivat jätteenkeräysyritykset, jotka kuljettavat jätteen kaatopaikoille. Siellä jätteen seasta etsivät ravintoa kulkukoirat ja katukissat, linnut ja jyrsijät. Kolmasosan jätteistä arvioidaan jäävän Kairon kaduille ja kujille.
Kairon liikenteen seassa kulkee lavapakettiautoja, jotka on lastattu täyteen jätesäkkejä. Mitä lähempänä Kairon Mokattamin vuorta ollaan, sitä tiheämmässä liikenteen seassa näkyy valtavassa jätesäkkilastissa olevia avolava-autoja. Kuoppaisilla teillä äärimmilleen täyteen pakattujen autojen lastit keikkuvat puolelta toiselle. Joskus jätesäkkien päällä istuu mies kuin painovoimaa uhmaten.
isän, isä Simonin kuva.
MOKATTAMIN VUOREN kupeessa sijaitsee Kairon ”jätteenkerääjien kaupunki”, joka on kymmenien tuhansien asukkaiden asuttama kaupunginosa, kuin oma pienoiskaupunkinsa kauppoineen, kouluineen, sairaaloineen ja kirkkoineen. Jätteenkerääjät ovat ortodoksikristittyjä.
Mätänevän jätteen imelä löyhkä leijuu pistävänä ja tuntuu hetkessä pinttyvän nenän limakalvoille. Kadut ovat asfaltoimattomia ja paikoitellen kuin mutapohjaisia jokia. Sadevesi imeytyy maahan heikosti ja viemäröintijärjestelmä on puutteellinen. Mutaisilla kaduilla kulkee autojen lomassa ihmisiä, polkupyöriä sekä vuohia, kissoja ja koiria.
Pakettiautot tyhjentävät kuormansa talojen porttikäytäviin ja takapihoille, joissa naiset istuvat lajittelemassa jätteitä. Työ tehtiin ennen paljain käsin, nyt monella on käytössään suojakäsineet. Jätekasoissa istuvat naiset eivät suostu kuvattavaksi.
Keski-ikäinen nainen kertoo, että he tietävät tekevänsä arvokasta ja tärkeää työtä. Silti jätteenkerääjiä halveksitaan, koska he tekevät työtä roskien parissa. Naisen luona jätteiden seassa pyörii pari koiraa. Pihan perällä on aitaus sioille, joille lajitellaan syötäväksi kelpaavat ruuantähteet.
‒ Pyrimme pois sanan jätteenkerääjä käytöstä. Mokattamin asukkaita olisi parempi kutsua puhdistajiksi tai siivoojiksi. Näin opetti myös isä Simon, joka elää ikuisesti muistoissamme, kertoo Mokattamin kaupunginosassa lääkärinä elämäntyönsä tehnyt Samuel Maher.
Maher kertoo todistaneensa kirkossa paranemisihmeitä ja kolmea kuolleista heräämistä.
Maher työskenteli pitkään johtavana lääkärinä sairaalassa, joka rakennettiin jätteenkerääjien Mokattamin kaupunginosaan suomalaisen Patmos-säätiön lahjoitusvaroilla. Hän tuntee alueen vuosikymmenten takaa. Vielä pidemmältä ajalta hän tuntee pappi Simonin, jonka kuolema syksyllä 2023 oli alueen asukkaille syvä suru ja suuri menetys.
‒ Tutustuin isä Simoniin ollessani 11-vuotias. Hän tuli kylään kotikaupunginhosaani Shobraan. Naapurimme olivat hänen ystäviään. Hän kutsui minut käymään Mokattamin jätteenhkerääjien kaupunginosassa, Maher kertoo.
Hän muistelee Mokattamin olleen tuolloin, viisi vuosikymmentä sitten, hyvin alkeellinen alue.
‒ Täällä ei ollut mitään, ei teitä, ei sähköä, ei vesijohtoja, isä Simon omisti elämänsä Mokattamin ihmisten auttamiseen ja heidän elämänlaatunsa parantamiseen.
Myöhemmin Maher tutustui isä Simonin tyttäreen Maryyn, jonka kanssa hän on ollut naimisissa jo yli 30 vuotta.
ISÄ SIMONIN muisto elää Mokattamin asukkaiden sydämessä. Suurin muistomerkki on kuitenkin Mokattamin kallioon louhittu kirkko, joka tunnetaan englanniksi muun muassa nimellä Cave Church eli luolakirkko.
‒ Isä Simon alkoi näkynsä pohjalta rakentaa kalliokirkkoa 1970-luvun puolivälissä. Kirkko on osoitus Jumalan rakkaudesta ja ihmeistä.
Maher kertoo todistaneensa kirkossa paranemisihmeitä ja kolmea kuolleista heräämistä.
Ainoa tie kalliokirkkoon kulkee jätteenhkerääjien kaupunginosan kapeiden ja mutaisten kuhjien läpi. Kirkon portista sisään ajettaessa likainen ja roskainen maisema muuttuu siistiksi. Tie päättyy aukioon, jonka toisella laidalla olevasta syvennyksestä kävellään alas kalliokirkkoon.
Kallioon louhittu kirkko on vaikuttava. Kirkon todellista kokoa ei tunnu tietävän kukaan, arviot vaihtelevat 15 000–20 000 istumapaikkaan. Kirkon nouseva penkkirivistö tuo mieleen urheilustadionin katsomon. Alttari on piilossa tummien puuovien takana. Kirkko kylpee kirkkaassa valossa, jota tulvii luolan avarasta suuaukosta.
Nykyään lähes 90 prosenttia jätteenkerääjien keräämästä jätteestä pystytään kierrättämään ja hyödyntämään.
Kirkon vieressä on isä Simonin hautakappeli, jonka keskellä on musta kivinen sarkofagi.
‒ Täällä hautakappelissa käy ihmisiä rukoilemassa siunausta jatkuvasti. Isä Simonin kuolema jätti aukon, jota on vaikea kenenkään täyttää, sanoo Mokattamin kaupunginosassa kasvanut Magdy Wanny.
Vuonna 1987 syntyneen Wannyn lapsuudessa elämä Mokattamilla oli vaikeaa.
‒ Kaikilla ei ollut sähköä, välillä vesi tulvi sisään taloihin. Nyt olosuhteet ovat paljon paremmat.
Hänen perheensä historia on osa Kairon jätteenkerääjien tarinaa.
‒ Isäni oli maanviljelijä ylä-Egyptissä Assiutin kaupungin lähellä. Hän lähti Kairoon etsimään parempaa elämää ja tutustui muihin kristittyihin, jotka myös olivat muuttaneet maalta kaupunkiin paremman toimeentulon toivossa.
Wannyn isällä oli monen muun maaltamuuttajan tavoin sikoja, joita Egyptissä kasvattavat ja syövät vain kristityt. Sioille kelpasivat ravinnoksi myös ruuantähteet, joita ryhdyttiin keräämään Kairon kotitalouksista. Pientä maksua vastaan kerättiin myös muuta jätettä, jonka seasta etsittiin kierrätettäväksi kelpaavaa.
‒ Nykyään lähes 90 prosenttia jätteenkerääjien keräämästä jätteestä pystytään kierrättämään ja hyödyntämään. Alueen asukkaiden toimeentulo on parantunut merkittäväksi. Emme ole enää köyhistä köyhimpiä vaan moni perhe on vaurastunut kierrätysbisneksellä.
AIEMMIN JÄTTEET kerättiin aasien vetämillä vankkureilla. Nyt niiden tilalle ovat tulleet autot. Ennen perheet lajittelivat jätteet ja myivät eteenpäin muovin, metallin, lasin ja muun materiaalin yrittäjille, jotka työstivät niitä kierrätystuotteiksi.
‒ Nyt monessa perheessä on koneet ja laitteet, joilla tuotteita voi jatkojalostaa itse esimerkiksi puristamalla tai silppuamalla muovijätteen, jolloin sen myyntiarvo on paljon suurempi kuin pelkän likaisen muovin, Magdy Wanny kertoo.
Hänen isänsä unelma paremmasta elämästä toteutui ainakin hänen lastensa kohdalla. Wanny on opiskellut kaupallista alaa ja toimii oppaana ja tulkkina. Perheen viidestä lapsesta osa on kouluttautunut juristiksi ja psykologiksi.
Nyt Mokattamin alueella toimii useampia kouluja ja lastentarhoja. Vielä 40 vuotta sitten Wannyn nuoruudessa tilanne oli toinen.
‒ Aloitin koulunkäynnin Mokattamin ensimmäisessä koulussa, jonka perusti Ranskasta Egyptiin tullut nunna.
Olen ylpeä siitä, mitä kaikkea me pystymme kierrättämällä tekemään.
Wanny toimii vapaaehtoisena oppaana Mokattamin kalliokirkossa ja opettaa vapaaehtoistyönä englantia kirkon kielikoulussa.
Kalliokirkko on paitsi tärkeä pyhiinvaelluskohde Egyptin kristityille myös turistinähtävyys.
‒ Samoin kuin Jeesus avasi kätensä kaikille, samoin kirkko on avoinna kaikille, jopa muslimeille. Mokattamin kirkkoon tulee paljon sairaita ja pahojen henkien riivaamia ihmisiä hakemaan parannusta. Jos he uskovat, he paranevat. Olen nähnyt, kun halvaantuneet paranevat ja kävelevät jälleen, Wanny kertoo.
Hän esittelee kirkon kallioseinissä olevia reliefejä, jotka kertovat muun muassa Jeesuksen elämänvaiheista. Reliefit on tehnyt noin 30 vuoden aikana Puolasta Egyptiin muuttanut taiteilija Mariusz Dybich.
‒ Hänen lempinimensä on Mario, mutta kutsumme häntä Super-Marioksi. Hänen upeiden töidensä ansiosta kirkko on entistäkin ainutlaatuisempi.
JÄTTEENKERÄÄJIEN KAUPUNGINOSAAN perustettiin ympäristösuojeluun erikoistunut kansalaisjärjestö APE (Association for the Protection of the Environment) jo vuonna 1984. Kansalaisjärjestön toiminnan ydin on kierrätyskeskus, jossa tehdään muun muassa uusiopaperituotteita, kierrätyslasituotteita ja puhtaasta kangasjätteestä räsymattoja, seinävaatteita ja laukkuja.
‒ Kehitämme jatkuvasti uutta. Viimeisin tuotteemme on alumiinisista kahvikapseleista tehdyt korut, kertoo kierrätyskeskuksen johtajana jo 1990-luvun alusta toiminut Bekhit Mettry.
Keskus työllistää muutamia kymmeniä naisia, joiden työaika on joustava.
‒ Osa työntekijöistämme on muslimeja, mikä on erinomainen osoitus kristittyjen ja muslimien hyvistä suhteista Egyptissä.
Jokaisen kristityn velvollisuus pitäisi olla huolehtia ympäristöstä ja rakastaa luontoa.
Kierrätyskeskuksen kaksikerroksisessa rakennuksessa on lukuisia työpajoja. Niistä yhdessä työstää jätepaperista uusiopaperia Nagat Gameel.
‒ Olen ylpeä siitä, mitä kaikkea me pystymme kierrättämällä tekemään, muuttamaan roskaa rahaksi. Ihmisten pitäisi arvostaa meidän työtämme enemmän ja ehdottomasti heidän pitäisi arvostaa ympäristöä ja luontoa enemmän, Gameel sanoo.
Hän muistuttaa Jumalan asettaneen ihmisen paitsi viljelemään myös varjelemaan maata.
‒ Jokaisen kristityn velvollisuus pitäisi olla huolehtia ympäristöstä ja rakastaa luontoa. Miksi niin harva kristitty on luonnon ja ympäristön ystävä?
APE-kansalaisjärjestö tekee paljon asennekasvatustyötä moninaisilla hankkeillaan sekä pyrkii parantamaan etenkin naisten ja lasten asemaa Mokattamilla.
‒ Tarjoamme terveys- ja hygieniakoulutusta kaikille ja lukutaitokursseja etenkin naisille. Järjestöllä on myös edullista päivähoitoa ja koululaisille tukiopetusta ja iltapäivätoimintaan. Kaikki työ tähtää niin ympäristön kuin ihmistenkin parempaan tulevaisuuteen, Bekhit Mettry kertoo.
Lue myös:
Ikivanha luostari palavan pensaan juurella lumoaa vaeltajan
Ilmoita asiavirheestä