Virsien laulaminen yhteisessä messussa viikoittain on elämäni tärkeimpiä lahjoja, toteaa espoolainen freelance-säveltäjä Jyrki Linjama.
– Virsiin on kiteytynyt paljon musiikkiperinteemme rikkainta antia.
Myös kirkkomusiikkiteoksistaan tunnettu Linjama oli silti yllättynyt päädyttyään säveltämään virttä. Se oli hänen monipuolisen uransa ensimmäinen yhteislaulusävellys.
– Osallistuin virsikirjan lisävihkoprojektia käsitelleeseen seminaariin alkuvuodesta 2014 melko epäileväisenä. Seminaarissa jaetusta tekstimonisteesta löysin kuitenkin hienoja tekstejä, ja ehdotukseni laatimiseen tuli yllättäen klassinen syy: sisäinen pakko.
Alun perin Kjell Wiklundin ruotsinkielinen, sittemmin Pekka Kivekkään suomentama virsi Maa järkkyy, murtuu, on syntynyt tsunami-yönä vuonna 2004. Pappina työskennellyt Wiklund kuunteli tuona yönä palvelevassa puhelimessa ruotsalaisten hätää.
Virren 925 sävellystyötä tehdessään Linjama ei tiennyt tekstin syntymisen taustaa. Silti elämän tragedioiden kokemisessa on jotain universaalia. Tuosta tunteesta hän ammensi säveliä pohjatonta hätää kuvastaviin sanoihin.
– Oma kokemukseni elämän pahimmista koettelemuksista on jonkinlainen verhon laskeutuminen. Surun läpi kaikki vaikuttaa vieraalta, käsittämättömältä, oudolta. Tällaista tekstin sanoittamaa kokemusta käänsin säveltäessäni musiikiksi.
– Musiikissa tärkeää on kitka yksinkertaisten ja rikaspiirteisten tekijöiden kesken, Linjama lisää.
Uralleen poikkeuksellista työtä säveltäjä teki tavoilleen uskollisena, paljon laulaen ja pianoa käyttäen.
Parhaillaan uransa toista kirkko-oopperaa säveltävä Jyrki Linjama suhtautuu jumalanpalvelusmusiikkiin intohimoisesti. Kolme kirjettä Laestadiukselle saa kantaesityksensä Lohtajan kirkkomusiikkijuhlilla 2017.
Linjaman mielestä kirkkomusiikin säveltämisessä pitäisi olla nykyistä enemmän tilaa ammatillisuudelle, sekä kevyen musiikin että taidemusiikin suunnalla.
– ”Taiteellisesti arvokkaan” ja ”liturgiseen käyttöön” tarkoitetun musiikin lohkominen toisistaan erilleen on viime kädessä erehdys. Se näivettää kirkon musiikillisen keskinkertaisuuden saarekkeeksi, jossa tuskin kukaan voi hengittää, Linjama sanoo suoraan.
Hän ei allekirjoita ajatusta, että virren pitäisi olla sovinnainen tai väistelevä.
– Tunnen iloa siitä liturgisen elämän aikuistumisesta, josta virteni mukaan pääseminen on osoitus, Linjama kiittää.
Kuva: Saara Vuorijoki
Lue myös:
Tytti Issakainen: Virret ovat superfoodia
Pekka Kosonen: Virsi on suomalaisen bluesia
Pirjo Vahtola: Virret ovat uskon kieltä
Virrentekijä Jukka Salminen: Lepään vanhoissa virsissä
Joonatan Rautio: Virsi ei ole kertakäyttötavaraa
Sirkku Rintamäki: Virsi humahduttaa toiseen todellisuuteen
Mari Torri-Tuominen: Virsi eletään kaikilla aisteilla