Jo parin vuosikymmenen ajan itsenäisyyspäivän viettoa Suomessa ovat leimanneet erinäiset mielenosoitukset, vastamielenosoitukset, kulkueet ja vastakulkueet. Erinäisten aatevirtausten ja ideologioiden esiinmarssi on tapahtunut itsenäisyyspäivän iltana usein rytinällä eikä henkilö- ja omaisuusvahingoiltakaan ole aina vältytty. Runsasta mediahuomiota ovat keränneet muun muassa vuoden 2013 Kiakkovieraat -mielenosoitus Tampereella, Luokkaretki lähiöst linnaan -mielenilmaus Helsingissä 2014 sekä erinäiset oikeistoekstremismiin yhdistetyt kulkueet, joissa on nähty esimerkiksi natsisymboleja.
Vuosittaiseksi kiistakapulaksi on myös osoittautunut Helsingissä järjestettävä 612-kulkue, joka on itse tiedottanut olevansa poliittisesti sitoutumaton, mutta jonka järjestäjiä Suojelupoliisi on luonnehtinut jo vuonna 2016 ”maahanmuuttovastaisiksi” ja ”äärioikeistolaisiksi”.
Koska ja miksi itsenäisyyspäivästä tuli mielenilmausten ja marssien ilta?
YLIOPISTOTUTKIJA NIKO Pyrhönen toteaa, että Suomi ei ole itsenäisyyspäivälevottomuuksiensa puolesta maailmalla mikään poikkeus.
– Olemme tutkineet ilmiötä myös Puolassa ja Yhdysvalloissa, joissa mielenosoituksia ja kulkueita nähdään kansallisina juhlapäivinä, ja erityisesti maiden itsenäisyyspäivinä.
Pyrhönen tuumii, ettei mielenosoittamisen kulttuuri ole juurtunut vahvasti Suomeen.
– Siksikään ei ole oikein muita päiviä tai yhteisiä hetkiä, jolloin tällaista luontevasti tapahtuisi.
Itsenäisyyspäivä on siksikin otollinen ajankohta mielipiteensä ilmaisemiselle, että silloin on perinteisestikin järjestetty kulkueita ja tilaisuuksia. Esimerkkeinä Pyrhönen mainitsee ylioppilaiden soihtukulkueet.
– Jossain vaiheessa nämä kulkueet sitten alkoivat politisoitumaan. Ihmisillä tuli marssimiseen muitakin intressejä kuin itsenäisyysperinteet ja -rituaalit.
2010-luvun taitteessa ilmiölle loi kasvupohjaa myös sosiaalisen median läpilyönti. Itsenäisyyspäivää on Pyrhösen mukaan politisoitu sekä politiikan oikealta että vasemmalta laidalta käsin.
Yhtenä erottavana tekijänä on toiminut kuitenkin, että vasemmistolaiset ja anarkistiset mielenilmaukset, kuten Kiakkovieraat, eivät ole olleet samalla tavalla järjestökentän toimijoiden koordinoimia, Pyrhönen linjaa.
ERÄÄNLAISEKSI KIIHTYMISPISTEEKSI Pyrhönen tunnistaa korona-ajan, milloin myös mielenosoitusrintamalla ”nähtiin kaikenlaista”.
– Tapahtumatarjonta ja tekemisen mahdollisuudet olivat rajallisia ja esimerkiksi baarit olivat kiinni. Ehkä siksikin silloin järjestettiin mielenilmauksia matalammalla kynnyksellä.
Pyrhönen muistaa tuolloin nousseen pinnalle erityisesti globaalia inspiraatiota saaneet salaliittoteoreettiset liikehdinnät.
– Oli Q-anoneja ja muita. Niiden anti jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.
Yksi kiistakapula tuntuu 2020-luvulla olevan se, mikä todella on äärioikeistolaista ja mikä ei. 612-kulkue on tässä tapauksessa yksi mielipiteitä jakava tapaus. Pyrhönen pitää todennäköisenä, että kulkueen järjestäjillä todella on monenlaisia intressejä.
– Osa varmasti toivoo, että kulkueeseen ei ilmestyisi äärimmäisiä aineksia. Osa puolestaan varmaan toivoo, että tulisi – takaahan heidän osallistumisensa tietynlaisen näkyvyyden.
Pyrhönen toteaa, että moni kulkueisiin osallistuva kuitenkin todennäköisesti toivoo, ettei kulkue politisoituisi tuolla tavalla.
– Joillekin se on varmasti perinne ja rauhanomainen rituaali.
612-kulkue on synnyttänyt myös vastaliikkeen, Helsinki ilman natseja -kulkueen, jonka tarkoituksena on osoittaa mieltä 612-marssijoita ja äärioikeistoa vastaan. Yhteentörmäyksiltä ei ole vältytty. Pyrhönen kuitenkin muistuttaa, että ääritilanteisiin on yleensä päädytty vasta, kun äärioikeiston symboleita on nähty.
– Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen tai natsilogojen näkyminen on herättänyt vastamielenosoittajissa ymmärrettäviä reaktioita.
Kannatettava tavoite esimerkiksi on se, että perinteiset kansalliset symbolit saataisiin takaisin ne omineilta ekstremisteiltä
LEPPOISAA JA mukavaa kansanjuhlaa kaduilla on tuskin hetkeen odotettavissa, Pyrhönen sanoo.
– Nyt on vaikea lähteä korjaamaan kurssia, koska monien itsenäisyyspäivän kulkueiden dynamiikka rakentuu tällaiselle vastakkainasettelulle. Ja medialla on tietysti tässä oma roolinsa.
Pyrhönen viittaa siihen, että rauhanomaisempi itsenäisyysjuhlinta ei saa samalla lailla palstatilaa tai huomiota.
– Tämänhetkinen uutisointi on poliittisia jakolinjoja vahventavaa ja syventävää.
Se on harmillista siksikin, että Pyrhösen mukaan itsenäisyyspäivä on tärkeä ja merkittävä juhla.
– Ihmisiä pitäisi kannustaa terveisiin tapoihin kansallisen ylpeyden viestimisessä. Kannatettava tavoite esimerkiksi on se, että perinteiset kansalliset symbolit saataisiin takaisin ne omineilta ekstremisteiltä.
Lue myös:
Näkökulma: Veisatessani itsenäisyyspäivän kolehtivirttä tuli itku
Ilmoita asiavirheestä