Pappi Katri Kuusikallio kertoo tuoreessa Askelessa julkaistussa kirjoituksessa olevansa ensimmäinen esikoislestadiolainen naispappi.
Kuusikallio rohkaistui hakeutumaan papiksi, vaikka sai vuosien varrella varoituksia perkeleen ohjailusta. Seurakuntatyön aloittaminen oli rankkaa, mutta tuntui samalla mielenkiintoiselta ja arvokkaalta. Hän kertoo kuitenkin kokeneensa vertaistuen puutetta.
– Olin aina jotenkin outo kertoessani taustastani sekä heille, jotka tunsivat mukavia lestadiolaisia että heille, jotka vihasivat lestadiolaisia.
Kuusikallio kertoo, että esikoiset sekoitettiin usein vanhoillislestadiolaisiin.
– Olin kateellinen vanhoillislestadiolaisille naisille, jotka kertoivat voivansa muuttaa liikettään. Olin surullinen ja pettynyt siihen, että esikoislestadiolaiset suhtautuivat vuodesta toiseen kielteisesti pappeihin, erityisesti naisiin.
Kuusikallio odottaa liikkeensä avautuvan ympäristölleen, pääsevän samanlaiseen kipeään, totuutta etsivään ja vapauttavaan prosessiin kuin vanhoillislestadiolainen liike. Liikkeen avautuessa sen johtajien ja jäsenten tulisi perustella kantojaan tietoisesti ja vuorovaikutuksessa.
– Olen järkyttynyt siitä jyrkkyydestä, jolla asioista on vielä viime aikoina puhuttu esikoislestadiolaisen seurakunnantaholta ja joka ilmenee omavaltaisena sakramenttien haltuun ottamisena. Ymmärrän siihen tulevan paineen Lapin vanhimpien taholta.
Kuva: Noora Wikman-Haavisto
Lue myös:
Esikoislestadiolaisten oma ehtoollistilaisuus myös Helsinkiin