Liityin partioon pikkutyttönä. Isoisäni oli pappi, ja isoäitini kertoi minulle rukoilevansa puolestani. Istuessani Pukkilan kirkossa olen ajatellut, että tässä nyt olen isoäiti.

Olen laulanut koululaisesta asti kuorossa. Kirkkokuoro oli lähin paikka, missä pääsin laulamaan. Olin porukan kuopus. Urkuparvi ja laulaminen kirkollisissa juhlissa olivat minulle kaikkein merkityksellisintä. Ystävyys, välittömyys ja yhteenkuuluvuus kiinnittivät seurakuntaan.

IHASTUIN PUKKILAN punamultaiseen kirkkoon, sen hillittyyn kauneuteen ja tunnelmaan. Tarvitsen vanhaa ympärilleni voidakseni kokea olevani yksi sukupolvien ketjussa.

Ehtoollista kuvaava naivististyylinen taulu, saarnatuoli ja kappeliin siirretty puinen, hieno krusifiksi ovat minulle seurakunnan tärkeimmät esineet. Niitä katsoessani mietin, millaiset ihmiset ne ovat veistäneet ja millaiseen maailmaan, kuinka moni meitä edeltävä sukupolvi on ne nähnyt.

Sytyttäessäni kynttilän maapallon muotoiseen lähetyskynttelikköön koen sen olevan yhteydessä muihin rukouskynttilöihin ympäri maailman.

VALOKUVAAJANA PERHEJUHLAT kirkossa ovat minulle yhtä aikaa arkinen ja samalla muiden ihmisten pyhä tilaisuus. Varsinkin hautajaisissa mietin hyvin tarkkaan, missä kohdin liikun kirkkosalissa ja laukaisen kameran.

Yksityisin, herkin ja vaikuttavin hetki minulle on pitkäperjantai. Kirkko on puettu mustiin, urut ovat vaienneet. Se riisuu ihmisen täysin.

Olen hoitanut mieheni kanssa sukuni vanhuksia. Lähiomaiseni ovat kuolleet reilun kymmenen vuoden sisällä. Tuntiessani avuttomuutta heidän asioissaan kirkko on ollut ainoa osoite, josta olen saanut lisävoimaa. En tiedä miksi, mutta se toimii.

PUKKILAN KIRKONMÄEN perinnebiotooppi edustaa minulle tilaa, aikaa ja koskemattomuutta. Se on herkkä ja haavoittuva alue. On hyvä, että seurakunta on sitoutunut sen säilyttämiseen.

Suunnittelimme kiinteistötyöryhmässä nurmialueiden muuttamista niityiksi 2021. Kunpa myös tällaisiin asioihin vapautuisi voimavaroja Pukkilan ja Askolan seurakuntien yhdistyessä 2025. Toivon, etteivät toiminnat muutenkaan hiivu vähitellen.

RANSKASSA MINULLA on ollut toinen koti yli 20 vuotta ja Saksassa olen asunut seitsemän vuotta.

Dun-sur-Auronin kaupungin yli tuhatvuotias kirkko Cherin maakunnassa Keski-Ranskassa on huikea. Siellä on kosteat, kuluneet kivilattiat ja seinät.

Kaipaan myös entisen Itä-Saksan puolella sijaitsevaan Berliinin evankeliseen Zionskircheen. Siellä on parvella tussin jälkiä lattiassa banderolleista, jotka tehtiin Saksojen yhdistyessä.

Pukkilan kirkko

• Vuonna 1814 valmistuneen kirkon on suunnitellut kirkonrakentaja Matti Åkergren.
• Laaja peruskorjaus tehtiin 1914 Ilmari Launiksen suunnitelmien mukaan.
• Alttaritaulun Jeesus saarnaa venheestä on maalannut taidemaalari, professori Wilho Sjöström.
• Barokkityylinen saarnatuoli on vuodelta 1689.
• Pukkilan kirkonmäki on paikallisesti arvokasta perinnebiotooppia.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä