Diakonaattiuudistuksen valmistelu on jälleen käynnistynyt kirkossa. Kotimaa kertoi viime viikolla piispainkokouksen asettaman työryhmän teologisesta selvityksestä, joka palautui piispainkokouksessa käydyn keskustelun jälkeen valmisteluun.

Tähän juttuun haastattelimme niiden ammattiliittojen toiminnanjohtajia, joiden edustamia työntekijöitä uudistus todennäköisesti ainakin koskisi.

KIRKON DIAKONEJA ja diakonissoja edustava Diakoniatyöntekijöiden Liitto (DTL) on valinnut uudistuksen teologisten perusteiden osalta selkeän kannan. Liitto kannattaa puhtaasti kolmisäikeistä virkaa.

Tässä mallissa kirkolla olisi yksi vihkimysvirka, johon kuuluvat piispan, papin ja diakonian viran säikeet. Kullakin säikeellä on omat erityiset tehtävänsä.

– Meidän näkemyksen mukaan se on teologiselta ytimeltään selkein malli, liiton toiminnanjohtaja Tiina Laine sanoo.

Piispainkokouksen asettama työryhmä päätyi selvityksessään pitämään ensisijaisena toista ratkaisua. Siinä diakoninvirka olisi pappisviralle rinnasteinen mutta siitä selvästi erillinen virka.

Piispainkokouksen pääsihteeri Kari Kopperi sanoi viime viikolla Kotimaan haastattelussa, että näiden kahden vaihtoehdon välinen ero on pieni. Kopperin mukaan mallit eroavat toisistaan teologisilta perusteiltaan mutta ovat käytännössä suurimmalta osalta samanlaiset.

Tiina Laineen mielestä viran teologista perustaa ja käytäntöä ei voi erottaa toisistaan. Teologisesti mallit ovat hänestä ”erittäin syvästi” erilaiset.

– Teologinen perusta on se, joka ratkaisee, että mikä tämä virka on – myös käytännössä.

Teologinen perusta on se, joka ratkaisee, että mikä tämä virka on – myös käytännössä.

TYÖRYHMÄN ENSISIJAISENA pitämää mallia Laine kutsuu ”ohella ja rinnalla -ratkaisuksi”. Laineen mielestä siinä jää epäselväksi, mihin virka perustuu.

– Ohella ja rinnalla -ratkaisu on helppo, koska silloin ei tarvitse tehdä vallan jakoa.

Jos diakonaatti olisi osa kolmisäikeistä virkaa, se pakottaisi Laineen mukaan kirkon miettimään uudestaan kirkolliskokouksen pappiskiintiötä ja muita virkojen edustuksellisuuteen perustuvia hallinnon ratkaisuja.

Laine on huolissaan siitä, yritetäänkö diakonaattiuudistuksella ratkoa myös kirkon käytännön ongelmia kuten työntekijäpulaa. Hänen mukaansa keskustelussa menevät usein sekaisin palvelusvirka ja vihkimysvirka.

– Ei saa ajatella, että uudistuksen jälkeen diakonianvirkaan vihittyjä työntekijöitä on helppo siirtää virasta tai tehtävästä toiseen. Kullakin palvelussuhdeviralla on ja tulee olla omat erityiset kelpoisuusehdot ja osaaminen.

KASVATUKSEN JA nuorisotyön asiantuntijat KNT ry edustaa korkeakoulutettuja kirkon kasvatuksen työntekijöitä eli nuorisotyönohjaajia ja varhaiskasvatuksen ohjaajia.

Liiton toiminnanjohtaja Arja Lusa kertoo, ettei KNT ole toistaiseksi valinnut suosikkiaan piispainkokouksen asettaman työryhmän esittelemistä malleista. Kanta muodostetaan vasta sen jälkeen, kun työryhmä on saanut työnsä ensimmäisen vaiheen valmiiksi ja piispainkokous lausunut siitä näkemyksensä.

Henkilökohtaisesti Lusa kuitenkin kertoo kannattavansa työryhmänkin ensisijaisena pitämää vaihtoehtoa, jossa diakonian vihkimysvirka olisi pappisviran rinnalla oleva erillinen vihkimysvirka.

Hän arvelee, että se on myös nuorisotyönohjaajille tutuin malli.

– Siihenhän uudistuksen valmistelu viimeksi vuonna 2019 päättyi. Nämä kolme muuta vaihtoehtoa poikkeavat selvästi aikaisemmasta mallista.

TAVOITTEET diakonaattiuudistukselle eivät KNT:ssä koske ensisijaisesti viran teologiaa vaan sitä, keitä virkaan vihitään.

– Tavoitteemme on, että kasvatuksen viranhaltijat, nuorisotyönohjaajat ja varhaiskasvatuksen ohjaajat voitaisiin vihkiä virkaan, Lusa sanoo.

Lusa on seurannut uudistuksen etenemistä ensin nuorisotyönohjaajana seurakunnassa, sitten liiton johtokunnassa ja sen hallituksen puheenjohtajana ja nyt viime vuosina liiton toiminnanjohtajana.

Hänen mukaansa kentällä koetaan epätasa-arvoisena se, että vastaavan tasoisen ja osin yhteisen koulutuksen käyneet diakonit ja diakonissat vihitään virkaan mutta kasvatuksen työntekijöitä ei vihitä.

Liiton tutkimuksissa on käynyt ilmi, että nuorisotyöntekijät arvostavat omaa työtään ja kokevat saavansa arvostusta myös kirkon ulkopuolelta mutta eivät niinkään kirkon sisältä.

Yksi tähän kokemukseen vaikuttava asia on vihkimysviran puute.

– Se on kipeä haava työntekijöiden mielessä.

Se on kipeä haava työntekijöiden mielessä.

DIAKONAATIN JUMIUTUMISESSA on Tiina Laineen mielestä kyse myös kirkon hierarkiasta. Nytkin uudistusta pohtivat keskenään teologit.

– Onko kyse siitä, että tietyllä tavalla pukit kaalimaan vartijoina eivät halua jakaa valtaa ja tilaa sekä hengellisiä oikeuksia? Laine kysyy.

Hän huomauttaa, että myös DTL:ssä olisi ollut uudistuksen eri vaiheisiin syvällisesti perehtyneitä asiantuntijoita, jotka olisivat mielellään osallistuneet työryhmän työskentelyyn.

Arja Lusa pitää perusteltuna sitä, että työryhmässä asiasta keskustelevat tässä vaiheessa vain teologit.

– He haluavat keskustella teologisista perusteista, ja se on kirkossa piispojen hallussa. Olen luottavainen, että sitten kun mennään seuraaviin vaiheisiin ja käytännön kysymyksiin, niin meitä kuullaan. Tällaisia lupauksia on annettukin.

Uudistuksen valmisteluun tällä kierroksella Lusa on pääasiassa muutoinkin tyytyväinen. Selvitys onnistuu hänen mielestään kuvaaman hyvin diakonianviran ymmärrystä ja sen historiaa.

Toisaalta hän jäi kaipaamaan selvitykseltä lisää pohdintaa siitä, miten nuorisotyön ja kristillisen kasvatuksen teologia nivotaan uuteen diakonianvirkaan.

SITÄ, SAADAANKO diakonaattiuudistus tällä kierroksella valmiiksi, on molempien haastateltavien mielestä vaikea ennakoida.

– Se voi olla mahdollista, tai sitten asia vaatii vielä lisää keskustelua. Huonosta uudistuksesta ei kannata päättää vaan etsiä ratkaisu, joka kestää myös ekumeenisesti, Laine sanoo.

Lusa toteaa, että kirkossa uudistukset tuppaavat olemaan hitaita.

– Ei kannata liian paljon ladata odotuksia tähän. Se etenee omassa aikataulussaan.

Lue myös:

Selvitys diakonaatista palautui valmisteluun – Kaikki ratkaisumallit ovat vielä mahdollisia

Ilmoita asiavirheestä