Kertomuksen mukaan Nikolaos Ihmeidentekijä ja Johannes Cassianus lähetettiin taivaasta vierailulle maan päälle.
Paluumatkalla Nikolaos huomasi avuttoman miehen, jonka vaunu oli juuttunut mutaan. Se oli syvästi kiinni mudassa, eivätkä hevoset pystyneet sitä liikuttamaan. Puolen tusinaa väkeä yritti auttaa miestä.
”Autetaan miestä”, Nikolaos sanoi Johannekselle. ”Emme voi sitä tehdä, sillä vaatteemme likaantuvat ja se olisi taivaassa sopimatonta”, Johannes torjui ehdotuksen.
Nikolaos ryhtyi yksin auttamaan miehiä. Vähitellen he saivat yhteistyössä vaunut irti. Johannes jäi etäälle, hieman inhoten tarkkailemaan.
Taivaan porteilla Jumala ihmetteli kahta pyhää. Yksi hohti kirkkaasti ja toinen oli yltä päältä kurassa.
”Paluumatkalla autoin yhtä miestä saamaan vaununsa irti”, Nikolaos selitti. ”Sen sijaan, minä en sitä tehnyt, sillä olet antanut meille taivaalliset vaatteet, enkä halunnut niitä tahria”, Johannes puolestaan kertoi.
Jumala katsoi lempeästi molempia pyhiään.
Johannes, sydämesi ja kätesi ovat vapaita maallisista huolista. Nikolaos kääntyi kansan puoleen avuksi, olkoon he sitten kuinka sotkuisia. Tämän vuoksi häntä tullaan juhlimaan talvella sekä keväällä, ja vielä jokaisen torstaina. Sinua, Johannes tullaan sen sijaan juhlimaan joka neljäntenä vuotena karkauspäivänä.
Ortodoksisen jumalanpalveluksen yksi tavallisin luonnehdinta Jumalasta on ”ihmisiä rakastava”. Hän on siis filantrooppinen, kuten asia kreikaksi ilmaistaan.
Risti on kristittyjen tunnusmerkki. Jumala tuli sotkuiseksi sillä ja kuoli sillä huutaen. Jeesus osoitti rakastavansa loppuun asti, Uusi testamentti selittää.
Kertomuksesta on monta eri laitosta. Esimerkiksi Two Feasts and a Leap Day ja Getting Our Robes Dirty. Aihetta käsitellään myös Linda J. Ivanitsin kirjassa Russian Folk Belief.
Hyvä elämä näyttäisi edellyttävän jonkin verran kuraa ja likaa.
Joskus kyökkipsykogian piirissä esimerkiksi sillä, ovatko ihmiset tulleet allergisiksi osittain myös siksi, että he elävät liiallisen hygienian maailmassa.
Yhtenä ensimmäisen maailmansodan syntyselityksenä on pidetty Habsburgien valtakunnan pompöösiä menoa, joka oli äärimmäisen siistiä. Kaikki se, mikä oli likaa tuon kulttuurin näkökulmasta, oli vaiettu.
Omassa ajassamme suositaan nuoltua ja vuoltua. Lialle ja kuralle on vähemmän tilaa. Se voi patologisoida inhimillisyyttä tavalla, jonka seurauksena kielletty purkautuu aggressiivisella ja tuhoavalla tavalla esille.
Kukaan näet ei voi olla Pyhä Yrjänä viikkoa kauemmin muuttumatta Lohikäärmeeksi.
Olen usein miettinyt Jeesusta pesemässä opetuslasten jalkoja. Teko on toki merkityksellinen hengellisesti, mutta oletan, että Pietarin ja muitten opetuslasten jalat olivat ihan oikeasti likaiset. Muuten teko ei oikeastaan olisi hengellisesti – tai muutenkaan – mitenkään merkityksellinen.
Asia on tullut mieleen osana (perus)hoitotyötä.
Ajatukseni ei ehkä liity kommenttiisi. Se tuli vain mieleeni kävellessäni ja miettiessäni kommenttiasi. Oma lukunsa on toki itse kussakin sisimmässä oleva kura.