Ehkä vapaus ei olekaan rajattomuutta, vaan rajojen tuntemista.

Ruskaretki on monelle matka vapauteen. Luonnossa arkihuolet unohtuvat ja syysmaiseman leiskuva kauneus lumoaa. Silti jokainen yksin kulkeva tai yhteisiä vaelluksia vetävä on huomannut, miten tarkkaan asioita on valmisteltava ja miten turvallisuudesta on kannettava huolta. Kylmenneet ilmat ja mahdollisesti vaikeat sääolot on otettava huomioon. Kartan, kompassin sekä polkujen kanssa on oltava huolellinen, muuten tulee ikäviä ja jopa vaarallisia tilanteita.

Joskus olen ihastellut porotokan kulkua maastossa. Kun tokka on lopettanut syömisensä ja jatkaa jutaamista, se kulkee usein raitona, peräkanaa. Jonossa kulkien kaikkien voimat säästyvät ja määränpää pysyy yhteisenä. Ankarat olosuhteet kokoavat lauman yhteen ja vahvistavat yhteenkuulumisen tunnetta. Saman huomaa myös muuttolinnuilla: kurkiaurat ponnistelevat yhteistä päämäärää kohden yhteistä työnjakoa ja sääntöjä noudattaen.

Länsimaiselle ihmiselle vapaus merkitsee usein rajatonta yksilönvapautta. Aika ajoin tämä on yritetty ymmärtää täysin rajoittamattomana onnen tavoitteluna! Ihmisen onni näyttää kuitenkin vaativan myös sitoutumista. Rajaton on usein osoittanut kokijalleen vanhan totuuden: Rajat on! Täydellisestä vapaudesta on monelle muodostunut taakka, joka sitoo lukemattomiin solmuihin.

Elämä tarvitsee kukoistaakseen tilaa ja vapautta, mutta suojakseen se vaatii sopivassa määrin rajoja. Raamatullinen hurskauselämä on vanhastaan ymmärretty kilvoitteluna lakihurskauden ja laista vapaan evankeliumin välimaastossa. Apostoli Paavali opettaa tästä Kolossalaiskirjeessä (Kol. 2:16-23). Paavali julisti laista vapaata vanhurskautta, joka sitoutuu täysin Kristuksen seuraamiseen:" --Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla."

Kun emme riko yhteyttämme Kristukseen, kirkkoon, sanaan ja sakramentteihin, olemme osana sitä pyhien saattoa, joka löytää perille. Kristuksen yhteydessä on mahdollista oppia tuntemaan sellainen Jumalan rakkaus, joka vapauttaa meidät iloiten palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistä. Tämä ei tapahdu sääntöjen pelosta, vaan rakkaudesta. Pyhä vaeltava kansa kulkee kuin pororaito  –-silmissä  kaukaiset tunturit.

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra

3 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Pentti Tepsa ”Paavali julisti laista vapaata vanhurskautta, joka sitoutuu täysin Kristuksen seuraamiseen:”

    Paavali oli Rooman kansalainen, kyllä Roomallakin oli laki, ja kapinoitsijat joutuivat ristinpuulle. Voi olla, että Rooman laki ei koskenut eliittiä, johon Paavalikin saattoi kuulua, koska oli Rooman kansalainen, ja hänellä oli arvovaltaisia tuttavuuksia. Laki koski vain naisia, orjia, ja muukalaisia, eli maahanmuuttajia, ja valoitettujen maiden kansalaisia, pakanoita.

    Eräs keisari sanoi: ’Laki ei koske keisaria, keisarin sana on laki.’ Ja koska keisarit vaihtuivat, oli laki niin sanotusti mielivaltainen. Mutta ei eliitti eliittiä tuomitse tänäkään päivänä. Oikeutta voi kuitenkin saada, jos tuntee oman maansa lakia.

    Eräs käskynhaltija sanoi Israelilaisille, kun he eivät suostuneet ottamaan keisarin kuvia palvottaviksi isien lain ja omankin lain tähden että; ” Minullakin on herrani laki ja jos minä en sitä noudata, niin olen kuoleman oma, ja teitä vastaan ryhtyy taistelemaan hän, joka on minut lähettänyt.” Hän tarkoitti keisaria.

    Eikä myöhemmin perustettu kirkkovaltiokaan ollut ilman lakia, ja se vasta sortolaki olikin. Paavit halusivat osoittaa valtaansa mitä julmimmilla rangaistuksilla ja lakiviha saattaakin olla peräisin juuri omista lähtökohdista ja lain-toteutuksista, ja kuten kerroin Paavalilla oli omat syynsä, hän halusi ihmisistä Rooman kansalaisia, Kansalaisuus oi kuitenkin hyvin vaikea saada.

    Raamatusta olen ollut ymmärtävinäni, että lain pitäisi koskea kaikkia, että kaikkien tulee olla tasa-arvoisia lain edessä, niinkuin Jumalan edessä ovat. Ja raamtullinen toimii ohjeellisena.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Raamatussa on tarina Iisebelistä, joka oli kuninkaan ulkomaalainen puoliso ja pyrki johdattamaan kuninkaan siihen suuntaan, että laki ei koske kuningasta ja hän voi tehdä mitä haluaa, profeetat eivät pitäneet tästä.

    Iisebel ei muutenkaan ollut pidetty ilmeisen pahantahtoisuutensa ja vallanhimonsa tähden ja hänelle kävikin lopulta huonosti kuten jokainen raamattua tunteva tietää. Hänestä on jäänyt sanonta, että lakia vastustavat ovat Iisebelin opissa. Ja eikö myös Jeesus ilmestyskirjassa ole menossa syöksemään Iisebeliä tautivuoteelle ja surmaamaan hänen lapsensa. Vaikka kuningas Jeehu Joosafatin poika teki sen jo aikoinaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Tein eilen 17 km. patikkaretken yksin ja oli kyllä hieno kokemus. Tuon kulkemani polun patikoiminen on ollut vuosia haaveena. Milloin kenenkin kanssa olen sille polulle aikonut, mutta mikään ei ole toteutunut. Syystä tai toisesta. Nyt sain päähäni lähteä yksin ja kyllä olikin hyvä päätös. Siitä sain innostusta mennä yksin uudelleen ja vielä pitemmälle polulle. Samalla sain rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin.

    Polulle on lähdettävä ensin yksin, jotta tietää minne vie muita. Siitä on kyse myös suhteessa Jumalaan ja hengelliseen toimintaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pentti Tepsa

    Olen taustaltani lappilainen teologi, pappi ja uskonnon opettaja, Vanhan testamentin eksegeetti ja Kemijärven seurakunnan kirkkoherra.