Pitkäperjantaina näimme syntimme, kirouksemme ja kuolemamme Kristuksen hartioilla; ne tekivät hänestä kurjan ja viheliäisen ihmisen. Pääsiäispäivänä näemme, ettei hänessä enää ole yhtään syntiä, kirousta, tuomiota eikä kuolemaa, vaan pelkkää elämää, armoa, autuutta ja vanhurskautta. Lohduttakaamme tällä sydäntämme! Tämä lahja on meille ilmoitettu juuri sitä varten, että me sen omistaisimme.
Armon välähdyksiä Lutherin seurassa, useista eri Martti Lutherin kirjoista koonnut Jaakko Mäkeläinen, s. 34. Kustannus Oy Uusi Tie, 2004.
Sinä, Jumala, olet luonut meidät yhteyteesi ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa.
Kirkkoisä Augustinus
Uuden suhteellisuusteorian kehittäjä on nimeltään Albert Aivostein.
Oikeasti Albert Einsteinin aivot on haluttu säilyttää jossakin lasipurkissa ja lasipurkeissa tutkimusta varten.
Mustanaamio on kova koville. Vanha viidakon sananlasku.
Mustanaamio ei vanhene, hän kypsyy. Vanha viidakon sananlasku.
Mustanaamiohan edustaa esivaltaa ja viranomaisia omalla tavallaan.
Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niin kuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. Jes. 61:10.
Olkoon kurjuutesi kuinka suuri tahansa, aivan pieni se on kuitenkin onnesi rinnalla, joka sinulla Kristuksessa on. Synti katoaa vanhurskauteen, suru iloon – kaikki murhe häviää siihen suureen iloon. Sinulla on Isä, joka tahtoo, siksi että harmaaksi tulet, iankaikkisella rakkaudella (“Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” Jer. 31:3) kantaa (“Niin kuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaan karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään.” Jes. 40:11), suojata (“Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niin kuin kilvellä.” Ps. 5:13), hoivata sinua (“Hoivatkaa sen tähden toinen toistanne, niin kuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.” Room. 15:7), ja on sen vannonut oman, iankaikkisen olentonsa kautta, kautta vuorten ja kukkuloiden, kautta taivaan ja maan. Luota siihen! (“Luottakaa Herraan.” Ps. 4:6).
Carl Olof Rosenius (1816-1868), ARMOA ARMOSTA, s. 273-274, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Katso, vaikea on asua raittiina kapakassa, siveästi porttolassa, jumalisesti tanssihuoneessa, vanhurskaasti varkaiden luolassa.
Martti Luther, Raamatun kultajyviä, s. 22, Aurinko kustannus ja Arkki-kirjat, 2013.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa: lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet, taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat. Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman! Ps. 8:6-10
Tätä psalmia luetaan aivan oikein niin, että Jumala antoi ihmiselle mittaamattoman arvon, seppelöi hänet kunnialla ja kirkkaudella. Hän antoi myös tehtävän hallita, viljellä ja varjella maailmaa ja eläimiä. Mutta psalmista on luettavissa myös syvempi tarkoitus: siinä viitataan Jeesukseen, joka lyhyen alennustien jälkeen on korotettu kaiken ja kaikkien hallitsijaksi. (Hebr. 2:5-10) Myös Paavali vahvistaa, että ylösnousemuksen jälkeen kaikki vallat ja voimat on alistettu Kristuksen vallan alle (1. Kor. 15:20-28). Molemmat ovat siten totta kristityn elämässä: Hän on Jumalan äärettömän rakas mestariteos, ja Jeesuksen omana hän on suojassa kaikelta pahalta. Mikään ei kohtaa hänen elämäänsä Kaikkivaltiaan Jumalan sallimatta.
Juha Vähäsarja, Joka päivä elävää vettä, Symbolum Oy, 2021.
Me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Hepr. 10:10.
Kuolemallaan on Jeesus päästänyt meidät irti velastamme ja kuolemastamme ja vienyt meidät Jumalan tykö. Hän on pyhittänyt itsensä meidän tähtemme ja meidät itsessään (Joh. 17: 19). Me olemme pyhitetyt nuhteettomiksi ja asetetut Isän eteen Herran Jeesuksen persoonassa. Isällä on nyt hyvä suosio ja mielihyvä niihin, joiden tähden Jeesus kuoli. Näin Jumala aina katsoo meitä Kristuksessa iankaikkisella rakkaudella.
ADOLF SAPHIR, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966.
Ehkä nyt kysyt, mitkä ne hyvät teot sitten ovat joita sinun pitää lähimmäisellesi tehdä. Siihen minä vastaan, että niillä ei ole mitään nimeä. Samoin kuin niillä hyvillä teoilla, jotka Kristus on sinulle tehnyt, ei ole mitään nimeä, samoin ei saa eikä voikaan olla mitään nimeä niilläkään hyvillä teoilla, joita sinun pitää lähimmäisellesi tehdä.
Mutta mistä ne tunnetaan? Minä vastaan: Juuri siitä, että niillä ei ole mitään nimeä; näin ei synny mitään erottelemisia, eikä tekoja käsitellä erillisinä: toisia teet ja toisia jätät tekemättä; sinun on kokonasi antautuminen lähimmäisellesi, kaikkinesi mitä voit. Eihän Kristuskaan ole vain rukoillut ja paastonnut puolestasi; rukous ja paasto ei ole se teko minkä hän on sinulle tehnyt, vaan hän on antautunut sinulle kokonaan: rukouksineen, paastoineen ja kaikkine muine tekoineen ja kärsimisineen: hänellä ja hänessä ei ole mitään mikä ei olisi sinun ja olisi sinulle tehty. Ei siis ole sinunkaan hyvää tekoasi se, että annat almun tai rukoilet, vaan se että antaudut lähimmäisellesi kokonasi, palvellen häntä siinä missä hän sinua tarvitsee; ja sinä voit palvella häntä almuin, rukouksin, vaivannäöin, paastoin, neuvoin, lohduttamisin, opetuksin, kehotuksin, rankaisemisin, puolustelemisin, vaatettamisin, ruokkimisin ja loppujen lopuksi kärsimällä ja kuolemalla hänen puolestaan. Sanohan, missä nykyään on kristikunnassa tällaisia tekoja?
Martti Luther, Kirkkopostilla I, s. 39─40, SLEY, 1941.
Vaikka siis olenkin tehnyt monta ja suurta syntiä, niin kuitenkin uskoessani häneen (Kristukseen) hänen vanhurskautensa nielee ne kaikki.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 582, SLEY, 1957. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Evankeliumi ei kuvaile Kristusta syyttäjäksi, ankaraksi vaatijaksi, vaan lempeäksi, sydämeltä nöyräksi, laupeaaksi (laupiaaksi) Vapahtajaksi ja lohduttajaksi.
Kristus, maailman Vapahtaja, sanoo tulleensa maailmaan ”syntisiä vapahtamaan”, ”toivottomia lohduttamaan” ja ”saarnaamaan vangeille vapautusta”.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, sivut 581 ja 583, SLEY, 1957. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.