Haluan lukea Raamattua kiihkotta 2
Kiihkotta tarkoittaa sitä, että antaa Raamatun puhua. Asettuu alttiiksi. Tapa tuntuu nykyään olevan aika harvinainen. Näin otsikoitu kirjoitukseni on kuitenkin ollut oman blogisarjani eniten luettu tällä alustalla. Jonkinlainen tarve on siis olemassa.
Aivan ymmärrettäväähän toki on, että kiihkolla lukeminen on tunnetumpaa ja tunnustetumpaa. Nykyaika kuten moni muukin aikakausi elää kärjistyksillä.
Me ihmiset kuitenkin tunnumme kaipaavan sisäistä rauhaa ja itseämme suurempia näköaloja – näin ajattelen. Siksi kirjoitin äskettäin kirjan Metsäkirkon polku. Kirkon seinät joskus ahdistavat. Varsinkin sen kirkon, joka on mielikuvien luoma lööppien kirkko.
Olen väitellyt dogmatiikan alalta ja siksi aina hiukan hikoan, kun kuulen sanan oppi.
Kirjojen kirjaa voi lukea rauhassa ja vapain sydämin – hämmästellä sitä, miten monin tavoin ja miten monenlaisissa kulttuureissa ja kohtaloissa Jumalaa onkaan etsitty. Ja miten monin tavoin aavisteltu, löydetty, hukattu, eksytty ja taas päästy polulle.
Ja miten monin tavoin tuo Elämän kirja ravitseekaan, kun sen koko rikkaudessaan antaa puhua.
10 kommenttia
Matti P.,
Kiihkoilu on aina lihallista.
Kiihko ja Raamatun lukeminen yhdessä onnistuu vain ”pirulta”, vt. ”lukee kuin piru Raamattua”.
Kiihko-sana, jos tarkoitat ”pathos” voi olla kielteinen ja myönteinen. Siksi kysynkin, olisiko mieltä käyttää jotain muuta ilmaisua, jotta vääristävä, pirullinen into ei sotkeutuisi hengelliseen tutkisteluun, mikä on ainoa tapa, edes lukea Kirjoituksia, saatikka niitä tulkita.
Rejio Mänttäri totesi, että ”pathos” on ainakin kaksimerkityksinen sana. Blogissa tarkoitan lähinnä vaikuttuneisuutta ja siis avointa, hengellistä ja ajatuksellista harjoitusta. ”Kiihkotta tarkoittaa sitä, että antaa Raamatun puhua. Asettuu alttiiksi.”
Eikö kiihko ole tunteen kuvaus? Kiihkeä voi olla niin hyvän kuin pahankin puolesta. Esimerkki: Paavali oli kiihkeä. Ensin Jeesusta vastaan. Ja sitten puolesta. Minusta yksi ongelmallinen juttu on oikeassa oleminen. Minusta usko ei ole oikeassa olemista, vaan jtk ihan muuta
Jeesusken sanoin: ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle ja kuinka minä toivoisinkaan, että se olisi jo syttynyt.”
Helluntaiksi nimettynä päivänä ne sitten näkivät tulisia lieskoja pään päällä. Henki oli niin pyhässä sodassa.
” Älkää luulko, että minä ole tullut tuomaan rauhaa maan päälle, ei sanon minä, en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan ja sodan.”
”Mutta nyt, kun te ette ole kuumia, ettekä kylmiä, minä oksennan teidät ulos. ”
Olkaa silti kiihkottomia, se on yhtä kuin itsensä voittaminen, lihan voitto hengestä. Kun henki ei enää hallitse lihaa.
Reijo Mänttäri kysyy:” Lienetkö tarkoittanut tietämättömyyttä, josta johtuen lihallinen kiihko saa sijaa ja siksi Kirjoituksia väännellään kieroon.” Niin, ehkäpä juuri sitä. Tämä koskee kylläkin jokaista Raamatun lukijaa, uskonnollisintakin. Askel kohti yhteistä Raamattua olisi jo siinä, että hyväksyisimme omat ihmisen rajamme. Heikki Palmu nosti tämän esille hieman toisin sanoin:” Minusta yksi ongelmallinen juttu on oikeassa oleminen.” Toki tarvitsemme vakuuttuneisuutta oikeista asioista ja arvoista. Olin kuitenkin usein ajatellut, että me kirkon ihmiset voisimme olla jotenkin toisenlaisia kuin ns. maailman ihmiset. Nykyaika näyttää, että monet todellakin ovat toisten kertomien oikeiden mielipiteiden orjia. Kirkossa vielä enemmän kuin muualla. Henkilökohtaisesti – on toki voitava luottaa itseen sen verran, että ottaa vastuun niin tietämisestään, uskostaan kuin erehdyksistäänkin.
Olen lukenut kiihkotta raamattua, voisi sanoa tutkimusmielellä, mutta mielipiteeni herättävät usein hyvinkin suurta kiihtymystä.
Yksi tällainen asia on Jeesuksen sukuluettelo, joka antaa kuvan sukurutsauksesta. Jos sekä Marian, että Josefin isä oli Eli, eivätkö Maria ja Joosef ole silloin sisaruksia, eli sisko ja veli. ”Joosef oli, niinkuin luultiin Jeesukaen isä. ” Kuten Luukas luulonsa yleistää.
Kun taas toisaalta: Jeesus puhuu Isästä jumalana, ja ristillä huuto kuuluu Eli, Eli, eli Jeesus pitää Eliä isänä. Tästä taas voisi vetää sen johtopäätöksen, että isä Eli oli Marian lapsen Jeesuksen isä, ja koska hän oli myös Marian isä, olivat äiti ja lapsi sisaruksia.
Pakeneminen Egyptiin tulee hyvin ymmärrettäväksi, koska Egyptissä sukulaisten keskinäiset aviot ja lapsen teot olivat hyväksyttyjä siihen saakka, kunnes jälkeläisistä alkoi tulla heikkoja ja vammaisia, ja ajateltiin sen johtuvan juuri liian läheisestä sukulaisuus suhteesta. Faaraoiden aikakausi loppui.
Mooseksen laissa kielletään sukulaisiin sekaantuminen ja jos pidetään Jeesus tarinaa todenmukaisena, voidaa olettaa, että tapahtumaa ei pidetty paikallisesti, edes Galileassa hyväksyttävänä juuri tästä syystä. Mistä muuten olisi kehittynyt ajatus ’synnissä sikiämisestä’, mutta se ei tietenkään ollut lapsen syy, vaan isän sekaantuminen tyttäreensä,
VT:n puolella oli aikoinaan Eli- niminen ylimmäinen pappi, mutta se oli paljon ennen Jeesuksen aikaa, joten häntä ei voi syyttää. Eliä ei voi myöskään pitää jumalana, ei kai jumala ole sukuluetteloissa.
Matteuksen mukaan Joosefin isä oli Jaakob. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa, ja toiseksi nuorin heistä oli Joosef, joka tosin hänkin joutui Egyptiin, mutta aika oli toinen, ja hänen poikia olivat Efraim ja Manasse.
Tarja Parkkila kirjoitti edellä: ”Olen lukenut kiihkotta raamattua, voisi sanoa tutkimusmielellä, mutta mielipiteeni herättävät usein hyvinkin suurta kiihtymystä.” Tutkimus on yksi asia. Kaikkea voi tutkia ja on vapaus tutkia. Tutkijankin yksittäiset mielipiteet voivat kuitenkin loukata ja hämmentää ihmistä, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta teologisen tutkimuksen maailmasta. Otan tämän ”kiihkotta” lukemisen esille siksi, että julkiset kiistat mielipiteiden oikeudesta ja oikeassa olemisesta torppaavat nyt monien hennotkin aikomukset tarttua Kirjojen kirjaan ja etsiä hengellistä sanomaa. ”Kirjojen kirjaa voi lukea rauhassa ja vapain sydämin – hämmästellä sitä, miten monin tavoin ja miten monenlaisissa kulttuureissa ja kohtaloissa Jumalaa onkaan etsitty.” Ja miten monenlaisin selityksin!
Kirjoittaja
Matti Perälä
Teologian tohtori, liikunnan, piirtämisen ja kitaransoiton harrastaja. Kirja Nuorten elämänkatsomus, Kirjapaja 1985. Ihmiskäsitys Pontus Wiknerin filosofis-teologisessa ajattelussa 1986 (väitösk.) Tulevaisuuden seurakunta, toimituskunnan pj 1993, E-kirja Muistoja Jumalasta, Mediapinta 2014. Metsäkirkon polku. Nuoruusmuistoista aikuisen ajatuksiin.. Väyläkirjat 2021.. Twitter: @MattiPerl. Blogeja myös Uusi Suomi Puheenvuoro ja Vapaavuoro sekä Lily. Kannanottoja ja elämäntarinaa: www.mattiperala.fi. Sivuillani on linkki PODCASTEIHIN: Elämänfilosofiaa Matti Perälä Podcast. Kuuntelemaan pääset myös tällä osoitteella: https://soundcloud.com/user-94130735
Olen lukenut Raamattua kiihkotta . Esim. Uskon Raamatun Markuksen kirjoittamaan evankeliumin perustaan joka korostaa Jeesuksen olleen tavallinen ihmisen .
Ilmoita asiaton kommentti