Ylitse kaikkien ulottuvuuksien on Jumala suuri
Jobin kirja on syvällinen runo. Siinä pohditaan elämän suuria kysymyksiä.
Kärsimys on osa elämää maailmassamme. Siksi ihmiset ovat pohtineet kärsimystä kautta aikojen. Liian usein on annettu liian kepeitä vastauksia, liian usein selityksiä, jotka eivät toimi. Jobin kirja on syvällinen. Siinä kumotaan kaikki halpahintaiset selittelyt. Todetaan etteivät ne vie eteenpäin.
Usein ihminen lähtee syyttelemään toinen toistaan. Toisinaan Jumalakin saa syyn niskoilleen, kun ihminen sinkoisee sanojaan minne sattuu.
Jobin kirjan suuri sanoma on siinä, että Jumala on enemmän kuin meidän kykymme ajatella voi milloinkaan aavistaakaan. Hänen suuruutensa on syvällisempi kuin vain joidenkin hetkien tuottamat ajatusten oikosulut.
Jumalan vanhurskaus on kaiken elämän toivon perusta. Jumala on enemmän kuin hetken heilahtelut elämämme tuokioissa. Hänen rakkautensa ei vähene erilaisten kohtaloiden keskellä. Syvimmänkin hädän ja epätoivon keskellä hän on läsnä, tukee ja kantaa, voimia antaa.
Jobin kirjan huipentuma on siinä, että ihmisten syyttelyn keskelläkin, olkoompa ahdistus kuinka syvä tahansa, Jumala kuitenkin on vanhurskas ja vanhurskauttaa ihmisen oman mielisuosionsa ja oman huolenpitonsa takia. Job oli hädässä ja suurissa vaivoissa. Silti Jumala ei ollut häntä jättänyt, vaan osoitti, että suurimmankin pimeyden keskellä hän on valo. Hän on Jumala, joka on kaiken luonut ja joka pitää huolta omistaan, koko luomakunnastaan.
Ihmisen kyky nähdä, kokea ja tuntea on rajallinen. Ihmisen voimat eivät aina riitä kovinkaan pitkälle. Kun elämän tukirakenteet horjuvat, niin ihminen on avuton eikä enää tiedä miten jatkaisia, miten toimia, miten elää. Silloinkaan Jumalan iankaikkinen rakkaus ei pääty, silloinkaan hän ei lakkaa olemasta meidän Jumalamme.
Job joutui syvän ahdäistuksen kuiluun elämässään. Suurten surujen ja kipujen kautta häntä kasvatettiin. Viimein, tuskan ollessa suurimmillaan, hän kohtasi elämänsä suurimman kysymyksen perusteet. Jumalan vanhurskaus oli hänenkin elämänsä turva.
Silloin Job nöyrtyi Jumalan eteen ja tunnusti oman vajavuutensa Jumalan suuruuden edessä. Jumalan armo ja ansaitsematon rakkaus, Jumalan vanhurskaus, osoittautui hänen elämänsä ainoaksi turvaksi ja tulevaisuuden toivoksi.
SUNNUNTAI 23.8.2020
12. sunnuntai helluntaista
Itsensä tutkiminen
Ensimmäinen lukukappale Job 42: 1-6
Job sanoi Herralle:
- Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi
eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: ”Kuka on tämä,
joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?”
Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä
asioista, joita en käsitä -
ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun.
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
Vain korvakuulolta sinut tunsin.
Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani
ja kadun niitä
tomussa ja tuhkassa.
61 kommenttia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Shanti_Devi
Shanti Devi on tämä intialainen tyttö ja häntä on tutkittu paljonkin ja erilaisia väittämiä puolesta ja vastaan on esitetty. Linkissä aiheesta.
Matias
Ajatus sielun kuolemattomuudesta on paljon vanhempi kuin kristinusko, se löytyy esim. Platonin kirjasta Valtio, tosin vähän hauskassa muodossa.
Joku on kirjoittanut Paavalille taivasmatkan ja siinäkin se tulee esille.
Juutalaisuus, minun käsityksen mukaan, on elämän uskonto, elämäntapaan ja oikein elämisen oppimiseen ja lakiin keskittyvä enemmän, kuin kuolemanjälkeisistä tekemään oppijärjestelmiä. Se johtuu siitä, että kukaan ei voi tietää, mitä se on, se on Jumalan salaisuus ja sen annetaan olla sellainen ja koska ei tiedetä, ei myöskään valehdella ihmisille. Mutta jokainen saa ajatella siitä niinkuin haluaa. Ja kyllä se Kabbalassa taitaa olla.
Jos meillä on ihmisten tarinoita omista kokemuksistaan ovat ne yhtä uskottavia kuin Jeesuksen ylösnousemus, josta on olemassa vain se yksi tarina ja senkin todisti vain muutama nainen.
Kristillisyys tietysti kieltää kaiken mikä ei kuulu kirkon oppiin, mutta ei se voi kieltää sitä, mitä ihmiset ajattelevat tai kokevat.
Sielu on ongelmallinen kristillisesti, koska se ei jää hautaan odottamaan viimeistä päivää ja jeesuksen paluuta , se on vapaa päästyään ruumiin kahleista eikä kukaan voi sitä pidättää. ” Näkymättömänä se siihen tulee ja näkymättömänä se siitä lähtee. Ja kaikki mihin sielu koskee, elää, ja kaikki mistä se lähtee, kuolee. ” Sanoi Eleasar, Josefuksen kertoman mukaan.
Matias
Mainitsin Platonin, kun tuli ensimmäisenä mieleen selkeästä sielun kuolemattomuus tarinasta. Voi olla, että se on jo vanhempi ajatus, mutta en todellakaan tiedä kuka keksi sielun, alunperin. Tietysti kuolema ja kuolemattomuus on aina kiinnostanut ihmistä ja kiinnostaa edelleenkin, mutta meneminen ’ Isien luokse ’ tarkoittanee kuitenkin, menemistä’ tomuun.’ Toisaalta, jos isiä rukoillaan, tai ylistetään täytynee sen sisältää ajatus siitä, että isillä olisi mahdollisuus vaikuttaa jollakin tasolla jälkeläisten elämään. Ja tietysti onkin, koska Isät jättivät testamentin, ja lain, eli perinnön.
Kun taas toisaalta, isät tuntuvat uskovan, että jälkeläiset pelastavat heidät, ja kansan, kun’ Isain kannosta viriää virpi ja vesa versoo hänen juuristaan, omalta pohjalta .’ Näin ainakin se toinen Jaakob, jota herran veljeksi kutsutaan. ” Me pelastumme heidän kauttaan, jotka ovat tulossa. ” Eli tulevassa maailmassa.
Muistan lukeneeni kuinka galilealaiset menessään viettämään sanonkorjuu tai muuta juhlaa, ” He nousivat ylös Jerusalemiin ” koska kaupunki ja temppeli olivat korkealla, tietysti he menivät ruumiillisesti, ehkä pyhissä vaatteissa myös, koska oli juhla. Siitä on voinut syntyä tarina ruumiiden ylönousemuksesta taivaaseen ja kultaiseen kaupunkiin, Jerusalemiin. Myöhemmin siihen sekoittui paratiisi, kuninkaan puutarhana, neitsyeineen, kuten myös valon valtakunta, johon sielun pisarat sulautuvat kuoleman jälkeen.
Jerusalemin hävityksen jälkeen juutalaiset ovat uskoneet ” tulevaan maailmaan,” kuten ”Ensi vuonna Jerusalemissa” mikä on ollut toivo tulevasta, omasta maasta, omasta hallituksesta ja rakkaasta ikiaikojen Jerusalemista, kuten sannotaan: ” Eivät he enää tee työtä muiden syödä, eikä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, vaan minkä he kylvävät, sen he myös syövät ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä. ”
Jos on vaeltanut vainojen alla vuosituhansia, jota osittain voi myös helvetiksi kutsua, on hyvin ymmärrettävää, että sieltä pelastuminen on taivaallista ja vapauttavaa, saa olla oma herransa ja toimia tasavertaisena muiden kansojen kanssa. Saa nousta ylös Jerusalemiin, kukaan ei enää kiellä, kuten aikainaisemmin, tai voi laskeutua alas, mikä tarkoittaa pois muuttamista.
Muistutan, että tämä on minun näkökulma, sivullisena. Juutalaisilla on varmasti omansalainen, omalta pohjalta. En yritä selittää juutalaisuutta, voin vain kuvitella jotain… mutu- tuntumalla.
Sielusta Psalmissa 49 , veisuunjohtajalle, koorahilaisten virsi.
”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. 9Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, 10että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. ”
”Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.”
Ketä olivat koorahilaiset? Wikipedian mukaan näin:
”Korah, vanhoissa Raamatun käännöksissä Koorah tai Kora, on kahden Vanhan testamentin henkilön nimi. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Korah oli Esaun ja Oholibaman poika (1 Moos. 36:5), joka taisteli Israelia vastaan ja sai Jumalan vihan päälleen (Mal. 1:3). Toisessa Mooseksen kirjassa Korah oli Jisharin poika (2. Moos. 6:21), joka kapinoi Moosesta vastaan. Näiden ansiosta nimestä Korah on tullut konnamaisten hahmojen nimi. Psalmeista yksitoista on koorahilaisten sukujen virsiä. ”
Voi olla, ett sielu on heitetty konnamaisten koorahilaisten hahmojen takia roskakoriin ja siirrytty henkimaailmaan. Kun vielä sanovat, että kukaan ei voi toisen sielusta lunastusta maksaa, se on niin kallis, Jumala pelastaa, jos pelastaa ja siihen vaikuttaa se, miten on elämänsä elänyt.
Aihe: Olam Haba, mikä se on? Aaron Tapper Johns Hopkins Universitystä kirjoitti:
Rakas rabi
Mikä on Olam Haba?
Rakas Aaron
Kirjaimellisesti lause ”Olam Haba” tarkoittaa ”Tulevaa maailmaa”. Länsimainen yhteiskunta ymmärtää ”jälkipolven” kahdella eri paikalla : ”taivas” ja ”helvetti”. Taivas on paikka, jossa ihmiset palkitaan elämän jälkeen, ja helvetti on missä heitä rangaistaan. Juutalaisuus ei kuitenkaan hyväksy tätä ajatusta kahdesta eri paikasta. Pikemminkin on yksi Olam Haba. Sen luonne riippuu kuitenkin käyttäytymistavastaan tässä maailmassa.
Voimakas, mutta salaperäinen kuvaus Olam Habasta löytyy rabbi Chaim Volozhinin kirjoituksista:
”Ihmisen itsensä teot muodostavat palkkion Olam Habassa. Sen jälkeen kun sielu on poistunut kehosta, nousee nauttivan ja tyytyväisenä Kedushan (Pyhyyden) valoon, energiaan ja maailmoihin, jotka on lisätty ja kerrottu hänen hyvällä toimia. Tämä on mitä viisaat tarkoitti, kun he sanoivat, että ”kaikki Israel on osa TO World-to-Come [Käännämme sitä IN World-to-tulla, mutta kirjaimellinen käännös on TO World-to Tule] eikä tulevassa maailmassa. ” IN” tarkoittaa, että Olam Haba on valmis ja odottaa luomisesta lähtien, ikään kuin se jos jotain, jolla on erillinen olemassaolo, ja jos ihminen takaa, hän saa osan siitä palkkionaan [kuten pala karkkia, joka odottaa Gd: n taskussa antamista kenelle tahansa ansaitsee]. Tosiasiassa, Olam Haba koostuu [henkilön] toiminnoista, joita hän laajensi ja lisäsi ja täydensi itselleen paikkaksi [asua] …. ja niin tapahtuu Gehenamin rangaistuksen kautta , itse synti on hänen rangaistuksensa [siitä tulee ”tila”, jonka hän käyttää ”palkkionsa aikana”].
Kuten huomaat, tämä on erittäin monimutkainen aihe; liian monimutkainen käsitellä niin lyhyessä sarakkeessa. Kehotan teitä tutkimaan seuraavia lähdetekstejä ymmärtääksesi paremmin tätä perusaihetta.
Lähteet:
Rabbi Aryeh Kaplan – Juutalaisten ajattelun käsikirja, Moznaim Publishing Corporation, toimittanut Abraham Sutton, 23: 11-19. Rolobi Chaim of Volozhin – Nefesh HaChaim 1:12. Rabbi YM Tucazinsky – Gesher HaChaim (Elämän silta).
Huomautan, että tämä on googlen käännös. Linkissä alkuperäinen https://ohr.edu/ask_db/ask_main.php/25/Q2/
Kysykääpä rabbilta voi tulla hauskojakin vastauksia.
Aihe: Jerusalem, ensi vuonna, miksi sanoa se? Dov Ben Essine 1000 Oaksista, Kalifornia, kirjoitti:
Rakas rabi
Miksi sanomme edelleen ”Shana Haba B’yerushalayim – ensi vuonna Jerusalemissa”, koska kuka tahansa juutalainen voi nyt mennä sinne ja elää siellä omasta tahdostaan? Kiitos vastauksestasi.
Rakas Dov Ben Essine,
Tarina kerrotaan köyhästä miehestä Shmelkestä, joka asui pienessä kylässä. Kaupungin ihmiset halusivat tukea häntä, mutta ilman häntä tunsi olevansa hyväksynyt hyväntekeväisyyttä. Niin he tekivät suunnitelman: He palkkasivat hänet istumaan kaupungin porteilla ja odottamaan Mashiachia.
Eräänä päivänä matkailija lähestyi kaupunkia ja kysyi Shmelkeltä, mitä hän teki. ”Tämä on minun työni”, Shmelke sanoi. ”Minun tehtäväni on odottaa täällä tervehtimään Mashiachia.”
”Maksaako se hyvin?” kysyi matkustaja.
”Ei oikeasti”, sanoi Shmelke, ”mutta se on tasaista työtä.”
Kun sanomme ”Ensi vuonna Jerusalemissa”, tarkoitamme, että kaikkien juutalaisten pitäisi tosiasiassa olla Israelissa ja Jerusalemissa (ei vain turisteina!). Tarkoitamme Jerusalemia sellaisena kuin se on ihanteellisesti tarkoitettu – temppelin, Sanhedrinin ja juutalaisten hallitsijan kanssa. Odotamme edelleen. Jopa me täällä Jerusalemissa sanomme ”Ensi vuonna Jerusalemissa!”
Matias
Ruumiin ylösnousemuksesta tuli mieleen jälleensyntyminen josta on paljonkin kokemuksia ihmisillä, mutta josta he eivät uskalla puhua, koska se on kristillisesti harhaoppia. Eräs nainen muisti eläneensä Egyptissä, hän osasi jopa muinaista kieltä. Hän muutti Egyptiin ja kaikki hänen kertomansa ajasta, jossa oli elänyt piti paikkansa.
Yksi pieni tyttö Intiassa, hänestä on paljonkin kirjoitettu, muisti edellisen elämän ja kenen vaimo hän oli ollut ja missä paikkakunalla hän oli elänyt. Kun paikkakunta ja talo ja perhe löydettiin, hän muisti kaiken talosta, huoneet ja tavarat ja entisen miehensä, jonka vaimo tosiaan oli kuollut vähän aikaisemmin, kuin tämä tyttö oli syntynyt. Hänet otettiin vastaan sukulaisena edellisestä elämästä. Intialaisille tällainen on ihan normaalia.
Eräs pieni poika piirteli lentokoneita, tunsi ne erittäin hyvin ja osasi kertoa koneista asioita jotka pitivät paikkansa, mutta joita hänen ei olisi pitänyt tietää siinä iässä. Hän näki painajaisia kuinka hän lentää pienkonetta, joka on putoamassa, hän hakkaa kattoa ja pelkää suunnattomasti . Hän muisti nimensä ja paikan missä kone oli pudonnut. Asia tutkittiin ja löytyi sotilas jonka kone oli pudonnut kyseissä paikassa ja hän oli menettänyt henkensä, kokemus oli tavallaan siirtynyt hänen seuraavaan elämäänsä. Miksi ? Ehkä siksi, että hän kertoo tällaisen olevan mahdollista.
Minä tiedän kyllä, että keksit tälle jonkun kristillisen selityksen ja siksi en kerro omasta kokemuksestani…. tai… hmmm….ehkä kerronkin.
Kun olin ihan pieni, puhetta vailla , äitini antoi minulle kuvakirjoja katseltavaksi koska viihdyin niiden seurassa, kerrotun mukaan. Kun tuli eteen kuvia joissa oli vuoria, vehmasta luontoa ja järviä olin kuulemma innostunut ja hokenut ’ Kundala,’ ’Kundala. ’ He luulivat sitä lapsenkieleksi, koska muitakin outoja sanoja oli ollut. Myöhemmin asiaa tutkittuani, sanat löytyvät hindujen kielestä ja Kundala on paikkakunta Intiassa, ja kuvista päätellen siellä on vuoria, vesistöjä ja vehmautta, voi sanoa jopa paratiisimaista. Netistä löytyy kuvia. Eräässä vaiheessa elämääni minulla oli pakkomielle matkustaa Intiaan ja matkustinkin, mutta harmikseni, en silloin vielä tiennyt, että Kundala niminen paikka on Intiassa, enkä muidenkaan sanojen alkuperän olevan hindujenkielessä, joten vaikka kävin Kundalan lähellä Keralassa, Goalla ollessani, niin Kundalassa en käynyt, se harmittaa kovasti. Tähän liittyy paljon muutakin omalla kohdallani, mutta tiivistettynä näin.
Ilmoita asiaton kommentti