Kirkon aviokiistan vaihtoehdot
Turussa nelivuotisen kautensa aloittaneen kirkolliskokouksen ensimmäisen viikon odotetuin asia oli samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimistä koskenut piispojen kirje. Asiassa ei päästy pitkän keskustelun jälkeenkään yhteiseen ymmärrykseen.
Piispat olivat pari vuotta sitten saaneet kirkolliskokoukselta tehtäväksi etsiä keinoja avioliittoa koskevan umpisolmun avaamiseen.
Vastauksessaan piispat toteavat, että asiassa voidaan perustellusti päätyä erilaisiin johtopäätöksiin.
Piispat myönsivät vastauksessaan, että hekin ovat yhä erimieltä tässä asiassa. Kirjeessä voi nähdä kuitenkin merkkejä mahdollisesta kompromissista ja korostettiin eri mieltä olevien kunnioittamista.
Piispat toteavat, että ”tilanteessa, jossa piispainkokouksen jäsenet päätyisivät syystä tai toisesta joustamaan parhaana pitämästään mallista, pitää enemmistö heistä toiseksi parhaana mallia 3”. Tuo on kirjallisesti loistava lause, mutta mitä se tarkoittaa tulevaisuutta ajatellen?
Malli 3 olisi kompromissi, jonka mukaan kirkko pitäisi kiinni avioliitosta miehen ja naisen välisenä, mutta myös samaa sukupuolta olevat parit voitaisiin vihkiä kirkollisesti avioliittoon.
Papeilla olisi omantunnonvapaus vihkiä tai olla vihkimättä. Tavallaan se omantunnon vapaus on jo nyt olemassa.
Kirkolliskokouksen keskustelussa edustajat jakaantuivat kolmeen ”leiriin” kahden ääripään ja kompromissin kesken. Ääripäät ovat, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen, ja toisen mukaan kirkolla olisi joko kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä tai että avioliitto käsityksessä ei olisi sukupuolella väliä, se olisi siis sukupuolineutraali.
Keskustelun loppupuolella perjantaina puhunut piispa Kaarlo Kalliala sanoi olevansa pettynyt, ettei päästy yhteisymmärrykseen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä. Hän sanoi asian nyt etenevän muulla tavalla.
Mikä se muu tapa tämän jälkeen voisi olla? Vaihtoehtoja on ainakin kolme - neljä, jotka voivat toteutua yhtä aikaakin: 1) Jatkossa ilmeisesti käytännöt vaihtelevat hiippakunnittain. 2) Odotetaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä valituksiin asiassa. 3) Yksittäiset papit vihkivät jo nyt myös samaa sukupuolta olevia pareja. 4) Todellisuus kulkee omaa tietään ja toteuttaa tuota kahden avioliittokäsityksen mallia.
Kirkolliskokouksella on ollut tässä asiassa pitkä etsikkoaika, jota se ei kuitenkaan ole kyennyt käyttämään hyväksi. Samaan aikaan kirkkovihkimisten suosio on laskenut. Siihen nähden tämä suuri skisma ei ole suhteessa vihkimisen yleiseen suosioon.
Minusta kirkon kannattaisi vihkiä kirkossa kaikki, jotka sitä yhä haluavat.
31 kommenttia
Kokenut kirkolliskokousedustaja tekee ytimeen osuvia huomioita. – Olen iloinen siitä, että piispainkokouksen paperin myötä kirkossa pystyttiin ennen KHOn ratkaisuja ottamaan joitain periaatteellisia askeleita. Mitä enemmän käytännön askeleitakin ehdittäisiin ottaa, sen parempi.
”Minusta kirkon kannattaisi” on valitettavan usein sitä, mikä sotii uskoa ja hyvää omaatuntoa vastaan.
Minusta kirkon eli kirkon ihmisten ja kaikkien muidenkin kannattaisi miettiä olisiko Jumalalla joku mielipide asiuoihin ja onko ihmisten enemmistön ajatus kestävä viimeisellä tuomiolla, jos sellainen kuitenkin tulee. Mikä suojelee niitä, jotka johdettiin harhaan varsinkin, jos se tapahtuu molemmat silmät auki
Hyvä ehdotus ja lisään siihen vielä asian, josta taisi tulla aloite tai ehdotus: Kirkollisen vihkimisen edellytykseksi riittää, että toinen kumppaneista on kirkkomme jäsen.
Ehkäpä kirkon hajoamisen vaara pienenisi, jos vihkimisoikeudesta kokonaan luovuttaisiin. Onhan useissa länsimaissakin siviilivihkiminen ainoa juridisesti kelpaava avioliiton solmimisen tapa, jota sitten kristityt usein täydentävät kirkollisella rukoushetkellä tai (katolisessa kirkossa) sakramentaalisella vihkimisellä. Ev.lut. kirkossa tämä merkitsisi avioliittoon vihkimsen kaavan poistamista, mutta avioliiton siunaamisen kaavan säilyttämistä. Toki silti jää kiista siitä, että minkälaisille pareille siunaustoimitus kuuluu. Sen ehtoja tulisi täsmentää, ja ehkäpä jonkinlaiseksi kompromissiksi voisi tulla myös erilaisten siunauskaavojen laatiminen eri tilanteita varten.
Etenemme näköjään siihen suuntaan, että avioliitto kuuluu muuttuvan rakkauden alueelle. Taustalla lienee tuo prof. Tuomo Mannermaan ”kahden korin teologia”. Kun mitä ilmeisemmin spn-liittoja kannattavat katsovat, että ”lähimmäisenrakkaus ja tasa-arvo” ovat ne, joka peittävät syntien paljouden, niin ohittaako myös Mannermaa Dekalogin, ettei rakkauden alueella olisi voimassa mitään pysyviä käskyjä?
On hyvä huomioida, että kiista ei lopu ennen kuin homoavioliitot on tunnustettu kaikinpuolin samanarvoisiksi kuin heterot. Eli mikään kompromissi ei ole kuin korkeintaan välivaihe. Tässä ei kannata kenenkään tuudittautua harhakuvitelmiin esim. mallin nro 3 suhteen.
Luultavasti Timo on ihan oikeassa, vaikka mikä tahansa kompromissi saattaisikin kuulostaa tässä vaiheessa paremmalta. Ehkä kannattaisi pikku hiljaa orientoitua sen mukaan ja miettiä, miten siitä eteenpäin.
Vaihtoehto varmaan voisi olla se, mitä Jukka ehdotti: ” ne, jotka haluavat tunnustaa kristillistä uskoa”. Tämä veisi tätä kansankirkkoa taas toiseen, ehkä itseään ja uskon todellisuutta kunnioittavampaan suuntaan. Sitäkin sietäisi pohtia.
”Minusta kirkon kannattaisi vihkiä kirkossa kaikki, jotka sitä yhä haluavat.”
Minä puolestani vastustan kirkon muuttamista ohjelmatoimistoksi. Siispä tuo tulisi vähintäänkin muuttaa muotoon: …. haluavat tunnustaa kristillistä uskoa tulemalla kirkkoon vihittäväksi.
Ilmoita asiaton kommentti