Lk. 10: 42:Vaan yksi on tarpeellinen: Maria on hyvän osan valinnut, joka ei häneltä pidä otettaman pois. Biblia 1776.
Tämä yksi asia on Jeesus, joka on kaikki, mikä on ensi- ja viimekädessä tarpeellista.
KK38 ikäänkuin “tarjoaa” vähää “tahi yksi ainoa ainoa’n” seuraksi, vt. “mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”
Tämä merkityksettömältä vaikuttava ero tuo kuitenkin lisäyksen, jollaisesta on varoitus. Jeesuksen sanallinen kirjattu opetus Uudessa Testamentissa, linjautuu yhdeksi Vanhan Testamentin sanoman kanssa.
VT:n puolella Jumala tarjoaa vanhurskautustaan jokaiselle, jonka vaellus oli pyrkimystä Jumalan tahdon noudattamiseen, eli tekivät totta koko olemuksellaan. Lankeavia, langenneitakin Jumala halusi armahtaa, kun he kääntyivät pahoilta teiltään.
Eli “armotaloudeksikin” kutsuttu aika on ollut aina.
Jumala teki uuden, paremman Liiton ihmiskunnan kanssa. Tämän Uuden Liiton välimies ja takaaja on Jeesus.
Uuden Liiton paremmuus tulee esille siinä, että siihen suostuva saa Voiman, mikä syntyy hänessä Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Tämän Liiton osallisuus kuuluu kaikille, jotka siihen haluavat.
Tämä Liitto, uudensisyntyminen Pyhästä Hengestä, on se yksi ainoa. Se oli se yksi ainoa, minkä varassa ryöväri vanhurskautui taivaaseen. Kaikki sen jälkeinen on vaellusta jokaisen henkilökohtaisen ajallisen ajan loppuu asti. Taivasta ei saavuteta jos vaikka vain vähän, uskoontuloon lisätään. Kuten vettä!
Uskonnollisissa keskusteluissa tuodaan uusia mielenkiintoisia asioita pohdittavaksi. On kysymys areiopagi-ilmiöstä, joka irtaantuu kasvualustasta, siitä yhdestä ainoasta, Jeesuksesta. Ei lueta Raamattua koko ajan, vaan tarpeen mukaan.
Kaikkein kehittyneimmät pohdinnat alkavat edustaa syvällisyyyttä, mikä ei ole Kallion päällä mahdollista. Siksi onkin johdonmukaista kuulua kirkkoon, mikä on kivenpalasen ”päälle” rakennettu.
Jeesus ilmoitti Martalle, kuinka Marian vastaanottama ”vähä” olikin Peruskallio, jota ei kukaan eikä mikään voi ottaa häneltä pois.
Jeesuksen opetus on, että pääsy Jumalan valtakuntaan perustuu uudestisyntymiseen vedestä ja hengestä (Joh. 3:5), että sekä kaste että usko ovat pelastukselle välttämättömät (Mark 16:15-16) ja että Jeesuken opetuslapseksi tullaan kasteen kautta, jonka jälkeen seuraa opetuslasten perehdyttäminen Jeesuksen opetuksiin (Matt.28:19-20).
Yrjö S.,
On synnyttävä ensin tähän maailmaan, maailmaan, mikä on veden kautta luotu. Samoin ihminen ennen syntymäänsä elää kohdussa vedessä. Eli tämä on reitti eläväksi ihmiseksi.
Syntynyt ihminen on taivaan Valtakunnan kansalainen, vt ”.. sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” (Mark.10:14b, 15)
Jeesus neuvoi tien taivaaseen, johon päästään vastaanottamalla Jumalan Valtakunta, jossa lapset jo ovat.
Uskoontulo on alku, jonka ensimmäinen etappi on yleensä vesikaste. Ryöväri ristillä ehti vastaanottaa pääsyn Jumalan valtakuntaan. Kaste olisi ollut seuraava etappi, ellei olisi kuollut. Hän on ”tänä päivänä” Jeesuksen kanssa Taivaassa, niinkuin me kaikki uskossa kuolleet.
On kaksi syntymää; ihmiseksi ja Jumalan lapseksi. ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt on henki.” (Joh. 3:6)
Sen lisäksi että kasvupohja on Jeesuksessa , niin on ihan hyvä tietää millä tavalla ihmiset hengellisistä asioista ajattelee. Sen tiedon avulla voimme heitä olla kutsumassa Jeesuksen seuraan ja Hänen opetuslapsikseen. Jollemme tiedä, niin puhumme helposti sanoilla, joita he eivät kykene käsittämään Jolloin he hylkäävät sen hyvän sanoman, jota heille tahtoisimme viestittää.
Tämän tähden pidän näitä keskusteluja hyvin merkityksellisinä.
”Jollemme tiedä, niin puhumme helposti sanoilla, joita he eivät kykene käsittämään, jolloin he hylkäävät sen hyvän sanoman, jota heille tahtoisimme viestittää. ”
Muistan naapurit, jotka pohtivat kuinka ihminen voi uudestisyntyä. He olivat tulleet uskoon. Myöhemmin heille oli sitten opetettu, että he ovat uudestisyntyneitä, koska heillä on se usko siitä, että Jeesus on Kristus ja Raamatun sana on totta.
Saatuani Jumalan armosta etsikkoajan, vietin paljon aikaani tämän naapuri pariskunnan kanssa. He tukivat minua uskoni askelten alussa.
Kari,
Jätän tämän, mutta muut poistan, kuten edelläolleet kaksi hämmennystäsi.
Pekka Veli
16.12.2021 16:10
Totuus, kuten suhde Jumalaan tulee esille, paljastaa itsensä. Osaamisista ei ole kysymys.
Tuo “kasvupohja” koskee uskoontullutta. Siltä pohjalta ja sen Voimassa olemme Jeesuksen todistajia. Tämä on yhtäkuin hengellistä asioiden tutkiskelua, mikä ei ole psykologista nokkeluutta, tai samalla pohjalla olevaa syvällisyyttä. Jos uskova on psykologi tai siitä innostunut se ei tuo mitään lisää, koska se on se mistä Raamattu varottaa, Jer.17:
5 Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta
7 siunattu on se mies joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.
Tämä kaikki tiivistyy Jeesuksen sanaan, “.. sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15:5b)
Vaikka ensimmäiset Jerusalemin ek-klesia jäsenet olivat kaiken kansan suosiossa, he eivät olleet sitä koska käsittivät ja osasivat käsitellä ihmisiä. Heidän oma vaelluksensa, vanhurskautensa oli se “vetonaula”. Kestikö tämä ihmisten suosio juuri vuotta kauemmin! Kävi niinkuin Jeesukselle, että ihmiset, jotka olivat Häneen mieltyneet huusivat “ristiinnaulitse, ristiinnaulitse..”.
En kyllä yhtään tiedä, miten tuo Riejon teksti liittyy omaani? Taisi käydä juuri niin, että emme käsittäneet kumpikaan mistä oli puhe.
Näin on käynyt ennenkin, jommallekummalle, mutta yritän korjata ja kohdistaa ynnä selittää, vähän myöhemmin.
Pekka,
“Sen lisäksi että kasvupohja on Jeesuksessa, niin on ihan hyvä tietää millä tavalla ihmiset hengellisistä asioista ajattelee.”
Kun 90-luvun alussa uudistuimme vaimoni kanssa, niin tämä Pyhän Hengen työ sisälsi Pyhän Hengen lahjan “päivityksen”, jonka lahjan itse sain 14-vuotiaana ja vaimoni uskoontulonsa jälkeen -70-luvun alussa. Emme alkaneet puhumaan kovaäänisesti kielillä tai nopeammin hokemaan “kiitos-kiitos”. Oli kysymys jo koetun kasteen (Pyhän Hengen kaste) uudistumisesta. Näiden 30 vuoden aikana olen lähes päivittäin huomannut todistavani. Se, että olen “huomannut” tarkoittaa todella sitä, etten ole todistaessani huomioinnut todistavani.
Ennen työpaikalle lähtöäni, sisältäni ikäänkuin nousi rukous, että “Herra anna minun olla tänään todistajasi”. Tämä toistui säännöllisesti, muttei päivittäin. Näinä päivinä tuolloin, kohtasin aina jonkun poikkeavan tilanteen ja henkilön, joka ilmaisi hengellisen hätänsä. Vasta viime vuosina olen herännyt huomaamaan tämän ikäänkuin jatkuvan todistamiseni, mikä alkoi toimia minussa Jumalan työnä, tähän päivään asti. Muistini on toistaiseksi ollut hyvä ja siksi ikäänkuin jälkipolttoisesti Jumala on näiden asioiden muistamisella siunannut minua ja vaimoani. Työ on Herran ja se toteutuu uskovan kautta.
Painotukseni on olla oksastettuna Viinipuuhun, istutettuna Kristus-maaperään. Tästä kasvualusta-suhteestani kasvaa sellaista, mikä ei ole minusta. Tämä on yhteys, joka ei ole itsestäänselvyys, vaan vapaaehtoinen ja alistettu hallintaamme, mutta minkä hallinnoimisen mahdollistaa Pyhä Henki, voimana. Evankeliodaksemme ei kohteen ajatuksien selvittäminen ole alku, yleensä. Ne tulevat ilmeisiksi. Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Jeesuksen seuraajien tehtävä on julistaa tämä olemalla Jeesuksessa, jolloin ei tarvi huolehtia meidän sanoituksistamme. Ei edes silloin kun meitä viedään valtaapitävien eteen uskomme vuoksi, vrt. Luuk.21:
14 Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten te vastaatte puolestanne.
15 Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eivät ketkään teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään.
En ole koskaan lähestynyt ihmisiä taitavan ja mukavan jutustelu-keskustelun turvin. Eli ei valkoista eikä muunkaan väristä “ketunhäntää” kainalossani. Vain mielenkiinto ilman taka-ajatuksia, hyviäkään, muodostaa ”tartuntapinnan” Jumalan Hengelle.
Jos vielä asia, tämä kommenttini on käsittämätön, sinun kommenttiisi liittymätön, niin huomauta taas, ja kerro.
Monissa kohdin olen kanssasi Reijo Mänttäri, aivan samaa mieltä. Koen vain että siitä huolimatta pidät minuun etäisyyttä. Minun on ollut vaikea käsittää mistä se johtuu. Voihan tietysti olla , että olen käsittänyt tämänkin asian väärin.
Kristityt ovat kyllä jo aikoja sitten huomanneet, että Raamatussa puhutaan monistakin eri liitoista. Ja tämä huomio ja siitä seuraavat pohdinnat ovat sitä kuuluisaa teologian harjoittamista jota ei kuulemma pitäisi harjoittaa, kun se vain sekoittaa pään. Taitaa kyllä olla niin, kuin joku on todennut meistä ”myöhempien aikojen pyhistä” :): Kristittyihin on moni pettynyt, Kristukseen ei kukaan”.
Herramme ei muuten tarkasti määritellyt, mikä juuri tuo Marian hyvä osa oli. Tai miksi se oli hyvä osa. Minunlaiseni hyperluterilainen ja piilokatolinen pastori ajattelee, että kyse oli ensisijaisesti siitä, että Jumalan sanan kuuntelu voi monissa tilanteissa olla tärkeämpää kuin sinänsä tarpeellisten kotitöiden teko. Ja joskus pitää tehdä valintoja, jotka eivät ole ihan helppoja.
Marko S.,
Olen viimeaikoina usein toistanut, että Raamatusta on luettavissa se, mikä on luettavissa. Kreikanpohjainen määritelmä “teologia”, oli luontainen ilmaisu Platonille. Meille ei kreikaksi keskusteleville uskovaisille ilmaisut on Raamatusta, mitkä ilmaisut aina ovat alistettu itse asialle, mistä sanoitus viestittää yksiyhteen merkityksen kanssa.
Ei ole kysymys opista jumaluuksista, kun Jumalasta kerromme, vaan Jumalasta, Kirjoitusten Jumalasta. Teologia kyllä haluaa senkin laittaa samaan kääreeseen ja tästä maaperästä sotkut, sekaannukset nousevat.
Jeesuksen seuraajat, kristityt lukevat Raamattua kokonaan ja koko ajan. Liitot, koskien lähinnä Vanhan Liiton aikaa, on siellä omissa yhteyksissään. Mainitsin niistä vain tuodakseni viimeisen, Uuden Liiton, jonka takaaja on Jeesus. Mielestäni on tärkeä muistuttaa itseään ja muita, että liitto Jeesuksessa, on se kaikki, se “hyvä osa”, minkä Liiton Maria otti vastaan. Tässä liitossa elävä tekee ilolla sen, minkä Jeesus meiltä toivoo, edellyttää. Tämän liiton sanoman Pietari julisti v. 30, helluntaipäivänä. Sen otti vastaan (vain) 3000 ihmistä, jotka muodostivat seurakuntayhteyden jo aikaisempien n. 500 veljen kanssa. Tämä uskovien yhteisö alkoi noudattamaan Jeesuksen ohjeita, jotka Pietari julisti. Ensimmäinen kuuliaisuuden ilmaus oli kastattaa itsensä vedessä. Loput asiat, koskien Apostoien ja Profeettain opetusta, tulevat esille Apt. toisessa luvussa ja tarkentuvat siitä eteenpäin. Tämänkin voi lukea ilman teologiaksi kutsuttua ymmärtämistä. Siksi mielestäni, on yksi esimerkki Suomen evlut kirkkoraamattujen teologisointi, alkaen 33/38-käännöksiä. Esimerkkeinä Lk. 10:42, vain yksi on tarpeen ja Lutherin ”Eihän lapsia ole kielletykään kastamasta”.
Se mitä Herramme ei ole tarkasti määrittänyt, eivät ainakaan saa muodostaa pohjaa koko sakramentti-opetukselle, minkä päällä ovat katoliset kirkot ja Evlut kirkko, eri painotus-osastoineen.
Voit mielestäni kyllä ottaa perustaksi evlut-RKK-kirkkojen opit, mitkä ovat tuotu luettavaksi mainittujen laitosten katekismuksissa. Minun niitä kohtaan tuntemani vastenmielisyys perustuu juhlalliseen julistukseen, että ne ovat samanarvoisia Raamatun kanssa ja erotessaan pätevät ohi Raamatun.
”Raamatusta on luettavissa se, mikä on luettavissa.” Se, mikä on luettavissa on tämä: ”Vaan yksi on tarpeellinen: Maria on hyvän osan valinnut, joka ei häneltä pidä otettaman pois.” Kaikki se, mikä alkaa näin: ”Tämä yksi asia on Jeesus, joka on kaikki, mikä on ensi- ja viimekädessä tarpeellista”, on Reijo Mänttärin teologiaa hänen tulkintaansa. Tämä ei merkitse, että hänen raamantunselityksensä olisi väärää, mutta kestustellahan siitä saa.
Aapeli Saarisalon sanatarkassa suomennoksessa, jossa on pyritty seuraamaan alkukielten lyhyitä ja nasevia sanontoja, antaa käännös selkeämmän ja erilaisen kuvan tapahtumasta.
Mutta Martta puuhasi paljossa tarjoilussa, tuli viereen ja sanoi:”Herra etkö välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksin palvelemaan? Sano siis hänelle, että auttaisi minua”. Herra vastasi hänelle. ”Martta, Martta monia sinä huolehdit ja hätäilet. Mutta muutamia annoksia vain tarvitaan tai yksi. Maria on valinnut hyvän annoksen, jota häneltä ei oteta pois.”
Martta ei siis ehkä kuitenkaan tiuskaisut asiaa Jeesukselle, vaan sanoi sen, kuin ohimennen.
Loukkaamatta siinä sisartaan, tai herättämättä sen suurenpaa huomiota.
Samalla Martan saama vastaus kehoittaa emäntiä olemaan kilpailematta siitä, kuka leipoo parhaimmat pöydän antimet omalla keittiö vuorollaan. Hengellisen tilaisuuden tarjoilut ei saa muodostua tärkeimmäkisi tekijäksi kristittyjen kokokoontumisissa. Edes emännille.
Pekka Veli. Vanhan vitsin mukaan kansankirkon toimintaidea on: Kaikki saavat tulla ja kaikki saavat pullaa. Olen lisännyt mietelmään, että herätyksestä huolehtii kahvi.
Vakavasti puhuen: Meille on talletettuJeesuksen toiminnasta pitkälti erilaisia välähdyksiä. Siksi meidän on lupa ja velvollisuus soveltaa. Se taas edellyttää rukousta, harkintaa ja Raamatun tutkiskelua. Tästä seuraa, että pitää sekä tarkastella tilanteiden sanoja että kokonaisuutta. On olemassa sellainenkin asia kuin tilanneharkinta. Tavallinen kirkkokahvi on eri asia kuin miestenpiirin joulujuhla, joka voi olla jollekulle ainoa mahdollisuus päästä runsaan joulupöydän ääreen. Ja kuulla jouluevankeliumi. Meidän ei tarvitse asettaa tarjoiluja ja sanaa vastakkain, mutta meidän on hyvä pitää omassa mielessä tärkeysjärjestys kirkkaana.
Jos seurakunnan miesten saunailloissa halutaan saada miehet koottua sanan ääreen, niin paras lääke siihen on hyvä tarjoilu. Hyvä tarjoilu antaa mahdollisuuden yhteiseen rukoukseen ja sanan tutkimiseen. Ilman tarjoilua käy helposti niin että miehet häipyvät koteihinsa syömään jo ennen aikojaan. Hyvänkin tarjoilun voi järjestää niin, ettei se vien liikaa aikaa.
Reijo Mänttäri. En kerta kaikkiaan ymmärrä tarvettasi kyseenalaistaa ajattelu, jolla halutaan selventää kristillisen uskon sisältöä. Joka on sitä paitsi otettu Raamatusta, vaikka käsitteet olisi lainattu esimerkiksi nyt kreikasta tai latinasta. Tai jostain muualta. Näin me konservatiiviset luterilaiset ajattelemme. Yksi määritelmä on, että teologia on yksinkertaiaesti kristillistä uskoa ja kirkkoa tutkiva tiede. Luterilaiset 1500-1600 -luvun isät pyrkivät muuten käyttämään Raamatun alkukielestä muodostettuja käsitteitäkin ollakseen mahdollisimman uskollisia sille. Määritelmä sille, mitä minäkin ymmärrän teologialla on heiltä peräisin: ”Oppi Jumalasta ja jumalallisista asioista”. Mikä siinä on muka väärää?
Minä en ole roomalaiskatolisen kirkon ja opin tuntija. Mutta kokemuksesta satun tietämään, että roomalaiskatolisen kirkon katekismuksessa on paljonkin sellaista, mitä voin käyttää työssäni. Esimerkiksi vihkipuheita valmistellessani se on parempi lähde kuin vuoden 1999 luterilainen katekismus.
On hyvä joskus keventää keskuselua, silloin kun sen vakavuus vie väärään.
Tilanneharkinta on tässä yhteydessä, mielestäni, yhtäkuin itse asiassa pysyminen.
Jeesus ei houkutellut kuulijoitaan silloin, kun joukot 4000 ja 5000 unohtivat syömisen. Jeesus kyllä täytti kuulijoiden ravinnolliset tarpeetkin. Näin Jeesuksen opetus “yhdestä ja ainoasta” vahvistettiin useammassa yhteydessä. Teologia on lainasana, jonka sisällölliseen käsittämiseen ei vain kansakoulun käynyt yllä. Sen kyllä ymmärtäisi, jos sana vain käännettäisiin kulloisellekin kielelle. Katolisen, läntisen, kirkon yksinhallinta kirjoitettuun sanaan toimi tappouhan myötävaikutuksessa 1500-luvulle asti lähes täydellisesti. Sen jälkeenkin omassa opetuksessa on koko ajan kohdistus, ettei Raamatun lukua suositella, ei ainakaan ilman ohjausta. Toisaalta sana ei avaudu enemmän kouluttautuneillekin, vaikka papit ymmärretään asiaa edustavan. Ehkä turhauttavimpia keskusteluja olen käynyt muuallakin kuin Suomessa, teologian maistereiden ja -tohtoreiden kanssa. En tarkoita, että TM tai TT kertoisi henkilöistä, jotka ei ole uskossa. Heidän teologinen ymmärryksen taso on ollut tarpeettoman korkea, josta syystä Raamatun julistusohjeet eivät tule mieleen, “tehkää parannus ja antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”, Apt. 2:38,40. Kysyin taannoin yleisesti, että koska olet tullut uskoon. Lapsikaste oli yleisin tapa. “Uskovaisimmista” jotkut sanoivat tulleensa uskoon ehtoollisella. Eräs mainitsi, kuinka hän ei sen kummempia tuntenut, mutta päätti joskus teini-iässä ehtoollista nauttiessaan, että sanoo, että “haluan tulla uskoon, ….. vai olisiko se ollut joskus aikaisemmin, en tiedä, en ole varma …”. Vain kreikkalaisperäinen teologia-ilmaisu avaa sellaisen reitin pelastukseen, että vain omalla äidinkielellä asioita käsittelevä ei tätä käsitä, mikä vain “teologisesti” on ymmärrettävissä. – Tällaista keskustelua ilmeisesti ajatte takaa, eli voihan asiasta keskutella.
Pelastusoppi ei ole “loistavaa pohdintaa”, teologisointia, vaan saarnata sitä ja siitä. Uskovat keskenään kyllä rakentuvat ja virkistyvät yhteisestä uskosta, mikä kasvaa Sanan vaikutuksessa
Siis kysymys on teologia-sanaan liuotettu “moni-ilmeisyys”, mistä Tampereen evlut kirkon naispappi luennoi ja keskusteli, toista tuntia Vapaa-ajattelijat yhdistyksen julkisessa tilaisuudessa. Hän löysi vähää vaille täyden yhteisymmärryksen ateismin edustajien kanssa, kuten ”sokeasti” Raamattuun uskovien epäteologisuus.
Minulla on ollut keski-idän toimistossani “eläviä” muslimeja. He ymmärrettävistä syistä poimivat minulle Koraanista erinomaisia kohtia, jotka hyvin olisivat olleet liitettävissä vaikka evlut-katoliseen vihkipuheeseen. Siksihän muslimi-veljet nimetään RKK:n katekismuksessakin ensimmäisinä ei-katolisina taivaaseen pääseviksi. Sitten Vatikaani 2:n jälkeen on 90-luvun katekismukseen liitetty lisämainintoja, jotka sallivat kenen tahansa taivasosaan pääsyn, kunhan eivät vastusta Rooman kirkkoa. Mutta jos vastustavat, kuten helluntalaiset, niin heillä ei toivoa paratiisiin ole. Tämä onkin jos ei ainoa, mutta kertakaikkinen peruuttamaton totuus, mitä ei toisella katekismuksen kohdalla kumota. Roomalaiskatolisten katekismus saadaankin kelvolliseksi vain hyvin ahkeralla saksimisella, kuten heidän Raamattunsakin (Saksimista edustavat turhentavat tulkinnat marginaalissa). Tällainen toiminta liittyy teologiaan, tai näin tehdään, harjoitetaan teologiaa.
Sanalla “teologia” on merkitys ja sanat teo / logia merkitys kääntyy jumaluudesta / oppi. On kuitenkin Jeesus-Sana-Kirjoitukset-Raamattu-Jumala, jotka kaikki edustavat pääsyä, tietä Kaikkein Pyhimpään, eli pelastukseen, uskoontuloon, uudestisyntymään. Platon ja hänelle läheiset viisaat ymmärrettävästä syystä keskustelivat kielellään teo-logia käsitteestä. Se sana ei ole kääntynyt, vaan on jätetty sellaisenaan ensin latinalaiseen laitokseen ja siten synnyttänyt kirkko-ympäristössä mystistä viestintää. Samanlaista kuin Platon’kin edusti, kun luolan seinillä leikitteleviä nuotion varjoja kuvaili. Tuo kuvailun, tulkinnan voima elää salaperäisyydestä. Joskus sanotaan kaiken ilmaisun, selittävän ja tulkitsevan ilmaisun olevan teologiaa. Jos puhuttaisiin “oppi jumaluuksista”, kielitieteelliseti oikealla määritelmällä suomeksi, niin salaperäisyys menettäisi vaikutustaan. Siksi mieluusti puhutaan kirkosta, teologiasta, sakramenteista. Jo Luther määritteli oikean kirkon, “.. missä sakramentit oikein toimitetaan”.
Eiköhän se ”väärä”ole asenteessa jo pelkkää sanaa ”teologia” kohtaan. Kielteinen asenne ei anna mahdollisuutta tutustua teologian parhaisiin puoliin. Asenne pakottaa hylkäämään koko teologia käsitteen ja kaiken mitä se sisältää.