Ykseyden elementit: Kirkot ja seurakunnat/ei mitään.
Että he yhtä olisivat! Mitä Hän sillä tarkoitti? Oliko Paavali jyvällä, kun hän perusti seurakuntia. nimitti paimenet ja vanhimmat hoitamaan heidän haltuunsa annettua seurakuntaa. Oli ja ei. Oli, jos ajattelemme, että JUmalan kuningaskunnassa on kuitenkin joku järjestys, jokaisella oma vastuunsa.
Kun Israel palasi Egyptistä ja jokaisella oli oma osuutensa siinä, että leirin purkamisessa kaikki tavara tuli mukaan. Keskellä oli telttamaja joka sivulla oli ryhmittyneenä kolme sukukuntaa. Tämä marssijärjestys takasi sen, että lopulta pääsivät perille, jotka olivat silloin elossa. Piti olla johtajat ja heillä auktoriteetti sekä kansalla alamaisuus. Jo näitä kahta ei olisi ollut olemassa, niin Siinain hiekka olisi niellyt koko kansan.
Jumala antoi Israelille johdattajiksi Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin, sisarukset. He kaikki kuolivat ennen Luvattua maata. Kun maa jaettiin, niin sitten ei pitkään aikaan ollut keskusjohtoa. Heimoilla olivat tuomarit, jotka pitivät huolta hyvästä elämän järjestyksestä
Jumala oli Israelin kuningas, mutta ympäristön tavat kuitenkin tunkeavat sinne sisälle niin kuin myös seurakuntiin. Kun muilla oli kuningas, niin heidänkin piti saada. Nyt oli ihminen nostettu sellaiseen asemaan, että häntä oli kuultava. Ihmiselle on niin vaikeaa olla alamainen vertaiselleen.
Kun Jeesus toivoisi, että oikeasti olisi yksi lauma ja yksi paimen, niin miten se toteutuisi. Voisimmeko olla yhtä erilaisten seurakuntien/kirkkojen jäseninä vai haluammeko olla itsenäisiä ja olla suoraan Jeesuksen alaisuudessa. Uskonelämä on kuitenkin kasvua ja vain toisten uskoviien kanssa matkanteko kasvattaa ja antaa toisista turvaa. Älkäämme siis hylätkö kasvupiiriämme, vaikka olemmekin Globaalin Kristusruumiin jäseniä.
8 kommenttia
Lauri,
Käsittää, että” Isä ja minä olemme Yksi, sekä ”että he olisivat yksi”, (Joh.10:30, 17:11, 17:22), on oleellista.
Siis on kysymys ykseydestä ei yhteydestä, niinkuin suomen kirkkoraamatut asian kääntävät: ”että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä” KK38, 92 ja 2020
Johanneksen evankeliumin 17 luku painottaa, niinkuin jakeessa 23, missä siinäkin on yhteydellä korvattu ykseys. Ykseys on numeraalinen ilmaisu ja yhteys on yhteyttä eri tasoilla.
””Kun Israel palasi Egyptistä ja jokaisella oli oma osuutensa siinä, että leirin purkamisessa kaikki tavara tuli mukaan. Keskellä oli telttamaja joka sivulla oli ryhmittyneenä kolme sukukuntaa. Tämä marssijärjestys takasi sen, että lopulta pääsivät perille, jotka olivat silloin elossa. Piti olla johtajat ja heillä auktoriteetti sekä kansalla alamaisuus. Jo näitä kahta ei olisi ollut olemassa, niin Siinain hiekka olisi niellyt koko kansan.””
Eikö olisikin helppoa jos ns ”väärin” toimivat kuolisivat siihen paikkaan eli ne jotka yrittävät ”vieraalla tulella” johtaa Jumalan tykö, niinkuin juuri siinain erämaassa kävi, sinne jäi liki kaikki vaeltajat, eivät epäuskon takia päässeet tai Jumalan käskyn vastaisesti toimineet.
Nyt onkin vaikeaa kun jo pienestä pitäen on liitetty johonkin uskontokuntaan tai sitten opetettu vihaamaan jumalia, kuinkas siinä enää voi ”vaihtaa” porukasta toiseen jopa sukulaisten menettämisen uhalla tai jopa oman hengen, helpompaa taitaa olla julistaa kaikkien yhteyttä tai ykseyttä, ollaankin kaikki samalla ”oikealla tiellä” menossa, niin minne?
Oletan, että kristikunnassa on laaja konsensus Raamatun arvovallasta, eli että Pyhä Henki puhuu Sanan kautta. Kirjoitetun ja joskus myös puhutun. Eikö meillä voisi olla armollisuutta toisenlaista kohtaan sen verran, että sallimme Pyhän Hengen toimivan naapurissakin, kun omastamme olemme kovasti varmoja.
Kirjoittaja
Lauri Lahtinen
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.... Olen värkännyt tuubisivun ja siellä julkaisen viime vuosituhannen lopulta juttuja, kun Inkerin kirkon yhteydessä toimittiin. @laurillahtinen
En muista tavanneeni yhtään sellaista kristittyä , jolla on suuri rakkaus sydämessään Vapahtajaamme kohtaan ja silti torjuisi minun uskoni. Ne jotka ovat uskoni torjuneet ovat olleet aina niitä, joille jokin muu, kuin rakkaus Herraan on ollut niin merkityksellistä, ettei yhteyttä ole voinut syntyä. Joten kyllä se tämä rakkaus samaan Herraan Jeesukseen luo sen yhteyden. Siitä rakkaudesta me Jeesusta rakastavat tunnistamme toisemme. Siinä ei haittaa uskonnolliset-, eikä kielimuuritkaan mitään.
Ilmoita asiaton kommentti