Että he yhtä olisivat! Mitä Hän sillä tarkoitti? Oliko Paavali jyvällä, kun hän perusti seurakuntia. nimitti paimenet ja vanhimmat hoitamaan heidän haltuunsa annettua seurakuntaa. Oli ja ei. Oli, jos ajattelemme, että JUmalan kuningaskunnassa on kuitenkin joku järjestys, jokaisella oma vastuunsa.
Kun Israel palasi Egyptistä ja jokaisella oli oma osuutensa siinä, että leirin purkamisessa kaikki tavara tuli mukaan. Keskellä oli telttamaja joka sivulla oli ryhmittyneenä kolme sukukuntaa. Tämä marssijärjestys takasi sen, että lopulta pääsivät perille, jotka olivat silloin elossa. Piti olla johtajat ja heillä auktoriteetti sekä kansalla alamaisuus. Jo näitä kahta ei olisi ollut olemassa, niin Siinain hiekka olisi niellyt koko kansan.
Jumala antoi Israelille johdattajiksi Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin, sisarukset. He kaikki kuolivat ennen Luvattua maata. Kun maa jaettiin, niin sitten ei pitkään aikaan ollut keskusjohtoa. Heimoilla olivat tuomarit, jotka pitivät huolta hyvästä elämän järjestyksestä
Jumala oli Israelin kuningas, mutta ympäristön tavat kuitenkin tunkeavat sinne sisälle niin kuin myös seurakuntiin. Kun muilla oli kuningas, niin heidänkin piti saada. Nyt oli ihminen nostettu sellaiseen asemaan, että häntä oli kuultava. Ihmiselle on niin vaikeaa olla alamainen vertaiselleen.
Kun Jeesus toivoisi, että oikeasti olisi yksi lauma ja yksi paimen, niin miten se toteutuisi. Voisimmeko olla yhtä erilaisten seurakuntien/kirkkojen jäseninä vai haluammeko olla itsenäisiä ja olla suoraan Jeesuksen alaisuudessa. Uskonelämä on kuitenkin kasvua ja vain toisten uskoviien kanssa matkanteko kasvattaa ja antaa toisista turvaa. Älkäämme siis hylätkö kasvupiiriämme, vaikka olemmekin Globaalin Kristusruumiin jäseniä.
En muista tavanneeni yhtään sellaista kristittyä , jolla on suuri rakkaus sydämessään Vapahtajaamme kohtaan ja silti torjuisi minun uskoni. Ne jotka ovat uskoni torjuneet ovat olleet aina niitä, joille jokin muu, kuin rakkaus Herraan on ollut niin merkityksellistä, ettei yhteyttä ole voinut syntyä. Joten kyllä se tämä rakkaus samaan Herraan Jeesukseen luo sen yhteyden.
Siitä rakkaudesta me Jeesusta rakastavat tunnistamme toisemme. Siinä ei haittaa uskonnolliset-, eikä kielimuuritkaan mitään.
Pekka mielenkiintoinen kommenttisi, voisi kysyä mitä hyvää siinä on kun rakastaa niitä jotka sinua rakastaa?
43 Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.”(Matt.5)
Lauri,
Käsittää, että” Isä ja minä olemme Yksi, sekä ”että he olisivat yksi”, (Joh.10:30, 17:11, 17:22), on oleellista.
Siis on kysymys ykseydestä ei yhteydestä, niinkuin suomen kirkkoraamatut asian kääntävät:
”että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä” KK38, 92 ja 2020
Johanneksen evankeliumin 17 luku painottaa, niinkuin jakeessa 23, missä siinäkin on yhteydellä korvattu ykseys. Ykseys on numeraalinen ilmaisu ja yhteys on yhteyttä eri tasoilla.
Olisiko se niin, että tie ykseyteen kulkee yhteyden hankalaa polkua. Inhimillisyyden puolesta erilaisuuden sietäminen on vaikea asia. Kyse ei ole tietenkään synniksi sanassa määritellyt erilaisuudet, vaan ihan uskonharjoituksen erilaisuudet. Mikä virtaus ikinä maailmalla syntyy, niin sitä on saatava tänne ja sekamelska laajenee!
Lauri,
Näin yleisesti ajatellaan, mutta sekoitetaan teitä, jotka eivät toisiinsa yhdisty. Ykseys on Jumalan työ, minkä Yksi/Sama Usko saa aikaan. Ykseys, olla yksi, niinkuin Jeesus ja Isä ovat, on uskoontulo, olla syntynyt Jumalan lapseksi. Sinne ei pääse ”polkua” pitkin, sille Tielle synnytään..
Inhimillinen rakentaa yhteyksiä ja estää yhteyksiä ja näitä yhteyksiä ei hengellinen tutkiskelu määrittele. Vaikka ensimmäiset uskovat Jerusalemissa olivat kaiken kansan suosiossa, heidän yhteytensä oli arjessa tekemisen yhteyksiä. Eli se oli elämistä tässä maailmassa uskovaisena, olla todistuksena Jeesuksesta.
Väärät ja harhat eivät menesty vanhurskasten Seurakunnassa, ellei niitä aleta ”ymmärtämään”.
Tarvitaan pitkä opiskelu esim Suomen valtion teologiasessa tiedekunnassa, jotta ”pystytään” kehittelemään polkuja korvaamaan Jeesus-tie tai sivupolkuja, jotka johtaisivat Tielle. Tässä on kunnostautunut prof. Paavo Kettunen. Hän ikäänkuin antoi psykologiaa opiskelleille uskoville toivoa levittämällä ahkerasti suosituksi tullutta määritelmäänsä, että Pyhä Hengen toiminta tarvii psykologiaa.
””Kun Israel palasi Egyptistä ja jokaisella oli oma osuutensa siinä, että leirin purkamisessa kaikki tavara tuli mukaan. Keskellä oli telttamaja joka sivulla oli ryhmittyneenä kolme sukukuntaa. Tämä marssijärjestys takasi sen, että lopulta pääsivät perille, jotka olivat silloin elossa. Piti olla johtajat ja heillä auktoriteetti sekä kansalla alamaisuus. Jo näitä kahta ei olisi ollut olemassa, niin Siinain hiekka olisi niellyt koko kansan.””
Eikö olisikin helppoa jos ns ”väärin” toimivat kuolisivat siihen paikkaan eli ne jotka yrittävät ”vieraalla tulella” johtaa Jumalan tykö, niinkuin juuri siinain erämaassa kävi, sinne jäi liki kaikki vaeltajat, eivät epäuskon takia päässeet tai Jumalan käskyn vastaisesti toimineet.
Nyt onkin vaikeaa kun jo pienestä pitäen on liitetty johonkin uskontokuntaan tai sitten opetettu vihaamaan jumalia, kuinkas siinä enää voi ”vaihtaa” porukasta toiseen jopa sukulaisten menettämisen uhalla tai jopa oman hengen, helpompaa taitaa olla julistaa kaikkien yhteyttä tai ykseyttä, ollaankin kaikki samalla ”oikealla tiellä” menossa, niin minne?
Oletan, että kristikunnassa on laaja konsensus Raamatun arvovallasta, eli että Pyhä Henki puhuu Sanan kautta. Kirjoitetun ja joskus myös puhutun. Eikö meillä voisi olla armollisuutta toisenlaista kohtaan sen verran, että sallimme Pyhän Hengen toimivan naapurissakin, kun omastamme olemme kovasti varmoja.
Lauri,
Pyhä Henki toimi siellä missä Hänelle annetaan tilaa toimia. Näin on jokaisen uskovan kohdalla. Jumalattomissa Henki ei vaikuta, ei edes uskonnollisissa. Oletan tämän viimeisen lauseen olevan epämiellyttävä, ei välttämättä sinulle, Lauri.
Pyhän Hengen toiminta sallitaan mieluusti puhaltavan missä ja minne sattuu. Näin ei Raamattu kuitenkaan opeta. On kyse siitä missä Hän ei ole. Eli Jeesus, on siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu Hänen nimessään. Jeesus, Isä on Henkensä kautta tässä maailmassa, asuen uskoontulleen sydämessä vaikuttaen niin paljon kuin ”asunnon” antaja sallii. Sanassaan Jumala ilmoittaa läsnäolonsa, eli puhu Kirjoitusten kautta, mitkä voidaan vastaanottaa, uskoa, hyödyntää tai hyljätä niinkuin Pyhän Hengen puhe uskovan sisimmässä.