Kokemukset uskonnollisista yhteisöistä ovat amerikkalaisten pääsyy hengellisiin epäilyksiin, uutisoi seurakuntalainen.fi maaliskuussa. Uutinen pakotti minut yhteisövalmentajana tutustumaan tarkemmin alkuperäiseen yhdysvaltalaisen Barna-tutkimuslaitoksen tekemään kyselytutkimukseen. Ei kai voi olla niin, että yhteisöllisyys karkottaa seurakuntalaiset?
Kävi ilmi, että 23% itsensä ei-uskovaksi määrittelevistä valitsi epäuskonsa syyksi kokemuksen uskonnollisista instituutioista. Saman verran ääniä sai kirkon huono maine. Kuitenkin suurin epäuskon aiheuttaja oli uskovien tekopyhyys, jonka valitsi 42% ei-uskovista vastaajista.
Kristittyjen vastaukset erosivat edellä esitetyistä. Heille inhimillinen kärsimys oli merkittävämpi epäilysten syy (23%) kuin uskovien tekopyhyys (22%), kirkon huono maine (12%) ja kokemukset uskonnollisista instituutioista (10%). (Barna)
Selvitys kuvastaa amerikkalaista kristillisyyttä. Amerikassa asuessani todella tapasin ihmisen, joka kertoi, ettei ollut kelvannut mihinkään seurakuntaan. Pieni seurakuntakoko, perinteisesti aktiivinen jumalanpalvelusosallistuminen ja vahva pyhityksen korostaminen ovat johtaneet ahdasmieliseen yhteisöllisyyteen ja kulissien ylläpitämiseen aitouden kustannuksella. Onneksi jo pitkään on syntynyt uusia evankeliumikeskeisiä seurakuntia, jotka toivottavat tervetulleeksi ihmiset kaikenlaisista elämäntilanteista ja taustoista.
Missä määrin nämä tulokset mahtavat päteä Suomeen? Onko yhteisöllisyys meillä uhka vai mahdollisuus ihmisten hengelliselle etsinnälle?
Haastattelin uutta Spirit-lehteä varten Maria Pohjanvuorta, joka kertoi jättäytyneensä nuorena aikuisena pois seurakuntayhteydestä juuri huonojen seurakuntakokemustensa vuoksi. Kyse oli 90-luvun helluntaiseurakunnasta. Suomessa luterilainen kristillisyys on tunnetusti amerikkalaista avarampaa, eikä vastaavaa tutkimusta ole tiettävästi meillä tehty. Sen sijaan on kysytty syitä kirkosta eroamiselle. Gallup Ecclessiastica -kyselyn tulosten perusteella kokemusta kirkosta leimaa etäisyys: sitä ei koeta merkitykselliseksi omaan elämään. Kirkosta eroamisen pääsyy on kuitenkin itse usko: lähes puolet vastanneista ilmoittaa syyksi epäuskon tai sen, ettei ole uskonnollinen ihminen. (Gallup Ecclesiastica 2019)
Voiko huonoista seurakuntakokemuksista sitten selvitä? Haastattelemani Pohjanvuori kertoo vuosien hengellisen kodittomuuden jälkeen ymmärtäneensä seurakuntayhteyden arvon Raamatun sekä hengellisen kasvunsa ja sisäisen parantumisprosessinsa kautta. Vain yhteydessä voi palvella omilla lahjoillaan ja viedä mielekkäällä tavalla Jumalan valtakuntaa eteenpäin.
Suomessa onkin tilausta vielä sadoille uusille yhteisöille, jotta jokaisen olisi mahdollista elää osana rakastavaa, totuudellista ja armollista yhteyttä, jossa on tilaa niin epäillä kuin kasvaa ja palvellakin.
Johanna Sandberg
(kirjoittaja on tämän blogin isännän eli Timo Pöyhösen työkaveri ja HU:n yhteisövalmentaja)
”eihän tässä olla seksistä kirjaamassa lakiin mitään. Kysehän on parisuhteen asemasta yhteiskunnassa. Siinä ei ole edes pakko harrastaa seksiä.”
Jos puhutaan ”parisuhteen asemasta” niin miksi ei suostuta edes käsittelemään kysymystä parisuhteessa elävistä ja toisiinsa rakastuneista sisaruksista? Näitä on todistetusti olemassa. Jostain syystä näistä mainittaessa tulee välittömästi mieleen seksi ja lisääntyminen…
Avioliitolla on ollut pitkään itsestäänselvästi yhteys seksiin ja lisääntymiseen. Jos se on nyt muuttunut tai muuttumassa pelkäksi ihmissuhteeksi, on syytä määrittää käsitteitä, joita tunnutaan pitävän edelleen täysin itsestäänselvinä.
Mikä on avioliitto? Mikä on ”parisuhde”? Miten parisuhde eroaa siitä että kaksi hyvää ystävystä elää yhdessä ilman seksiä? Jos seksi ei ole se erottava tekijä mikä sitten? Ja jos erottavaa tekijää ei ole, miksi kaksi yhdessä elävää sisarusta tai veljestä ei voi elää parisuhteessa ja siten myös ”avioliitossa”?
Näistä on pakko puhua. Sen sijaan että yritetään saada vastapuolesta henkistä niskalenkkiä heittelemällä käsitteitä itsestäänselvyyksinä.
Joka tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että on syytä erottaa omaksi instituutiokseen sellaiset ihmissuhteet ja parisuhteet, joista voi syntyä lapsia luonnollisesti ja myös ”vahingossa”. (Erikseen kyselemättä aiotaanko harrastaa seksiä vai ei.)
Tämä ei ole keneltäkään pois. Tällaisten parisuhteiden asema on vastuullisempi ja siksi sen tulee olla myös kontrolloidumpi ja rajatumpi. Tämän vuoksi sellainen asia kuin ”avioliitto” on ylipäätään olemassa, mielestäni ja käsitykseni mukaan.
Ei yhteiskunnalla ole syytä puuttua ihmissuhteisiin sinänsä.
Mikä ihmeen vimma on esittää homo- ja heterosuhteet ”ihan samana asiana”? Kuten J. Markkanenkin kirjoitti, jos vähänkään vihjaistaan siihen suuntaan että heterosuhde olisi jotenkin eri asia kuin homosuhde, se on ”kauhea signaali”. Siksi kaikenlainen eroavaisuus täytyy saada häivytettyä.
Mutta siitä on se seuraus, että avioliiton painopiste siirtyy täysin aikuisten väliseen rakkaussuhteeseen. Vastuullisuus ja velvoittavuus unohdetaan. Erotaan kun siltä tuntuu, välittämättä siitä onko suhteessa lapsia vai ei.
Nykyisin on vallalla voimakkaasti ”minä ja minun oikeuteni” -ajattelu. Oikeus on aina jonkun toisen velvollisuus. ”Minulla on oikeus saada lapsi, yhteiskunnalla on oikeus sellainen minulle järjestää.” ”Minulla täytyy olla oikeus kutsua liittoani avioliitoksi. Yhteiskunta on velvollinen muuttamaan avioliittoa minulle sopivaksi.”
Mutta tästä tiestä ei tule loppua. Hyvä sinänsä, kun tietää kantansa jo kaikkiin ilmiöihin ja vaatimuksiin joita eteen tulee. Jokaisen olisi syytä sitä miettiä.
Oli tarkoitus kirjoittaa: ”Minulla on oikeus saada lapsi, eli yhteiskunnalla on velvollisuus sellainen minulle järjestää.”
Pahoittelen, jos näkemyseni jotakuta loukkaa, mutta ei minusta todellakaan ole lapsen etu, että hänellä on biologinen vanhempi jossain muualla kuin siinä perheessä jossa elää.
Ihan tapausesimerkkinä avioliiton merkityksestä ja tarkoituksesta sanon vielä, että mielestäni Jani Toivolan pitäisi mennä naimisiin lapsensa äidin kanssa. Jos ei halua, niin ei olisi pitänyt tehdä sitä lastakaan.
Tätä mieltä olen.
Sari Weckroth kysyi: ”Jos puhutaan ’parisuhteen asemasta’ niin miksi ei suostuta edes käsittelemään kysymystä parisuhteessa elävistä ja toisiinsa rakastuneista sisaruksista?”
Siksi, että sellaisten parien juridinen asema ei ainakaan tällä hetkellä kiinnosta oikein ketään. Ei lakeja säädetä jonkin logiikkakaavion mukaan edeten vaan sen perusteella, miten yhteiskunnassa lainsäädäntöä pidetään tarpeellisena kehittää.
Sinulla on täysi vapaus kampanjoida sisarusten avio-oikeuden puolesta tai käynnistää vaikka kansalaisaloite – tuskin esimerkiksi itse pitäisin tarpeellisena moista lakimuutosta vastustaakaan. Samoin voit alkaa ajaa avioliiton pakollisuutta lapsen biologisille vanhemmille (se kai johtaisi samalla erilaisiin sotkuisiin moni- ja verkostoavioliittoihin?). Mutta älä pety, jos tällaisten aloitteiden suosio ei nouse kovin suureksi.
”Joka tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että on syytä erottaa omaksi instituutiokseen sellaiset ihmissuhteet ja parisuhteet, joista voi syntyä lapsia luonnollisesti ja myös ’vahingossa’.”
Tämä olisikin hieno perusta avioliiton määritelmälle: avioliitto on kahden keskenään lisääntymiskykyisen, kehitysvammaisen, mielenterveysongelmaisen tai täysin ilman seksivalistusta jääneen ihmisen liitto.
Ei lapsia vahingossa synny heteropareillekaan.
Weckroth:
”Joka tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että on syytä erottaa omaksi instituutiokseen sellaiset ihmissuhteet ja parisuhteet, joista voi syntyä lapsia luonnollisesti ja myös “vahingossa”.”
Eli, jos homopari saa lapsen niin heillä olisi oikeus avioliittoon? Tiesithän, että he eivät ole lähtökohtaisesti hedelmättömiä, eikä lapsen saantiin välttämättä tarvita seksuaalista kontaktia.
”Jos puhutaan “parisuhteen asemasta” niin miksi ei suostuta edes käsittelemään kysymystä parisuhteessa elävistä ja toisiinsa rakastuneista sisaruksista? Näitä on todistetusti olemassa. Jostain syystä näistä mainittaessa tulee välittömästi mieleen seksi ja lisääntyminen…”
Ensin tarvitaan joku ajamaan sitä asiaa. Ei voida käsitellä asioita, joita kukaan ei pyydä käsittelemään. Jos koet asian tärkeäksi niin voit alkaa sitä ajamaan. Mutta edelleenkään, tällä ei ole mitään tekemistä tämän uutisen ja asian kanssa.
”Mikä on avioliitto? Mikä on “parisuhde”? Miten parisuhde eroaa siitä että kaksi hyvää ystävystä elää yhdessä ilman seksiä? Jos seksi ei ole se erottava tekijä mikä sitten? Ja jos erottavaa tekijää ei ole, miksi kaksi yhdessä elävää sisarusta tai veljestä ei voi elää parisuhteessa ja siten myös “avioliitossa”?”
Onko sinulle ongelma se, että me emme tarpeeksi erottele parisuhteita ominaisuuksiltaa erilaisiin? Pitäisikö seksittömät avioliitot rueta rekisteröimään erikseen? Eikö parisuhteen ja avioliiton sisällön määrittele se pariskunta itse? Pitäisikö valtion sinun mielestäsi tehdä se? Jos sinä haluat sukurutsaukselle valtion tuen niin sinähän voit sitä esittää mutta ei kai se ole homojen velvollisuus sitä ajaa?
Mutta siitä on se seuraus, että avioliiton painopiste siirtyy täysin aikuisten väliseen rakkaussuhteeseen. Vastuullisuus ja velvoittavuus unohdetaan. Erotaan kun siltä tuntuu, välittämättä siitä onko suhteessa lapsia vai ei.
Mutta niinhän nyt jo tehdään, Sari hyvä! Erotaan. On erottu Suomessakin vuosikausia ja nimenomaan heteroparit. Menty uusiin naimisiin tai avoliittoon ja kodeissa on sinun ja minun ja meidän lapsia.
Kyseinen tilanne on ollut Suomessa ihan kiistaton tosiasia jo kauan ennenkuin homoista alettiin puhua yhtään mitään. Jos asian haluaa kuvata siten, että avioliiton vastuullisuus ja velvoittavuus unohdetaan, niin käytännössä se on unohdettu jo vuosia sitten. Nimenomaan miehen ja naisen välisissä liitoissa. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei sitä asiaa muuta enää suuntaan eikä toiseen.
Kuten Merja Ruuska toteaa, avioliittolain tarkoitus on säädellä kahden ihmisen sopimuksenvaraista yhteiselämää, erityisesti sen aikaisia päättymiseen liittyviä taloudellisia suhteita. Sinänsä se sopisi hyvin myös samaa sukupuolta olevien pitkäaikaiseen yhteiselämään. Olisi perusteltua samassa yhteydessä muuttaa säänneltävän parisuhteen nimi joksikin muuksi kuin avioliitoksi. Myös olisi asiallista poistaa laista viittaukset perheeseen ja sen perustamiseen ja säätää lasten vanhemmuudesta ja elatuksesta nykyistä selkeämmin erillään parisuhteita koskevasta lainsäädännöstä, jolloin lasten oikeus biologisiin vanhempiinsa tulisi paremmin turvatuksi ihmisten vaihtuvissa parisuhteissa. Minusta laista pitäisi samalla poistaa avio-oikeus toisen omaisuuteen ja muutamat puolison suostumusta vaativat oikeustoimet sekä puolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus ja jättää ne kokonaan ihmisten keskinäisen sopimuksen varaan.
Nyt ollaan samassa yhteydessä säätämässä myös adoptio-oikeudesta, minkä ei lainkaan pitäisi kuulua tähän yhteyteen.
Kari, minkä lain yhteyteen adoptio-oikeus mielestäsi kuuluisi?
Adoptiolain.
Ok Kari. Mitä ongelmia adoptiosta päättäminen tässä yhteydessä sitten sinusta aiheuttaa?
Adoptio on poikkeus siitä, että biologiset vanhemmat itse hoitavat jälkeläisensä. Sen edellytyksistä pitäisi minusta päättää erillään aikuisten ihmisten keskinäisen parisuhteen sääntelystä.
Avioliiton velvoittavuus on siis juuri tässä. Tuollaisen ei pitäisi olla luvallista eikä laillista. Ja avioliiton ei pitäisi olla heteropareillekaan mikään vapaaehtoinen juttu, vaan pakko.
Näinhän ennen olikin, ainakin kun alkoi syntyä lapsia.
On hirveä taakka lapselle, jos esitetään, että vanhempien on pakko olla liitossa hänen takiaan. Lapsen on parempi kasvaa avoimessa ja rakastavassa ilmapiirissä vaikkapa yhden aikuisen kanssa tai samaa sukupuolta olevien rakastavien vanhempien kanssa kuin pakkoliitossa.
Oletko Sari vakavasti sitä mieltä, että pakkoavioliitto olisi kaikkien osapuolten kannalta hyvä juttu? Kaipaat siis aikaan jolloin yhteisön paine pakotti ihmiset naimisiin. Oletko ihan varma, että tämä oli kaikkien kannalta toimiva ratkaisu?
Sari näköjään pääsi taas vuodattamaan tämän tutun liturgian, jossa vaaditaan heteroille pakollisia siitosliittoja, homoilta pitää poistaa kaikki velvollisuudet, insestiä varten pitää tehdä oma parisuhdeinstituutio ja moniavioisuuskin on jo tulossa nurkan takana.
Jos tämä olisi televisiosarja Pasila, tässä kohtaa huudettaisiin yhteen ääneen: ”Lääkkeet!”
Asiaa! On mennyt homma ihan liian löperöksi tässä maassa. Ennen vanhaan oli pakko käydä kirkossakin, kyllä sellainen laki myös pitäisi saada.
Kai yksi särö sallitaan.
Oletus: Jumala on! Hän on luonut ihmisen! Hän on antanut manuaalin ihmisen elämään! Onko niin, että laitteen ja järjestelmän on pakko toimia noudatetaanko manuaalia vai ei?
Reaalielämässä manuaalien laiminlyöminen johtaa yleensä katastrofiin ja kaikissa katastrofeissa yleensä jälkitutkimuksessa löydetään joku laiminlyönti.
Onko niin, että oletetulla Jumalalla ei ole mitään sananvaltaa, koska lehdistö ja media on jotain mieltä. Onko oikein, että kaikki saavat nauttia seurauksista mitä ne sitten ovatkin. Manuaali kertoo, että rajojen ylittämisestä on ollut seurauksensa vuosituhansien aikana.
Ihan oikeasti – onko niin, että kaikki parisuhteet pitää pakottaa samaan muottiin vaikka ne eivät toden totta sitä ole, ei sitten millään.
Rakkaus ei riitä minkään perusteeksi, jos lakia säädetään. Minä rakastan moniakin ihmisiä ja oli se Mörri-kissakin rakas. Ei tulisi mieleenikään tällä perusteella vaatia yhtään mitään oikeuksia. En liioin ymmärrä mitä tarkoitetaan avioliitolla ja seksittömällä parisuhteella. Miksi nämä pitää tunkea samaan muottiin ymmärtämättä mitä kaikkea siitä seuraa. On kummallinen ajatus, että parisuhde pitäisi olla avioliitto mutta ei olisikaan kuin avioliitto.
Tämä keskustelu ja homojuttu on mennyt aivan sivuraiteelle, kun poikkeavasta yritetään tehdä väkisin normatiivista. Yhteiskunta ei koskaan säädä lakeja poikkeavan käyttäytymismallin mukaan vaan normatiivisen ja enemmistön mukaan mennään.
Ja satavarmasti tässä on seksuaalisesta suuntautuneisuudesta kyse eli seksistä taikka koko hössötys parisuhdelaiksi on täysin turhaa ja aiheetonta.
Näin se vain näyttää olevan, että kun ei ole mitään perustetta millekään niin silloin vedetään hatusta ties millä perustellen. Huvittavimpia ovat nämä jotka vaativat mutta eivät suvaitse vaan pakottavat normatiivisen enemmistön omaan muottiinsa.
”Yhteiskunta ei koskaan säädä lakeja poikkeavan käyttäytymismallin mukaan vaan normatiivisen ja enemmistön mukaan mennään.”
Ei kai nyt säädetäkään, että heterojen pitäisi alkaa homoiksi. Enemmistö saa pitää avioliittonsa juuri sellaisena kuin haluaa. Emme kai me säädä lakeja kuitenkaan niin, että enemmistön käyttäytyminen määrittelee vähemmistön käyttäytymisen? Pitäisikö maaseudulla asuvan poikkeavan vähemmistön alkaa käyttäytyä kuin kaupunkilaisten?
No voi taivas Antero Kangasluoma. Eihän lailla ihmisyyttä kukaan ole vaatimassa muuttaa – miten kummassa tuommosenkin väännön tuosta saa aikaseksi. Eikä kenenkään pidä käyttäytymistään muuttaa mutta se nyt on selvää, että jos ei sovi muottiin niin on sen ulkopuolella. Thääätsit!
Kommenttisi on kuin eri planeetalta eikä koske mitään kirjoittamaani, kuten tässä keskustelussa usein käy, kun ei ole niitä perusteita yhtään mihinkään.
Se voi johtua siitä, että sinä et nyt hahmota mitä vastaan vaahtoat. Nyt homoparille toivotaan samoja oikeuksia kuin heteroparille. Nyt ei olla kuitenkaan mitään muutosta säätämässä enemmistön – eli heterojen – oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Ei mitään. Ei yhtään mitään.
Aika pitkälle olen Tuomo Hirven kanssa samaa mieltä siitä, että erilaisia asioita pitäisi käsitellä eri tavalla. Sikäli kuin puhutaan sekulaarista lainsäädännöstä, eron tekeminen ihmisten erilaisten ja usein vaihtuvien yhteiselämän muotojen sääntelysssä ei välttämättä ole tarpeen. Lasten ja heidän vanhempiensa asemassa biologia on syytä ottaa huomioon, mutta aikuisten ihmisten keskinäisissä suhteissa ei.
Kirkolla on oikeus pitäytyä vanhoissa käsityksissään ja varmaan olisi perusteltua säästää avioliitto sanana vain uskonnollisiin yhteyksiin.
”Yhteiskunta ei koskaan säädä lakeja poikkeavan käyttäytymismallin mukaan vaan normatiivisen ja enemmistön mukaan mennään.”
Tuomon logiikasta näyttäisi seuraavan, että homoavioliitot ovat normatiivisia ja enemmistön maun mukaisia, koska lakimuutos tulee väistämättä. Mikäs siinä, kiva kun sinäkin olet sitä mieltä 🙂
Antero Kangasluoma, en minä mitään vouhota vaan en saa selvää millä käsitteillä ja määrittelyilla te keskustelette. Ei ole olemassa mitään suvaitsevaista taikka tasa-arvoista ihmiskuvaa on vain ihmiskuva, mies ja nainen. Miten te tästä rakennatte tämän lakialoitteen muutoin kuin tältä pohjalta. Ei se että kirjoitan tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta parisuhteessa tuo mitään yhtään mihinkään. Sen sijaan se tekee mahdottomaksi lainsäädännön kokonaisuuden joka rakentuu normatiiveille.
Hirvi:
”Ei ole olemassa mitään suvaitsevaista taikka tasa-arvoista ihmiskuvaa on vain ihmiskuva, mies ja nainen.”
Nyt puhutaan parisuhteesta, ei yksittäisistä ihmisistä. Voiko sinun mielestäsi parisuhteessa olla mies ja mies tai nainen ja nainen? Jos voi niin pitäisikö parisuhteissa olevia ihmisiä tukea? Jos ei niin mitä me sanomme niille ihmisille, jotka sellaisessa ovat?
Oletko sinä Tuomo normatiivi kaikilta ominaisuuksiltasi? Pitäisikö meidän säätää lakia niin, että se ohjaisi sinua kohti normatiivisempaa elämää?
Antero Kangasluoma, en lähellekään normatiivi mutta en todellakaan ole vaatimassa mitään lakia millekään erilaisuudelleni. Tulen erinomaisesti niiden kanssa toimeen ja toivon, että saan ne pitää elämäni loppuun asti ja nauttia niiden tuomasta minä-tunteesta.
Onko homoliitot minun avioliitostani pois. Eipä todellakaan mutta tekee siitä irvikuvan sille mitä perheeksi sanotaan. En todellakaan halua nimitettävän avioliitoksi sellaista liittoa, jota ei mitenkään kyetä rinnastamaan avioliittoon instituutiona ja lain kirjoittajan silmin. Homoparisuhteet ovat poikkeavien ihmisten parisuhteita eikä niistä tule tasa-arvoisia eivätkä ne lisää kenenkään suvaitsevaisuutta suhtautuipa niihin miten tahansa. Mikä siinä on ettei itsetuntoa itsensä tunnistamiseen ole sen vertaa, että hyväksyisi erilaisuutensa.
Tämä keskustelu jälleen kerran osoittaa kuinka vääristynyt ihmiskuva tästä muodostuu. Mies ja nainen sullotaan samaan muottiin ja väitetään sen olevan tasa-arvon merkki jos kumpikin pissii seisaaltaan ja nostaa painoja saman verran. Haloo – herätkää!
Tuomo Hirvellä ja joillain muillakin kirjoittajilla on täällä nyt harha, että ehdotus avioliittolaiksi edellyttäisi miehen ja naisen välisten erojen kieltämistä. Totta kai mies ja nainen ovat tyypillisesti erilaisia niin fyysisesti kuin muutenkin, ja myöskin perusteltuja yleistyksiä voi tehdä siitä että miesten väliset parisuhteet, naisten väliset parisuhteet ja sekaparisuhteet ovat kaikki luonteeltaan erilaisia, vaikka kussakin kategoriassa on itsessäänkin tietysti hurjan paljon vaihtelua.
”Eipä todellakaan mutta tekee siitä irvikuvan sille mitä perheeksi sanotaan. En todellakaan halua nimitettävän avioliitoksi sellaista liittoa, jota ei mitenkään kyetä rinnastamaan avioliittoon instituutiona ja lain kirjoittajan silmin. Homoparisuhteet ovat poikkeavien ihmisten parisuhteita eikä niistä tule tasa-arvoisia eivätkä ne lisää kenenkään suvaitsevaisuutta suhtautuipa niihin miten tahansa.”
Kyllä lainsäädännön, viraonomaisten ja useimpien kansalaisten silmissä sateenkaariperheet ovat perheitä jo nyt. Ja tavoitteena myös parisuhteissa onkin tasa-arvo lain edessä. Sillehän ei voi mitään, että Hirven lailla jotkut suhtautuvat erilaisiin perhemuotoihin ja parisuhteisiin vihalla ja hyökkäävyydellä.
Tuomo Hirvi kirjoitti: ”Ja satavarmasti tässä on seksuaalisesta suuntautuneisuudesta kyse eli seksistä taikka koko hössötys parisuhdelaiksi on täysin turhaa ja aiheetonta.”
Pahoittelut, mutta kun ei ole. Samaa sukupuolta olevien välinen seksi on ollut laillista Suomessa vuodesta 1971, siihen asiaan avioliittolain muutos ei tuo enää mitään.
”Huvittavimpia ovat nämä jotka vaativat mutta eivät suvaitse vaan pakottavat normatiivisen enemmistön omaan muottiinsa.”
Niin, kyllähän joillakin lakimuutoksen vastustajilla on hieman huvittavia mielipiteitä ja väärinkäsityksiä, mutta tietenkin heillä on oikeus niitä esittää.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014031318119740_uu.shtml
Kerro Tenka Ksenia Issakainen, miksi parisuhdelakia pitäisi muuttaa jos se ei koske myös parisuhteen sisäistä seksiä. Huomaan taas kerran, että kuvittelette tässä olevan vain yhden lain tulema. Tässä on kymmeniä muita minkä sisältö muuttuu saman tien. Myös sen mitä seksiksi sanotaan.
Niin ja mitä siihen huvittavuuteen tulee niin kaikkein huvittavin on se paperi mitä kierrätettiin kun tätä lakialoitteen nimenkeruuta tehtiin. Siinä ei ollut yhtäkään asiaperustetta millekään joka pitäisi miltään osin. Ihmiset allekirjoittivat tässä suvaitsevaisuusajattelunsa huumassa mitä tahansa, ollaan muka niin suvaitsevaisia ja tasa-arvoisia että oikein mutta ei ymmärretä edes sanojen sisältöä eikä tähän tapaukseen varsinkaan.
Mitä, mitä? Nyt en oikeasti ymmärrä, mikä laki koskee parisuhteen sisäistä seksiä?
Lakia pitää muuttaa, koska 1) eri nimitys parisuhteelle 2) adoptio-oikeus ja 3) yhteinen sukunimi. Olen ymmärtänyt, että nämä eivät Tuomo Hirvi sinun mielestäsi ole hyviä perusteluita ja hyvä niin, mutta suomalaisten enemmistön mielestä ovat.
Ei kymmenien lakien sisältö muutu. Kolmen lain sisältö muuttuu ja laki kokonaisuudessaan yksinkertaistuu ja lyhenee. Vähät muutokset löytyvät esimerkiksi tästä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/192
Tenka Ksenia Issakainen, edelleenkin ihminen on mies ja nainen. Se, että joku on vasenkätinen ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi ymmärtää vasenkätisiä taikka lait pitäisi säätää vasenkätisille. En ymmärrä mistä te keskustelette ja millä määreillä, mitä te oikeasti vaaditte kun tätä lakia ajatte. En kertakaikkian voi ymmärtää. Maailma ei rakennu homoliitoille koskaan eikä ikinä mikäli meistä ei tehdä kaksineuvoisia. Selvensikö yhtään asiaa.
No ei todellakaan.
Kirjoitit: ”Tässä on kymmeniä muita minkä sisältö muuttuu saman tien. Myös sen mitä seksiksi sanotaan.”
Tähän pyysin selvennystä enkä saanut. Mitkä lait muuttuvat, ja mikä laki liittyy seksiin?
Vasenkätisvertaus on sikäli hyvä, että tosiaan ei ole tarpeen säätää lakeja erikseen vasenkätisille, sen paremmin erillistä parisuhdeinsituutioita kuin muitakaan. Nykyisessä avioliittolaissa ei ole merkitystä sillä, ovatko puolisot oikea- vai vasenkätisiä; lakiehdotuksessa ei ole merkitystä sillä, mitä sukupuolta he ovat.
Sitä, että ihmiset ovat jotain sukupuolta, ei olla lakiehdotuksessa mitenkään kyseenalaistamassa. Eikä kukaan väitä että maailma rakentuisi ”homoliitoille” nyt tai vastaisuudessa.
Jos ihmettelet, miten maailma ja yhteiskunta tulevat muuttumaan lakiuudistuksen myötä, voi katsoa mitä on tapahtunut muissa Pohjoismaissa. Eipä mitään ihmeempää.
Mutta Tuomo hyvä, maailma ottaa myös vasenkätiset huomioon. Ja kun heille tarjotaan palveluita niin ei se ole meiltä pois. Mikään ei ole heteroilta pois, jos homojenkin parisuhdetta tuetaan. Muuttuuko Tuomo sinun avioliittosi jos homokin saa sellaisen?
Eikös Raamatun tulkinnasta todeta jotain sellaista, että ennakko-oletuksistaan ei voi vapautua mutta ne täytyy tunnistaa. ”Olen kasvanut luterilaisessa perinteessä” tjsp. siis.
Vastaavalla logiikalla olisi vain hyväksi, jos lehdet tunnistavat oman linjansa.
Homoseksuaalien tavoittelema oikeus homoavioliittoon, ei ole heille niin merkityksellinen sitoutumisen kannalta, vaan he haluavat muuttaa lainsäädännön ja tehdä homoudesta ”normaalia” seksikäyttäytymistä. Tutkimukset osoittavat, että tämä ei ole normaalia seksikäyttäytymistä ja siksi tämän tyyppisille seksikäytännöille ei pidä antaa erityisasemaa yhteiskunnassa, Tämä ei ole mikään ihmisoikeus kysymys eikä tasa-arvoon ja yksityisyytten liittyvä, vaan yhteiskunnallinen asia.
Hollannissa tehtyjen tutkimuksen mukaan homomiehillä on keskimäärin useita kymmeniä ja jopa satoja seksikumppaneita. Parisuhteissa olevien homojen keskuudessa suhteen ulkopuolisia suhteita on kymmeniä ja tämä on hyvin yleistä homokulttuurissa, jossa nämä asiat ovat sovittavissa ja hyväksyttäviä syrjähyppyjä.
http://www.freerepublic.com/focus/fr/1034938/posts tutkimuksen mukaan 43%:lla valkoihoisella homomiehellä oli yli 500 seksikumppania ja 28%:lla oli yli tuhat seksikumppania.
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0197007088900563
Bellin ja Weinbergin tutkimuksen mukaan 43%:lla valkoihoisella homomiehellä oli yli 500 seksikumppania ja 28%:lla oli yli tuhat seksikumppania. (A. P. Bell and M. S. Weinberg, Homosexualities: A Study of Diversity Among Men and Women (New York: Simon and Schuster, 1978), pp. 308, 309; See also A. P. Bell, M. S. Weinberg, and S. K. Hammersmith, Sexual Preference (Bloomington: Indiana University Press, 1981)
Monet homoparit elävät parisuhteessa, joka sallii heille kolmesta viiteen parisuhteen ulkopuolista seksikumppania per vuosi. (David H. Demo, et al., editors, Handbook of Family Diversity (New York:Oxford University Press, 2000): 73)
Homomiesten keskuudessa anaali- ja oraaliyhdynnät lisäävät suuresti riskiä sairastua moniin erilaisiin seksitauteihin kuten esim. AIDS:iin. Englantilaisen tutkimuksen mukaan vaaralliset seksiaktit tapahtuvat kaikissa homosuhteissa ja tämä uhka ja vaara koskee myös parisuhteissa eläviä homoseksuaaleja. (G. J. Hart et al., ”Risk Behaviour, Anti-HIV and Anti-Hepatitis B Core Prevalence in Clinic and Non-clinic Samples of Gay Men in England, 1991-1992,” AIDS (July 1993): 863-869, cited in ”Homosexual Marriage: The Next Demand,” Position Analysis paper by Colorado for Family Values, May 1994.)
Amsterdamissa tehty tutkimus osoittaa, että HIV:iin sairastui enemmän homomiehiä, jotka olivat parisuhteessa kuin satunnaisissa suhteissa. (Maria Xiridou, et al, ”The Contribution of Steady and Casual Partnerships to the Incidence of HIV Infection among Homosexual Men in Amsterdam,” AIDS 17 (2003): 1031)
Hollannissa tehty tutkimus osoittaa, että 67% HIV-positiivisista miehistä iältään 30 tai sen alle saivat tartunnan homoparisuhteen kautta. (Jon Garbo, ”More Young Gay Men are Contracting HIV from Steady Partners,” GayHealth (July 25, 2001)
THL:n nettijulkaisun mukaan (2012) HIV on homomiesten kansantauti. Julkaisu tuo esille, että suurin osa HIV-tartunnoista tarttuu seksin kautta. THL:n mukaan HIV ei pysy kurissa ehkäisyn avulla ja HIV-infektio riski heteroiden keskuudessa on vähäinen. Seksuaalivähemmistöön kuuluvilla on korkea riski saada HIV-tartunta. THL:n julkaisun mukaan homomiesten keskuudessa HIV on hyvin yleinen kansantauti koko Euroopan alueella. Julkaisussa sanottiin, että koska infektio on krooninen, niin HIV:n esiintyvyys homomiesten keskuudessa tulee pysymään korkeana vuosikymmenien ajan.
CDC:n julkaisun mukaan cdc.gov/std/hpv/stdfact-hpv-and-men on kiistaton tosiasia, että homoseksin harjoittamisen kautta riski sairastua papilloomaviruksen kautta erilaisiin syöpiin on paljon todennäköisempi kuin heteroseksin kautta.
Laajat Hollantilaistutkimukset osoittavat ettei ”homofobia” ole syy homojen ja lesbojen masennukseen, ahdistukseen sekä itsemurha riskiin.
http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=481699
Saapi joku vastata yksityiskohtaisesti noihin Risto Laineen väitteisiin jos jaksaa. Itse totean, että niillä ei ole mitään merkitystä siinäkään tapauksessa että ne ovat paikkansapitäviä, koska
1) Avioliittolain muuttaminen ei vaikuta asiaan mitenkään.
2) Suurentunut riski sairastua johonkin ei ole muissakaan tapauksissa este avioliitolle. Avioliiton saavat solmia niin lihansyöjät, tupakoijat kuin sellaisetkin pariskunnat, joiden lapsilla tiedetään olevan suuri riski syntyä jonkin vakavan perinnöllisen sairauden vaivaamina.
3) Naisten välisessä seksissä riski sukupuolitauteihin on pienempi kuin naisen ja miehen välisessä, joten eikös se vähän tasaa tilejä?
http://www.cdc.gov/std/hpv/stdfact-hpv.htm
Tuossa korjattu CDC linkki.
Nämä poimitut tutkimukset maissa, joissa harjoitetaan seksillä laillista liiketoimintaa ja on edistyksellisiä ja suvaitsevaisia olleet kautta aikain homosuhteille, kertovat sitoutumiskyvyttömyydestä, joten on syytä olettaa, että homoseksin perustalle ei ole hyviä edellytyksiä muodostaa tasapainoisia parisuhteita tai perhesuhteita.
Myös lapsilla on erittäin hälyyttävällä tasolla nämä vaaralliset taudit.
http://www.childtrends.org/?indicators=children-and-youth-with-aids
Eivätkö nuo lasten tilastot vain osoita, että homo- ja heteroseksuaaleille pitää kertoa kuinka parhaiten pitää huolta omasta seksuaaliterveydestä? Jos johonkin seksuaalikäytäntöön – Riston lanseeraama termi – liittyy riskejä niin niistähän pitää kertoa ennen kuin nuori aloittaa aktiivisen seksuaalielämän. Nyt on todella vaikea nähdä mihin Risto oikein pyrkii näillä linkeillä?
Risto Laine,
kiitos mielenkiintoisista linkeistä! Tällaista ei valtamediasta liikaa löydy. Tekisi hyvää tuoda SELKEÄSTI esiin homoliittojen negatiivisetkin puolet. Tosin sehän saattaisi vähentää niiden kannatusta.
Ja laitetaan vielä ”vaihdossa” varsin kuuluisan gay-aktivisti Masha Gessenin peittelemätön lausunto:
http://www.youtube.com/watch?v=nJrmBocx0o4
Tenka! Väiteet eivät ole minun, vaan Tutkijoiden.
Kuten sanottu, ne eivät ole perusteita avioliittolain muuttamista vastaan siinäkään tapauksessa, että pitävät paikkansa.
Risto, jos Lapissa ja Kainuussa asuvilla on keskimäärin epäterveellisemmät elämäntavat kuin muualla asuvilla niin pitäisikö heiltä kieltää avioliitto? Millä tavalla nuo tutkijoiden tulokset ovat argumentteja tasa-arvoista avioliittoa vastaan?
Eikö silloin sinunkin tule tuoda esille mitä vaaroja tietyillä toimilla on terveyteen, eikös tämä ole sitä lähimmäisestä välittämistä ja lähmimmäisen rakkautta. En mielestäni näe näissä tutkimuksissa mitään väärää, enkä sitä ”syrjintä” korttia, jota sinäkin mielelläsi viljelet.
Kyllä kyllä Risto. Hienoa, jos sinunkin mielestäsi opastus turvalliseen seksiin on tärkeä asia; olin ihmeissäni siitä, miksi se, etenkin nuorille suunnattuna, esitettiin linkitetyssä videossa jotenkin negatiivisena. Riittäviä resursseja tarvitaan niin ennaltaehkäisyyn kuin hoitoonkin.
Tuskin mitään seksuaalista käytäntöä voi pitää positiivisena, joka tuottaa enemmän terveydellisiä haittoja, eikä rajoitu nämä yleensä rajoitu fyysiseen sairauteen viiruksien muodossa, vaan myös psyykkeeseen.
Olen vain yllättynyt siitä, että jopa liberaaliteologit ja piispat ummistavat silmät ”suvaitsevaisuuden” nimissä. Voidaanko tästä päätellä, että heitä ei kiinnosta lähimmäisen terveys saatika se aito lähimmäisen rakkaus.
Risto, seksuaalisten käytäntöjen terveyshaittojahan voidaan minimoida ja ne koskevat sekä heteroita että homoja. Kysehän on siitä, että mitä seksuaalisia käytäntöjä kukin haluaa harjoittaa. Eikö valtion tukema pysyvä parisuhde ole paras tapa vaikuttaa siihen, että seksuaaliterveys – sekä henkinen että fyysinen – pysyisi mahdollisimman hyvänä?
Antero!
Eli olet sitä mieltä, että Valtio avioliittolailla poistaa Aids:n ja muut sukupuolitaudit ja syövät. Noissa tutkimuksissahan todetaan ihan muuta.
Vinkki kaimalle: Hikipediassa on myös paljon hyviä, Tutkijoiden kirjoittamia artikkeleita.
Risto, noissa tutkimuksissa ei mainittu avioliittoa sanallakaan. Eikös avioliitto suojele nimenomaan tautien leviämiseltä kun sitoudutaan toisiinsa? Eikös tässä tapauksessa avioliitto olisi parasta mitä valtio voisi tehdä homoille. Tukea heidän pyrkimyksiään sitoutua kumppaniin?
Olisipa meillä riippumaton media.
Olisipa meillä useita näkökantoja ja mielipiteitä mediassa.
Mutta kun on sellainen yksiääninen ja yhden totuuden pakkosanelija ihan samoin kuin Purinistanissa.
Varokaa toisinajattelijat!
Niin, tässäkin keskustelussa kaikki ovat olleet keskenään samaa mieltä.
”Arja Katajistolle tiedoksi, että uutinen ei käsittele seksiä vaan avioliittolain muutosta.”
Hohhoijaa… Näissä kommenteissa on käsitelty homoseksuaalisuutta ja vedottu siihen, että se olisi synnynnäistä.
Minulle riittää todistukseksi se, että synnymme miehiksi ja naisiksi ja ihmiskunta ei muuten lisäänny kuin näiden kahden yhteistyönä. Hauska juttu, mutta minulle tulee mieleen tässä yhteydessä maailman synty, josta siitäkin ollaan kahta aivan vastakkaista mieltä ja alkuräjähdykseen uskovat ovat vakuuttuneita siitä, että asia on todistettu. Vaan eipä ole – samanlainen uskonasia kuin kreationismi. Miten ihmeessä kuvittelee kukaan, että asiaa voisi edes tutkia juuri siksi, että seksuaalisuus suuntautumisena ei ole kehittynyt vielä lapsuudessa mitenkään. Mistään ei voi päätellä, että joku lapsi olisi jompaakumpaa. Sen, mitä olen luikenut kehityspsykologiaa, en voi mistään saada sellaista käsitystä, että seksuaalisuus (suuntautuminen) olisi valmista vielä nuoruudessakaan.
Arja, sinulle siis seksuaalisuudelle ei ole muuta funktiota kuin lisääntyminen? Eikö se ole vähän surullista.
Antero!
Eikös tämä ”lisääntyminen” ole aika kipeä ja kiusallinen kysymys juuri homoseksuaaleille, siksi varmaan sitä ei hyväksytä avioliitto kysymyksessä.
Heteroille avioliitoon kuuluva seksi ja lisääntyminen on ihan luonnollista, se ei ole yhtään surullista.
Risto, lisääntyminen on kipeä kysymys sellaisille heteroille, jotka haluaisivat mutta eivät pysty lisäntymään. En usko, että se on kovin kipeää tai kiusallista homoille. Ja eihän homo ole lähtökohtaisesti hedelmätön, eikä lisääntyminen vaadi parisuhdetta tai edes seksiä.
”Heteroille avioliitoon kuuluva seksi ja lisääntyminen on ihan luonnollista, se ei ole yhtään surullista.”
Jaa, miksi heteroille on sitten seksiterapeutteja ja hedelmöityshoitoja? Ihanan ruusuinen kuva sinulla on heteroseksistä.