Yhteiskunta tavoitteellinen

Lainsäädäntöön kuuluvia kaavailuja seurataan tarkkaan. Kysytään aiheesta, ryhdytäänkö toimintaan useinkin vasta kysymysten noustessa esille.  Yhteiskunnan palvelujen kohdalla on ennakoitava. Tilanteita arvioitaessa kysytään myös perustellusti, millaista on sivistynyt kohtaaminen.  Mitä sanoja  käytetään puheissa? Kasvuympäristö on yhteydessä asenteiden kehittymiseen.

Esimerkiksi koulujen kasvutapahtumissa mietitään ainesisältöjen ohella sivistyksen ja kasvatuksen syvällisempiä kysymyksiä. Sivistyksen ja kasvatuksen käsitteet jäävät helposti  sivuun, jos kovat tavoitteet saavat sijaa. Asioiden arvostaminen on yhteydessä siihen, että  kouluissa viihdytään ja  estetään syrjäytymisen mahdollisuus. Tehtävä on haasteellinen. 25. – 26.1.2019 Helsingissä pidettävillä Educa 2019:n  tilaisuuksissa pohditaan koulutuksen eri puolia ja tavoitteita.

Muun muassa J. V. Snellman  on pohtinut koulutusta yhteiskunnan kannalta. Hän on tuntenut Turun piispan ja uskonpuhdistajan Mikael Agricolan aikaansaannokset. Mikael Agricola on toiminut niin osaavasti, että suomen kieli alkoi kehittyä työvälineeksi, jonka avulla on luotu omakielistä kirjallisuutta. Äidinkieli on sivistyksen perusta. Oppilaat tekevät kouluissa esitelmiä, joissa tarvitaan äidinkielen taitoja. Äidinkielen taitojen merkityksestä ovat jotkut julkisuudessa olleet huolissaan.

Sivistystä ja kasvatusta arvostavassa yhteiskunnassa on sellaiset institutionaaliset koulutuspalvelut, jotka tyydyttävät koulutustarpeita. Koulutus on oikeudenmukaista ja tasa-arvoista. Koulutuksessa kiinnitetään huomiota koulutuspalvelujen toiminnalliseen sisältöön, sijoittamiseen ja mitoitukseen. Tieto- ja viestintätekniikka on laadukkaasti kaikkien oppilaiden ulottuvilla. Koulutusta koskevat päätökset  ovat yhteydessä  koulutuspoliittisiin arvoihin, jotka toteutuvat  hallinnollisina ratkaisuina.

Koulutuksen tavoitteet ilmenevät  opetussuunnitelmissa. Tavoitteiden toteuttaminen edellyttää sitä, että kasvatus- ja opetusalueella on pätevää henkilöstöä.  Opettajankoulutuksessa on saatava hyvät tiedot sekä yleisopetuksessa että erityisopetuksessa.  Tämä on tärkeää, sillä koulujen erityisoppilaita integroidaan yleisopetukseen. Koulutyössä on sytytettävä oppilaissa tiedon halu, joka motivoisi esimerkiksi matematiikan ja  luonnontieteellisten aineiden oppimiseen. Julkisuudessa on esitetty huolta asian kehittymisen suhteen.

Kasvatus- ja opetustyö vaatii teorian tuntemusta ja tehtävän edellyttämää käytännön taitoa. Kasvatus- ja opetusprosessit tapahtuvat välivaiheiden kautta lopullisiin tavoitteisiin. Kenttätyössä on sopeuduttava  muuttuviin oloihin ja hallittava kasvatus- ja opetustapahtumien rakenteet ja toiminnot. Tavoitteellinen koulutyö edellyttää hyvää kodin ja koulun yhteistyötä. Perusteltua on kysyä, miten tämä tavoite on toteutunut käytännössä. Kasvatus- ja opetustapahtuma on yhteydessä vuorovaikutustekijöihin.

Koulutusta on tutkittava, millä tavoin koulutuksen tarvitsijoiden ja koulutuksen järjestäjien näkemykset kohtaavat tavoitteiden kannalta. Koulutuksessa on kiinnitettävä huomiota koulutuspalvelujen fyysisiin puitteisiin, toimintavarmuuteen ja turvallisuuteen, joista tekijöistä  on keskusteltu painokkaasti. Oppilaitoksia on asetettu julkisuudessa olleiden tietojen mukaan  paremmuusjärjestykseen. Onko tämä perusteltua, jos taustatekijöitä ei ole otettu kyllin hyvin huomioon?

Yhteiskuntapolitiikan avulla luodaan puitteet, että koulutuspalvelut vastaisivat ihmisten tarpeita ja odotuksia. Laadukkaassa tilanteessa koulutuspalvelut on saatavilla. Sivistys ja kasvatus ovat yhteiskunnan arvostustekijöitä, joita on pohdittava jatkuvasti. On mietittävä  myös sitä, millä tavoin huolehditaan kansansivistyksestä yleensä ja miten kansanperinnettä siirretään eteenpäin. Esimerkiksi Mikael Agricola ja J. V. Snellman ovat esittäneet koulutusajattelua, jonka sanomaan on perehdyttävä yhteiskunnan kehittämisen kannalta huolella.

 

Menestystä Educa 2019:n tapahtumalle.

Vuoden 2019 terveisin

 

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

http://www.veikkovilmi.fi

Kuopio

Kirjoittaja

Vilmi Veikko
Vilmi Veikkohttp://www.veikkovilmi.fi
VEIKKO VILMI Dosentti, YTT, KT Suomen tietokirjailija. Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini. Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio. Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni. Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät. EUSE-, MAOL-, OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys-, MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa. Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa. Pidän tärkeänä: Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa. Päätöksenteko vaatii näkemystä. Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella. Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava. Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä. Perheet ovat tukemisen arvoisia. Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon. Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen. Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö." Julkaisuja: Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss. Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss. Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti. Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana): Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio. Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma. Tieteelliset referee-artikkelit: Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53. Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43. Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318. Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78. Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69. Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.