Yhteinen ymmärrys

Kirjoitin keväällä massahysteriaa käsittelevän kirjoituksen, jonka tämän alustan ylläpito poisti ilman sanottua syytä. Nyt kun aikaa on kulunut ja satunnaisia koronatoimien kääntöpuolia valaisevia kirjoituksia on julkaistu myös isommissa medioissa, on mahdollista, että tällä kertaa sensuuri ei iske. Mm. YLE julkaisi Roope Lipastin kolumnin ja Suomen Kuvalehti Olli Tammilehdon puheenvuoron.

Edelleen elää käsitys lehdistön vapaudesta. Että journalismin tehtävänä on pitää ihmiset ajan tasalla ympäristön tapahtumista ja ilmiöistä, sekä myös tutkia ja paljastaa vallanpitäjän kannalta kiusallisiakin asioita, joilla on vaikutusta yksilön olemiseen. Ettei meitä vietäisi kuin pässiä narussa. Nuo ajat ovat menneisyyttä, jos sitäkään.

Tämän päivän lehtimies on mediatyöläinen, joka luo uraansa ja pyrkii etenemään aina parempaan asemaan, tai leipätyöläinen, joka tyytyy osaansa. Kaupalliset valtamediat ovat kahden suuren voittoa tavoittelevan mediayhtiön, Alman ja Sanoman hallinnassa. Lisäksi on YLE. Työhön palkkauksessa toimivat samat lainalaisuudet kuin muissakin yhtiöissä. Sinun tulee olla tehtävään sopiva ja tärkeänä kriteerinä on soveltuvuus edustamaan palkkaavan yhtiön arvomaailmaa. Sinun ei tarvitse olla erityisen älykäs, ei erityisen viisas, eikä erityisen perehtynyt mihinkään. Riittää kun sinulla on tutkinto, osaat hymyillä kauniisti, kirjoittaa kohtalaisesti ja laulaa sen lauluja, jonka leipää syöt.

Median päätoimitus luo linjan, jota on noudatettava. Se karsii huonon aineksen niin työläisistä kuin jutuistakin ja vahtii, että mediatyöläinen pysyy ruodussaan ja syöttää sinulle – tarvittaessa taukoamatta – sitä mitä sinun tahdotaan pitävän totena, ja sitä mikä saa sinut käyttäytymään ja ajattelemaan halutulla tavalla.

Näin syntyy nopean digiajan kollektiivinen yhteinen ymmärrys. Yhteinen ymmärrys, joka on tuhonnut kansakuntia erilaisin välinein jo ennen tätä digiaikaa, joka nyt on mahdollistanut sille ennen näkemättömän leviämisnopeuden ja voiman. Se tarttui, levisi, kylvi kauhua ja ajoi sekasortoon Baabelin, Saksan, Neuvostoliiton, Kiinan, Pohjois-Korean, Venezuelan ja lestadiolaisuuden. Ennen totaalista romahdusta se sanoi syntyneen tilanteen olevan uusi normaali.

Yhteinen ymmärrys on tauti, joka ei ole aineellinen ja on siksi materialistisessa maailmassa vaikea havaita. Et voi eristää sitä laboratoriossa ja kehittää sitä vastaan rokotetta. Et voi suojautua sitä vastaan käsihygienialla tai kasvomaskilla. Se tunkeutuu sinun tajuntaasi ja turruttaa sen, niin että olosi tuntuu mukavalta. Et näe sitä, etkä edes halua tietää sen olemassaolosta, vaikka se on vaarallisempi ja tappavampi kuin mitkään historian kulkutaudit yhteensä. Olo on yhtenäinen ja huoleton. Televisiossa näkyvät reality-sarjat näyttävät hyvin järkeenkäyviltä, Greta Thunberg profeetalta, maskipäinen kansanjoukko huolehtivalta ja sydämelliseltä yhteisöltä, Elokapina luonnonsuojelulta, Päivi Räsänen julmalta, ev.lut. kirkko Jumalan valtakunnalta, YLE:n uutiset ovat mukavan neutraaleja ja somekupla miltei rikkumaton. Ihanaa harmoniaa turvallisessa tilassa häiritsee vain sieltä täältä kuuluvat hankalaa oloa aiheuttavat huomautukset ja varoitukset.

Ihminen, joka on valmis luopumaan vapaudestaan saadakseen lisää turvallisuutta, ei ansaitse kumpaakaan ja menettää lopulta molemmat.

Nyt vallanpitäjä on media. He luulevat ymmärtävänsä, mutta eivät ymmärrä. He toimivat tarkoitus pyhittää keinot -periaatteella, samalla, jolla paha kuningas on aina toiminut. Tekemällä mielivaltaisia rajoituksia ja yksipuolistuksia julkaisuihinsa he luovat kollektiiviin ja saavat yhteisen ymmärryksen hymyilemään.

Sinun itse on oltava vallan vahtikoira, kukaan muu ei tee sitä puolestasi. Sinun pitää ajatella itse, vaikka se olisi vaivalloista, ja päättää itse mitä teet, mitä ajattelet, mihin uskot ja missä et ole mukana. Ei riitä, että seuraat sivusta. Olemalla neutraali asetut tyrannin puolelle olemaan hyödyllinen idiootti ja poltat viimein omatkin näppisi.

Huomaat yhteisen ymmärryksen tajunnassasi, kun työpaikan kahvihuoneessa työkaveri kertoo olleensa pride-marssilla.

Minulla on kokemukseni lestadiolaisuudesta. Olen oppinut paljon siitä. Minulle opetettiin, että olen kristitty ja miten kristityn tulee elää. On vain yksi pelastava seurakunta ja olin saanut Jumalalta armon syntyä siihen. Kaikki muut maailman ihmiset, paitsi pienet lapset, olivat menossa helvettiin. Jumalan seurakunnassa olivat ymmärtäväiset, saarnaajat tietyssä hierarkiassa, joiden saarnat olivat erehtymätöntä Jumalan sanaa, ja vanhemmat vakaat kristillisyyden seuraajat. Saarnaajilta sai kalliita neuvoja mihin tahansa kysymykseen, eikä ollut sellaista asiaa, johon siunatussa kristiliisyydessä ei olisi vastausta. Korostettiin ettei yksinkertaisen uskovaisen tarvitse miettiä hankalia asioita, sillä sitä varten olivat ymmärtäväiset. Riittää kun olet kuuliainen kristillisyyden neuvoille. Muuten olisi sujunut, mutta kun siunattu kristillisyys oli vale.

Kun luovuin uskomuksistani, sain uskon ja yhteyden Jeesukseen. Ei tarvinnut enää pelätä ihmisiä ja yhteistä ymmärrystä. Totuudella oli kuitenkin hintansa, sen tiesin jo etukäteen ja se piti minua kiinni valheessa. Koko pieni maailmani oli kiinni esikoislestadiolaisuudessa. Totuuden puhuminen tiesi sosiaalista itsemurhaa ja suoraa tietä helvettiin.

Sittemmin olen huomannut samojen mekanismien toimivan joka tasolla ja ihmisen olevan sama riippumatta kulttuuriympäristöstä. Media ja lestadiolisuus ovat siinä mielessä samanlaisia, että kumpikin pyrkii vaientamaan kriitikot. Toisella on saarnaajansa ja toisella toimittajansa. Älä ajattele itse! Meillä on ymmärtäväisemme, hallitus, terveysviranomaiset ja asiantuntijat. Niin oli Neuvostoliitollakin ja kansalainen totteli, tai itki ja totteli, ja usein lopulta tapettiin.

Hoito on nyt tautia pahempi. Pelko on oiva tapa hallita tyhmää ihmistä.

Maailmassa ajatutuu YK:n arvion mukaan 130 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen nälänhätään. Korkeampiakin arvioita on. Iso kansainvälinen avustusjärjestö Oxfam arvioi, että loppuvuodesta koronatoimien aiheuttamia nälkäkuolemia tapahtuu 6000-12000 päivässä.

Suomessa on kuollut 353 positiivisen koronatestituloksen kanssa. Toisin kuin minkään muun sairauden kohdalla ensisijaiseksi kuolinsyyksi merkataan korona automaattisesti muiden kuolinsyiden edelle. Kuolleiden mediaani-ikä on 84 vuotta, yli 90% valmiiksi sairaita. Elinajanodote Suomessa on 81 vuotta. Sama trendi on maailmalla. Työttömien määrä on räjähtänyt, konkurssiaalto iskee heti, kun tekohengitys lakkaa. Mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin. 7-12 vuotiaiden koronahätä -palveluun on tullut yli 8000 yhteydenottoa. Itsemurhia, päihdeongelmia, lista on pitkä.

Mutta mitäpä heistä! Lisää alasajoa ja rajoituksia, lisää kontrollia, lisää maskeja ja käsidesiä, pelkoa ja järjettömyyttä, lisää yhteistä ymmärrystä!

Kenen syytä tämä ihmiskuntaa kohdannut humanitaarinen katastrofi on? Ehkä tuhoa korjaava lapsesi joskus kysyy sinulta mitä teit silloin, kun maailma meni sekaisin 2020. Mahdollisesti ensin hamstrasit vessapaperia ja ruokaa, sen jälkeen aloit desinfioimaan käsiäsi, kävit silloin tällöin koronatestissä, välttelit elämää ja kuljit loppuvuodesta pitkälle seuraavaan vuoteen maski kasvoillasi, kunnes tilanne jostain syystä eskaloitui. Tämän kaiken teit harkiten ja lähimmäisenrakkaudesta, etkä edelleenkään ymmärrä miten tässä näin kävi. Sinä kunnon ihminen.