Yhdenvertaisuus ja aatteiden mainonta

Iso-Britanniassa elokuvaketju, siis yksityinen yritys, on kieltäytynyt ottamassa uskonnollista mainosta elokuvateatteriin.

Siinä ei ole mitään ongelmaa — yksityinen yritys, saavat toki valita mainoksensa. Paikallisen vapaa-ajattelijoiden järjestön mielestä mainos ei olisi ollut ongelma — odotettu kanta toki tämäkin. Mutta vapaa-ajattelija totesi myös pitävänsä todennäköisenä että ”sen esittäminen johtaisi oikeustoimiin, jos samalla estettäisiin mainosfilmit muilta uskonnollisilta ryhmiltä.”

Tätä ajatusta pidän hyvin, hyvin ongelmallisena. Kuvitellaan perusteeksi poliittinen kanta, jotta päästään pohtimaan neutraalimmin.

On Suomen lain mukaan selvää, ettei esimerkiksi elokuvateatteri saa kieltäytyä myymästä lippuja kokoomuslaisille. Mutta saisiko teatteri hyväksyä SDP:n, Keskustan ja Perussuomalaisten vaalimainokset ja olla ottamatta Kokoomuksen mainosta? Minun mielestäni tilanne on ilman muuta näin.

Kyse on vain kääntöpuolesta sille, miten teatteri saa mainostaa porvarillista aatetta suosimatta kuitenkaan yksittäistä kokoomuslaista. Voihan teatteri ottaa Kokoomuksen vaalimainoksen pyytämättä siitä mitään korvausta.

Mihin sinä laittaisit syrjinnän rajan?

  1. Jori, kiitos kirjoituksesta. Toki yksityiset yritykset saavat tehdä miten haluavat. Luulisin niin, että yritykset haluavat miellyttää mahdollisimman monia, eikä halua turhaa provosoida. Näin Joulun alla mielestäni sopisi hyvin meidän elokuvateattereihin Jouluevankeliumi, enkä uskoisi, että kukaan siitä hernettä nenään ottaisi. Joulu on Jeesuksen Kristuksen juhla, jolloin lahjoja saa vieraat.

    • No tietysti tavanomaisen yrityksen perusideana on tuottaa voittoa. Mutta toki yrityksenkin aina joku omistaa, suoraan tai epäsuorasti, ja jollakulla voi olla omia aatteitaan. Esimerkiksi eräs kristitty huoltoaseman pitäjä ei myy tupakkaa (peukutan!) eikä alkoholia (ehkä pikkupeukku tälle).

      Olen itse taipuvainen ajattelemaan, että markkinatalous hoitaa monia asioita. Vaikkapa aiempi parturien sinänsä kiistaton syrjintä, jossa naisten hiustenleikkuu oli kalliimpaa. Jos nainen haluaa siilitukan, kaipa hän löytää parturin joka sen halvalla leikkaa.

      Mutta tämä on tietysti jo eri asiaa. Nythän on kyse siitä, millaisen liiketoiminnan valtiovalta kieltää.

  2. Hyvä kirjoitus. Aika mielenkiintoista.

    Voisi ajatella, että jos teatteri ilmoittaa, ettei ota uskonnollista mainosta, se koskee kaikkia uskontoja? Sama koskien esim. poliittisia puolueita. Toistaalta, jos joku teatterinomistajataho haluaa jonkun uskonnon tai puolueen mainoksen esittää, estääkö ko. maan lainsäädäntö sen, että hän ei voi muidenkaan puolueiden mainoksia syrjäyttää vai saako vapaasti valita?

    Eli puhutaan kyseisen leffateatterin oikeudesta päättää, mitä esitetään eli sanan- ja mielipiteenvapaudesta.Länsimaissahan sitä tietysti vaalimme.Toisaalta tulee kysymykseen myös tärkeä tasa-arvo. Milloin sitä ehkä poljetaan ja on kyse syrjinnästä?

    Aika kiinnostavan ja ehkä laajankin kysymyksen heitit. Olisi kiva kuulla mielipiteitä ja erityisesti asiantuntijan lausunto, miten on Suomessa tällaisissa tapauksissa ja onko eroa esim. Euroopan maiden kesken ja tietysti verrattuna vaikka Amerikkaan. Eli missä ja miten rajoja saa ja voi vetää ja missä näiden vapauksien rajat menevät eli kenties tuleekin eteen kysymys sanan- ja mielipiteenvapaudesta ja onko sitä lopulta vain tiettyihin rajoihin? Milloin tulee kyseeseen syrjintä?

  3. Voi että. Oikeastaan innostuin aiheestasi, koska olen sitä vähän ajatellut.

    Onko sanat mielipiteen- ja sananvapaus oikeastaan aika hankalia. Eihän sitä oikeastaan ole. Et esim. lainsäädännön mukaan voi mättää tulemaan ihan mitä tahansa tai sinua syytetään solvauksesta, uhkaiilusta jne ja käräjillehän joudut. Se on mielestäni todella oiken. Siitä ei kyse.

    Vihapuhe on täysin tuomittavaa. Minun ja kansalaisista valtaosan mielestä. esim. natsi- tai rasistiset jne jutut eivät käy.

    Mutta taas pääsen näihin sanoihin vapaus ja tasa-arvo. Jos esim. lehdistömme niin netissä kuin nyttemmin paperijulkaisuissa on alkanut lopettaa näitä erilaisia keskustelupalstoja vihapuheen takia niin eikös silloin ole jo kyse kontrollista? Joku kontrolloi ja millä perusteella? Mielestäni homma on ehdottomasti oikein mutta voimmeko silloin enää puhua sanan- tai mielipiteenvapaudesta.Ja voimme kysyä millä perusteella joku kontrolloi? Oman maailmankatsomuksensa ja vapaus- tai tasa-arvokäsityksensä mukaan?

    Eli sanat ”vapaus” ja tietty myös ”yhdenvertaisuus”, ”tasa-arvo” ja niiden merkitys eivät olekaan ihan helppoja mielestäni, jos niitä lähtee pohtimaan ja ruotimaan.

    • Sananvapautta voi tietysti katsoa eri kanteilta. 1) Kieltääkö laki minua sanomasta jotain? Tämä on se sananvapauden tavallinen kysymys. 2) Onko minun sosiaalisesti mahdollista sanoa jotain, ts. sietääkö yhteisöni jotain? Toki laki noudattelee yleistä mielipidettä, mutta voi niissä vähän eroa olla. 3) Onko minulla todellista mahdollisuutta tuoda kantani esiin, ts. paljonko massamedian omistus määrää tahtia? Tämä on, jos sopii sanoa, ”vasemmistolainen”, näkemys vapaudesta.

    • Tätä juuri ajattelin. Eli ”vapaus” on kai suhteellista ja aikaan, paikkaan, kulttuuriin jne sidottua?

  4. Yritys joka tuottaa palveluja julkisesti saataville, ei voi rajoittaa kohderyhmään syrjivin perustein. Yrityksen ei kuitenkaan tarvitse muuttaa tuotettaan tai palveluaan kohderyhmän moninaisuutta huomioon ottavaksi.

    Jos ravintola määrittelee että miesasiakkailla tulee olla suorat huousut, pitkähihainen paita ja solmio ja toisaalta, että naisasiakkaalla tulee olla hame ja lyhyt hihainen pusero taikka mekko, niin asia on sitten niin. Tosin tällöin ravintola ei kuitenkaan voi asiakkaan sukupuolisen ilmaisun vastaisesti määritellä kuka on mies tai kuka on nainen.

    • Onko mainostilan vuokraaminen vaalimainokselle sellainen palvelu? Ts. onko esim. teatterin pakko antaa SDP:n mainostaa, jos antaa Kokoomuksen?