Kuva koulun joulujuhlasta 20.12.2006 Kamerunissa. Nelivuotias toisen luokan paras oppilas saa nousta ratsun selkään. Siellä koulu aloitetaan kolmivuotiaana.
Sunnuntai 22.07.2018
9. sunnuntai helluntaista
Totuus ja harha
Evankeliumi: Matt. 7:24-29
Vuorisaarna on Jeesuksen tunnetuimpia opetuksia. Se on kokoelma jossa käsitellään useampia kysymyksiä. Jeesus käsittelee oman aikansa ajankohtaisia kysymyksiä. Vaikka hän käyttääkin oman aikansa teologista ja juridista tietoa hyväkseen, niin hän puhuu tuoreesti ja tavallisten ihmisten ymmärtämällä tavalla. Kaikki saivartelu puuttuu ja esille tuodaan oleellinen ja keskeinen sanoma.
Jeesuksen sana on Jumalan sana
Evankeliumimme tähdentää Jeesuksen sanan keskeistä merkitystä uskomme perustana. Vain sanan perustalle rakennettu usko voi kestää maailman myllerrysten keskellä. Jeesuksen julistus ei poikennut hänen aikansa Raamatusta, nykyisestä Vanhasta testamentista, vaan osoitti koko Raamatun keskeisen sanoman. Messiaana, Jumalan valtakunnan hallitsijana, hän puhui niin kuin se jolla on valta. Hän ei tarvinnut asian sivuun johtavia tukirakenteita, vaan hän puhui suoraan asiasta.
Silloinkin kun Jeesus sanoi: ”Te olette kuulleet sanotuksi —, mutta minä sanon teille — ”, hän ainoastaan torjui Raamatun vastaisia opetuksia ja palautti Jumalan sanan alkuperäisen ajatuksen keskukseen.
Kalliolle rakennettu talo
Jumalan sana rakentaa yhteyttä. Se tulee näkyviin myös Jeesuksen vertauksessa kahdesta rakentajasta. Viisas mies rakensi talonsa ”kalliolle”. Juutalaisessa yhteisössä tuo merkitsi kaupunkiin rakentamista. Kaupungit olivat useimmiten vuorten laella puolustussyistä. Jos vihollinen hyökkäsi niin vuoren rinnettä hyökkäävä oli aina heikommassa asemassa kuin ylempänä oleva puolustaja. Puolustajaa auttoi vielä kaupungin muuri, joka entisestään lisäsi seinämän jyrkkyyttä. Kaupungin portti oli kapea, joten sitäkin oli helppo puolustaa, kun vain pari hyökkääjää saattoi yrittää rinnakkain, mutta heitä vastassa oli kymmenkunta puolustajaa.
Kaupunkien sisälle oli lupa rakentaa talo, kun oli kaupungin kirjoissa. Silloin talo oli kiven päällä, ”kalliolle rakennettu”. Sateen sattuessa vesi valui alas vuorelta ilman että talolle tuli pienintäkään uhkaa. Kaupungin yhteisö ja talon turvallisuus olivat taattuja, kun oli kaupungin jäsen.
Tämä sosiaalinen yhteisö antaa meille ymmärrystä siitä, että on tärkeää olla kirkon jäsen. Kirkko on Jumalan kansa, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit Jumalan sanan mukaisesti jaetaan.
Hiekalle rakennettu talo
Se joka ei ollut kaupungin jäsen ei voinut rakentaa omaa taloaan kaupunkiin. Niinpä Jeesuksen vertauksessa tällainen tyhmä mies rakensi talonsa ”hiekalle”. Tämä merkitsi että hänen talonsa sijaitsi osan vuotta kuivan joen, wadin, pohjalla. Kuivana kautena talo oli helppo rakentaa. Kivet ja rakennukseen tarvittava hiekka olivat aivan lähellä. Hetkessä talo tuli valmiiksi ja perhe asettui asumaan yksikseen kaupungin yhteisön ulkopuolella. Perhe saattoi kehua, kuinka nopeasti ja loistavasti heillä olikaan, kun vain tuokio meni kodin rakentamiseen ja olo oli mukavaa.
Mutta ajattelemattomuus kostautui mitä rajuimmin, kun sadeaika koitti. Silloin suurten vesimassojen hyökyaalto eteni joen pohjaa pitkin. Talon alla ollut hiekka meni virran mukana ja valtaisana moukarina iskeytyneet vesimassat kaatoivat talon maan tasalle. Kaikki mitä kodissa oli menetettiin. Tuho oli tyhmän miehen kohtalo.
Vanhan kirkon opetus on että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, extra ecclesiam nulla salus. Tämä opetus sisältyy myös vertaukseen kahdesta rakentajasta. Se joka rakentaa elämänsä Jumalan kansan ulkopuolelle jää myös Jumalan sanan suoman turvan ulkopuolelle. Kun maailman myllerrys kohtaa, niin väärälle perustalle rakentaminen kostautuu.
Terve Jumalan sana rakentaa yhteisöä
Jeesus on Jumalan valtakunnan Herra. Hänen valtakuntansa pysyy ikuisesti. Jumalan kansalla on tulevaisuus ja toivo. Kirkko katsoo rohkeasti eteenpäin. Vaikka ”rankkasateet” ja ”elämän kovat myrskyt” toisinaan kohtaavatkin, niin Kristuksen ja hänen sanansa tähden meillä on turvapaikka. Hänen valtakuntansa jäseninä olemme rohkealla mielellä. Kerran taisteleva kirkko muuttuu riemuitsevaksi kirkoksi ja silloin Jumala saa täyden kiitoksen taivaan kirkkaudessa.
Evankeliumimme rohkaisee meitä pitäytymään uskon uskallukseen luottavaisin mielin. Meidän ei tarvitse alistua minkäänlaisten väärien opetusten valtaan. Niillä ei ole valtaa houkutella meitä pois kirkon toivontäyteiseltä tieltä. Me vaellamme Jumalan kansan voittosaatossa Jumalan sanan viitoittamaa päämäärää kohti.
Sunnuntain aihe ja tekstit esitellään seuraavassa osoitteessa
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20180722
Söndagens tema och texterna presenteras här:
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keSV?OpenPage&dagindex=20180722
Jos vanha kirkko on ainoa pelastava yhteisö, niin miten meidän Luterilaisten sitten käy? Mehän emme ole Vanhan kirkon jäseniä. Miten käsität ja selität tämän ristiriidan. Tuon ristiriidan, kun moni tuo esiin näissä keskusteluissa.
Pekka
Kiitos puheenvuorosta!
Luterilainen kirkkomme tunnustautuu vanhan kirkon opetukseen. Olemme siis siinä mielessä pyhää yhteistä kirkkoa.
http://tunnustuskirjat.fi/ekumeeni.html
Samaten kirkkomme uskonpuhdistuksen ajan perustavin uskontunnustuksemme Augsburgin tunnustus pitäytyy vanhan kirkon opetukseen.
Esimerkiksi heti ensimmäisessä artiklassa sanotaan:
I Jumala
”Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti. ”
Näin ensimmäinen artikla sitoutuu vanhan kirkon vanhimpaan viralliseen tunnustukseen eli Nikaian tunnustukseen.
Oppimme ei ole irtiottoa vanhasta opista, vaan päin vastoin pitäytymistä vanhan opetuksen puhtaaseen ytimeen. Tavoitteemme on että yksi pyhä yhteinen kirkko toimii yhtenä kirkkona koko maailmanlaajuisen eli siis katolisen ( = yleisen, yhteisen, koko maailmaa käsittävän kristikunnan) kirkon yhteydessä.
”Sitten on myös tarkoituksena, että molempien osapuolten mielipiteet ja näkökannat tässä uskonasiassa tulisivat kuulluiksi, ymmärretyiksi ja punnituiksi keskinäisessä rakkaudessa, lempeydessä ja ystävyydessä, jotta näissä asioissa –— saataisiin aikaan yksinkertainen ja totuudellinen ratkaisu ja kristillinen sovinto, niin että meidän keskuudessamme tulevaisuudessa yksi ja sama, aito ja tosi uskonnon muoto saisi olla käytössä ja harjoituksessa. Toivomme on, että niin kuin me elämme ja taistelemme yhden ainoan Kristuksen alaisina, me voisimme myös elää yhdessä ja yksimielisinä yhdessä ainoassa kristillisessä kirkossa.”
Näin siis johdannossa puhutaan yhteiseen maailmanlaajuiseen kristikuntaan kuulumisestamme.
Yhteenvetona vielä todetaan ettei tavoitteemme suinkaan ole poispäin katolisen kirkon eli siis maailmanlaajuisen yhteisen kristikunnan opetuksesta vaan nimenomaan pitäytymistä sen keskeiseen ja aitoon perinteeseen ja pyrkimystä taistella kaikkea myöhempää ja sivuun menevää opetusta vastaan.
”Tässä ovat esitettyinä meidän oppimme pääpiirteet. Siitä voidaan todeta, ettei siinä ole mitään, mikä on ristiriidassa Raamatun tai katolisen kirkon tai Roomankaan kirkon kanssa, sikäli kuin kirkon oppi on isien kirjoituksista meille tunnettua. ”
Puheet siitä että emme muka kuuluisi vanhaan kirkkoon ovat siis kirkkomme tunnustuksen vastaisia.
Kirkon sisällä, kun lisäksi vaikuttaa ja jopa rehottaa useita vääriä ja turmiollisia opetuksia, joiden tähden moni eksyy tieltä. Joten kysynkin nyt: miten kirkkoon kuuluminen voi olla pelastuksen ehto?
Pekka
Kiitos tästäkin puheenvuorosta.
Kirkon sisällä vaikuttavat Raamatun ja tunnustuksemme vastaiset opetukset torjumme parhaiten pitämällä esillä oikeaa opetusta. Totuus vaikuttaa ja tekee vapaaksi.
Uskontunnustuksessa on kolme kohtaa.
Ensimmäinen puhuu Isästä. Siinä kerrotaan että luominen on hänen työnsä.
Toinen puhuu Pojasta. Siinä kerrotaan mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme meidät pelastaakseen.
Kolmas puhuu siitä mitä Pyhä Henki tekee ja millä keinoin.
Hän tekee työtään kirkossa, kirkkoa työvälineenään käyttäen ja ihmisiä kirkkoon vetäen. Kirkossa hän saarnauttaa Jumalan sanaa ja toimii pyhien sakramenttien kautta.
Hän myös luo pyhien yhteyden ja toimii näin luomansa pyhien yhteyden välityksellä koko maailmaa kirkon yhteyteen vetäen.
Edelleen Hän toimii syntien anteeksiantamuksessa. Hän jakaa ihmisille Jeesuksen sovintotyön osallisuuden ja antaa meille lahjaksi Kristuksen täytetyn työn. Nikaian tunnustus vielä täsmentää tätä kohtaa, kun siinä kerrotaan miten Pyhä Henki nimenomaan kasteen välityksellä ojentaa meille syntien anteeksiantamuksen. Tässä liitytään Pietarin helluntaisaarnan sanomaan että meidän kasteemme antaa meille syntien anteeksisaamisen ja Pyhän Hengen uudistuksen.
Edelleen kolmannessa uskonkappaleessa kerrotaan että Pyhä Henki tekee työtään ruumiin ylösnoussemuksessa. Silloin tuossa tapahtumassa Jumalan kansa eli kirkko eli pyhä kristikunta nostetaan Kristusta kohtaamaan tämän tullessa kirkkaudessaan ja kunniassaan.
Pyhän Hengen työhön kuuluu myös iankaikkinen elämä. Jumala on ikuinen, siksi myös Pyhän Hengen työ on ikuinen. Hän on meidän ikuisen elämämme suuri täytäntöönpanija. Taivaan ilo ja riemu on komiyhteisen Jumalan ylistystä Pyhän Hengen täyteydessä.
Tässä on näkökulmaa siihen miksi vanha kirkko on korostanut sitä että se jolla Jumala on isänä taivaassa, sillä kirkko on äitinä maan päällä. Kysymys siis ei ole vähemmästä kuin Jumalan työstä, Pyhän Hengen työstä.
Pekka jos kuulisit Jeesuksen ääntä asia olisi helppo ymmärtää, siis kun Jeesus Sanoo:
Matt. 11:12
Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Siis kuka hyökkäsi Johannesta ja Jeesusta vastaan, saatana. Nyt sitten yksinkertaisesta saatana tempaa taivasten valtakunnan itselleen eli perustaa oman KIRKON. Mistä tämän saatanan kirkon sitten tunnistaa, hedelmästä, se ei noudata Jeesuksen Sanoja vaan kaiken väkivallan kautta rakentaa omaa kirkkoaan.
Ari
Olet täydellisesti käsittänyt väärin. Käytät käsitteitä täysin niiden merkitysten vastaisesti.
Kirkko on Jumalan kansa. Kirkko on Pyhän Hengen työkalu ihmisten saattamiseksi pelastuksen yhteyteen. Saatana ei ole Herran asialla eli ei ole olemassa saatanan kirkkoa, vaan saatana hyökkää kirkkoa vastaan eli Jumalaa vastaan.
Kirkko on Kristuksen ruumis. Joka haluaa olla Kristuksen yhteydessä hänen pitää olla jäsen Kristuksessa eli kirkossa. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta siis tarkoittaa aivan samaa kuin että Kristuksen ulkopuolella ei ole pelastusta.
Kukaan ei myöskään voi itse omissa voimissaan ottaa vastaan pelastusta, vaan kirkko äitinä synnyttää lapsensa eli pyhän kasteen kautta ottaa syntiensä takia kadotukseen tuomitun ihmisen Jumalan lapseuteen, syntien anteeksiantamukseen, ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään.
Jo maallisen elämänsä aikana Jeesus teki sovintotyöllään tyhjäksi saatanan työn. Sillä ei siitä asti ole ollut mitään valtaa kirkkoon eli Kristuksen kansaan. Evankeliumeissa kerrotaan kuinka saatana syöstiin taivaasta maahan eli siis sanotaan ettei sillä ole mitään valtaa taivasten valtakuntaan eli kirkon varsinaiseen olemukseen Jumalan kansana.
Toinen asia on se, että viimeinen tuomio ei vielä ole tapahtunut eli että saatanaa ei vielä ole heitetty kärsimään tuomiotaan ikuisessa tulessa. Tästä seuraa että se vielä voi riehua vähän aikaa, vaikka sillä ei enää olekaan mitään sanavaltaan Jumalan kansan elämän tulevaisuuden toivoon.
Vielä olemme samaan aikaan vanhurskaita ja syntisiä, vielä meillä on vaivaa ja kärsimyksiä, vielä riittää kilvoiteltavaa ja taistelua kristillisessä elämässämme ennen kuin Kristuksen tullessa usko muuttuu näkemiseksi, pahan valta kukistuu täydellisesti ja rakkause pääsee täyteen voimaansa ja katoavaisuus muuttuu katoamattomuudeksi ja vaikeiden aikojen vaikerruksemme muuttuu iki-iloksi taivaan täydellisessä riemussa.
Suosittelen sinulle Ari, että opiskelet kristillisen uskon perusteita, jottei uudelleen tulisi tällaisia peruskäsitteiden virheitä, missä sekoitetaan saatanan ja Jumalan väliset työalat niin, että asiantuntemattomuuttaan tulee sanoneeksi mustaa valkeaksi ja valkeata mustaksi.
Matt. 5:43
Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’.
Matt. 5:44
Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
Matias Roto kenen tahtoa noudattaa ”kristitty” joka sotii oman ”oikean” uskon puolesta? Otetaampa vaikka uskonsodat jotka seurasivat ns ”uskonpuhdistusta”.
Minä otan Jeesuksen Sanat täydellisesti niinkuin ne on kirjoitettu evankeliumiin ja uskon ja teen niin.
Ari
Kommenttisi menee käsiteltävän asian vierestä. Olemme käsitelleet sitä jo toisaalla. blogini ”Rakastakaamme toinen toistamme avarasti jopa vihollisrakkauteen asti” yhteydessä.
Otan tähän kuitenkin pienen kannanoton.
Ensinnäkin. On hyvä että otat Jeesuksen sanat todesta. Siitä sinulle tunnustus.
Toiseksi. Olisi kuitenkin hyvä ottaa huomioon koko Raamatun kokonaissanoma, niin ettei repisi yhtä kohtaa irti Raamatun koko aineistosta sellaisella tavalla että tuo yksittäinen kohta pannaankin Raamatun kokonaisuutta vastaan. Sellainen ei ole viisasta eikä rakentavaa.
Jotta saisimme kysymyksesi sotimisesta kokonaisuuden yhteyteen, niin otan esille seuraavia näkökulmia.
Yhteiskunnan on pyrittävä edistämään rauhaa. Rauha rakentaa ja vie ihmisten asiaa eteenpäin. Rauhan ja yhteisen ymmärryksen asiaa pyrkii edistämään se mitä Jeesus sanoo lähimmäisten rakastamisesta aina vihollisrakkauteen asti.
Tästä Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessään:
12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
Tähän tulee sitten syntisen maailmamme karu todellisuus, että kaikista rauhan pyrkimyksistä huolimatta aina löytyy niitä jotka sotivat, niitä jotka hyökkäävät toisten ihmisten kimppuun eivätkä välitä näiden ruumiillisesta koskemattomuudesta.
Näiden voimien torjumista varten yhteiskunta tarvitsee järjestäytyneet voimat, jotka takaavat kansalaisten turvallisuuden. Yhteiskunnan on pidettävä yllä poliisivoimia järjestyksen ylläpitämiseksi ja armeijaa ulkonaisen uhan torjumiseksi. Jos ei huolehdi näistä, niin se laiminlyö Jumalan sille uskoman tehtävän.
Paavali sanoo esivallasta Roomalaiskirjeessä mm seuraavaa:
13:1 Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.
13:2 Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.
13:3 Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen;
13:4 sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.
Tässä apostoli sanoo, että esivalta on Jumalan säätämys. Niinpä jos sinä omalla asenteellasi yrität estää esivallan toimintaa, niin vastustat Jumalan säätämystä vastaan. Pahantekijöitä vastaan toimiessaan esivallan on toisinaan käytettävä koviakin otteita, jotteivat pahantekijät pääse jatkamaan mielettömyyksiään. Ulkonaista uhkaa vastaan yhteiskunnan on puolustauduttava tarvittaissa jopa armeijaan turvautuen. Näin myös maamme joutui talvi- ja jatkosodassa jopa raskaisiin taisteluihin, kun menetimme vajaa 100 000 sankarivainajaa ja vähän yli 200 000 haavoittunutta, mutta puolustuksen tavoite saavutettiin, maamme pysyi itsenäisenä.
Kun tähän verrataan naapurimaamme Viron tilannetta, joiden oli mielettömän ylivoiman takia pakko antautua ilman aseellista vastustusta, niin huomaamme että heidän menetyksensä olivat huomattavasti suuremmat asukasmäärään verrattuna. Suomi pystyi puolustautumaan ja menetykset olivat suhteellisesti ottaen pienemmät kuin veljeskansallamme.
Huomaa, että Paavali kirjoittaa tuossa, että esivalta toimii Jumalan palvelijana miekkaa käyttäessään.
Otetaanpa vielä esille Jeesuksen toiminta. Sekä Matteuksen evankeliumin 8 luvussa että Luukkaan evankeliumin luvussa 7 puhutaan sadanpäämiehestä, eli upseerista, jonka palvelija oli sairaana. Jeesus paransi tämän palvelijan. Jeesus kehui tämän upseerin uskoa.
Mutta asiaamme ajatellen, huomaapa, että Jeesus ei millään tavoin halveksinut tämän upseerin ammattia eikä tippaakaan yrittänyt vängätä tätä pois sotilasuralta. Vapahtajallamme ei siis esittänyt äkkiväärää, asiayhteyksistään irrotetun raamatunlauseen mukaista 1500 -luvulla keksittyä asennoitumista sotilaan ammattia vastaan.
Apostolien tekojen luvussa 10 puhutaan Korneliuksesta. Hänkin oli upseeri. Pietari tuli hänen kotiinsa. Kornelius tuli uskoon. Tämän johdosta koko hänen taloutensa kaikki jäsenet vauvasta vaariin kastettiin sekä oma perhe että hänen luonaan asuvat palvelijat perheineen. Jotta näkisit kastettujen koko määrän, niin on huomattava, että tuohon aikaan oli tapana että merkittävän upseerin ympärillä oli sotilaiden lisäksi valtava määrä palveluskuntaa ja että myös näiden perheet asuivat palveluspaikan yhteydessä.
Kun kirkollinen elämän järjestäytyminen saatiin kuntoon Kesareassa, niin Kornelius valittiin Kesarean ensimmäiseksi piispaksi.
(Myöhemmin hänen jälkeensä piispaksi sinne tuli tullimies Sakkeus, josta evankeliumeissa kerrotaan hänen aikaisemmassa virkapaikassaan Jerikossa. Luuk. 19)
Kukaan ei ole kritisoinut Korneliuksen sotilasuraa roomalaisena upseerina missään vaiheessa eikä missään tunnetussa historiallisessa lähteessä. Upseerin homma oli hänen leipätyönsä ja piispan virka hänelle uskottiin hänen kristillisen uskonsa esimerkillisen luonteen perusteella. Myöhemmin Kesareasta tuli erittäin merkittävä kristillisen kirkon keskus.
Raamatun kokonaissanoma ottaa huomioon koko yhteiskunnan tarpeet ja siihen liittyvien rakenteiden merkityksen kansakuntien elämän turvaamiseksi. Äkkiväärien ja yhteyksistään irrotettujen raamatunlauseiden varassa tehtyjen hätiköityjen perusteiden varjolla ei näitä tehtäviä pidä laiminlyödä.
Ari
On nähtävä sotapropagandan taakse sodan todellisiin syihin
Kolmekymmentävuotisen sodan varsinainen syy oli Saksan keisarin ja Ranskan kuninkaan välinen taistelu Euroopan johtajuudesta.
Tuon sodan jälkeen Ranskasta tuli Euroopan mahtavin suurvalta