Ari

Kommenttisi menee käsiteltävän asian vierestä. Olemme käsitelleet sitä jo toisaalla. blogini ”Rakastakaamme toinen toistamme avarasti jopa vihollisrakkauteen asti” yhteydessä.

Otan tähän kuitenkin pienen kannanoton.

Ensinnäkin. On hyvä että otat Jeesuksen sanat todesta. Siitä sinulle tunnustus.

Toiseksi. Olisi kuitenkin hyvä ottaa huomioon koko Raamatun kokonaissanoma, niin ettei repisi yhtä kohtaa irti Raamatun koko aineistosta sellaisella tavalla että tuo yksittäinen kohta pannaankin Raamatun kokonaisuutta vastaan. Sellainen ei ole viisasta eikä rakentavaa.

Jotta saisimme kysymyksesi sotimisesta kokonaisuuden yhteyteen, niin otan esille seuraavia näkökulmia.

Yhteiskunnan on pyrittävä edistämään rauhaa. Rauha rakentaa ja vie ihmisten asiaa eteenpäin. Rauhan ja yhteisen ymmärryksen asiaa pyrkii edistämään se mitä Jeesus sanoo lähimmäisten rakastamisesta aina vihollisrakkauteen asti.

Tästä Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessään:

12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Tähän tulee sitten syntisen maailmamme karu todellisuus, että kaikista rauhan pyrkimyksistä huolimatta aina löytyy niitä jotka sotivat, niitä jotka hyökkäävät toisten ihmisten kimppuun eivätkä välitä näiden ruumiillisesta koskemattomuudesta.

Näiden voimien torjumista varten yhteiskunta tarvitsee järjestäytyneet voimat, jotka takaavat kansalaisten turvallisuuden. Yhteiskunnan on pidettävä yllä poliisivoimia järjestyksen ylläpitämiseksi ja armeijaa ulkonaisen uhan torjumiseksi. Jos ei huolehdi näistä, niin se laiminlyö Jumalan sille uskoman tehtävän.

Paavali sanoo esivallasta Roomalaiskirjeessä mm seuraavaa:

13:1 Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.

13:2 Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.

13:3 Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen;

13:4 sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.

Tässä apostoli sanoo, että esivalta on Jumalan säätämys. Niinpä jos sinä omalla asenteellasi yrität estää esivallan toimintaa, niin vastustat Jumalan säätämystä vastaan. Pahantekijöitä vastaan toimiessaan esivallan on toisinaan käytettävä koviakin otteita, jotteivat pahantekijät pääse jatkamaan mielettömyyksiään. Ulkonaista uhkaa vastaan yhteiskunnan on puolustauduttava tarvittaissa jopa armeijaan turvautuen. Näin myös maamme joutui talvi- ja jatkosodassa jopa raskaisiin taisteluihin, kun menetimme vajaa 100 000 sankarivainajaa ja vähän yli 200 000 haavoittunutta, mutta puolustuksen tavoite saavutettiin, maamme pysyi itsenäisenä.

Kun tähän verrataan naapurimaamme Viron tilannetta, joiden oli mielettömän ylivoiman takia pakko antautua ilman aseellista vastustusta, niin huomaamme että heidän menetyksensä olivat huomattavasti suuremmat asukasmäärään verrattuna. Suomi pystyi puolustautumaan ja menetykset olivat suhteellisesti ottaen pienemmät kuin veljeskansallamme.

Huomaa, että Paavali kirjoittaa tuossa, että esivalta toimii Jumalan palvelijana miekkaa käyttäessään.

Otetaanpa vielä esille Jeesuksen toiminta. Sekä Matteuksen evankeliumin 8 luvussa että Luukkaan evankeliumin luvussa 7 puhutaan sadanpäämiehestä, eli upseerista, jonka palvelija oli sairaana. Jeesus paransi tämän palvelijan. Jeesus kehui tämän upseerin uskoa.

Mutta asiaamme ajatellen, huomaapa, että Jeesus ei millään tavoin halveksinut tämän upseerin ammattia eikä tippaakaan yrittänyt vängätä tätä pois sotilasuralta. Vapahtajallamme ei siis esittänyt äkkiväärää, asiayhteyksistään irrotetun raamatunlauseen mukaista 1500 -luvulla keksittyä asennoitumista sotilaan ammattia vastaan.

Apostolien tekojen luvussa 10 puhutaan Korneliuksesta. Hänkin oli upseeri. Pietari tuli hänen kotiinsa. Kornelius tuli uskoon. Tämän johdosta koko hänen taloutensa kaikki jäsenet vauvasta vaariin kastettiin sekä oma perhe että hänen luonaan asuvat palvelijat perheineen. Jotta näkisit kastettujen koko määrän, niin on huomattava, että tuohon aikaan oli tapana että merkittävän upseerin ympärillä oli sotilaiden lisäksi valtava määrä palveluskuntaa ja että myös näiden perheet asuivat palveluspaikan yhteydessä.

Kun kirkollinen elämän järjestäytyminen saatiin kuntoon Kesareassa, niin Kornelius valittiin Kesarean ensimmäiseksi piispaksi.

(Myöhemmin hänen jälkeensä piispaksi sinne tuli tullimies Sakkeus, josta evankeliumeissa kerrotaan hänen aikaisemmassa virkapaikassaan Jerikossa. Luuk. 19)

Kukaan ei ole kritisoinut Korneliuksen sotilasuraa roomalaisena upseerina missään vaiheessa eikä missään tunnetussa historiallisessa lähteessä. Upseerin homma oli hänen leipätyönsä ja piispan virka hänelle uskottiin hänen kristillisen uskonsa esimerkillisen luonteen perusteella. Myöhemmin Kesareasta tuli erittäin merkittävä kristillisen kirkon keskus.

Raamatun kokonaissanoma ottaa huomioon koko yhteiskunnan tarpeet ja siihen liittyvien rakenteiden merkityksen kansakuntien elämän turvaamiseksi. Äkkiväärien ja yhteyksistään irrotettujen raamatunlauseiden varassa tehtyjen hätiköityjen perusteiden varjolla ei näitä tehtäviä pidä laiminlyödä.