Pandoran asiakirjoina tunnetut dokumentit paljastivat taas kerran valtaapitävien veroparatiisikytkennät, rikollisen talouden ja kaiken kattavan rahanpesun. Läntistä maailmaa hallitaan yhä enemmän rikollisten ja heihin rinnastettavien, demokraattisesti valittujen päättäjien toimesta. Kristillistä maailmaa järkytti myös uutinen pappien ja kirkon työntekijöiden yli 300 000 ranskalaislapseen kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö. Maamme paheneva koronatilanne paljastaa hallituksen kykenemättömyyden hallita tilannetta siinä missä rapautuvaa eläkejärjestelmää tai työvoiman ja työtarjonnan kohtaamistakaan.
Aikamme ongelmia voi kuvata lainauksella: ”Näinä päivinä maailma on ollut hirvittävän vaaran partaalla. Vieläkään ei vaara ole hälvennyt. Tämä vaarallinen tilanne tekee meille välttämättömäksi nähdä todellisuuden sellaisena, jollainen se todella on, ja pakottaa meidät ryhtymään uuteen, rakentavaan politiikkaan, joka voi estää sen uusiutumasta. Kaikille maailman työläisille on nykyisenä vaarallisena jännityksen aikana pakottavan välttämätöntä, ei ainoastaan tehdä itselleen selviksi maailmassa olevan pahan syyt, vaan myöskin keksiä paras keino, millä se on torjuttavissa”.
Kun liitämme em. lainaukseen johtavan poliitikon kannanoton saamme kuvan omasta, maamme ja koko ihmiskunnan tämän hetkisestä tilasta. Hän siis sanoo; ”On totta, että maailma parhaillaan elää suurta historiallista siirtymiskautta aikakaudesta toiseen. On vaikea sanoa, minkälainen tulevaisuus meillä on edessä, mutta näyttää ilmeiseltä, että ihmiskunnan käsitys oikeasta ja väärästä on joutunut järkytetyksi. Sen vuoksi tämän asian selostaminen on mitä tärkeintä… Älkää ainoastaan yrittäkö sanoa, vaan vahvistakaa moraalisia periaatteita ihmisten mielissä”.
Ensin mainittu lainaus on Englannin ammattiyhdistysjohtajien 25.11.1938 julkaistusta kannanotosta. 70-90 miljoonaa uhria vaatineen toisen maailmansodan jälkeen presidentti J. K. Paasikivi puolestaan osoitti 9.11.1955 jälkimmäisen tervehdyksensä samalle kohderyhmälle. Osa lukijoista osaa liittää lainaukset vuorisaarnan neljään ehdottomaan rehellisyyden, puhtauden, epäitsekkyyden ja rakkauden vaatimukseen. Huolimatta mitä tunnollisimmasta äänestämisestä tai mitä ylevimpien instituutioiden perustamisesta emme ole päässeet ongelmistamme, koska yksilöt eivät ole muuttuneet sisäisesti, moraalisesti. Aistittuaan epäonnistumisen syyn Paasikivi toteaakin; ”älkää ainoastaan yrittäkö… vaan vahvistakaa” moraalia.
Vuorisaarnako? Eikö sen utopistiset tavoitteet kuulu vanhojen akkojen ja höperehtivien ukkojen käsitemaailmaan? Olkaa täydelliset taivaallisen Isänne tavoin! Lopettaisinko valehtelemisen? Pitäisikö minun muka pysyä vielä totuudessakin? Sanotaan kokoomuksen – ikään kuin se ei kuuluisi kaikkien puolueiden arkeen – haastaneen hallituksen virheellisillä väitteillä. (HS 2.10.2021). Työn ja yrittämisen verotuksesta toimittaja toteaa, ettei ”väite ole täysin väärä, mutta..” Työllisyyspäätöksistä toimittaja toteaa, että väitteen tekijänä ”hän on oikeassa siinä, että…” Mutta ”ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ettei hallitus olisi tehnyt lainkaan päätöksiä”. On totta, ettei eduskuntamme salli valehtelua. Sen sijaan suositellaan käsitettä muunneltu totuus. Sanottu kiertoilmaus viittaa puolitotuuteen, mitä kansa pitää valehtelemistakin törkeämpänä. Utopistinen täydellisyys rehellisyydessä tarkoittaa vain valehtelun lopettamista. Yllätys, yllätys, ei enempää.
Äärimmilleen tiivistettynä vuorisaarnassa on kysymys ihmisten kohtaamisesta. Mitä näet kanssaihmisessä? Sanotaan Jumalan luoneen ihmisen kuvakseen. Näet siis Jumalan kuvan, et itse Jumalaa. Mutta eikö se ole melkein sama? Mitä tuo toinen näkee sinussa? Jumalan vai Jumalan kuvan? Eikö sekin ole melkein sama? Tässä on elämän, vuorisaarnan polttopiste. Oletko rehellinen. Tunnustatko virheesi, oletko avoin? Elämässä se konkretisoituu ihmisten kesken seuraavasti: Tunnustan virka- tai luottamusmiehenä vastustaneeni erityisopetuksen järjestämistä, mielenterveyspalveluiden ja sairaalahenkilökunnan lisäämistä, minkä johdosta tuhansien muiden tavoin poikasi epäonnistui koulunkäynnissä, ajautui sittemmin mielenterveysongelmaiseksi ja teki myöhemmin itsemurhan. Olen myös pahoillani, etten poliittisena päättäjänä halunnut suhtautua vakavasti rokottamattomien aiheuttamiin seurauksiin, vaan annoin puolisosi leikkausta vaativan hoidon tuhansien muiden tavoin lykkääntyä ja aiheuttaa tietoisesti hänen ennen aikaisen ja turhan kuolemansa. Myönnän ministeriön jättäneen käyttämämme tulkit Talebanin armoille, joita ja joiden omaisia NOS:n (Norjan YLE) mukaan Taleban vainoaa (HS 3.10.2021). Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.
Pelkkä ajatus saati konkreettinen yhteys vuorisaarnaan kauhistuttaa useimpia. Siitä huolimatta suurin osa suomalaisista kastaa lapsensa, hakee siunausta avioliitolleen, toivoo viimeistä siunausta ja vieläpä maksaa ikänsä kirkollisveroa vain havaitakseen J.K. Paasikiven intuitiivisesti aistiman yhteyden, josta hän sanoi; ”älkää ainoastaan yrittäkö… vaan vahvistakaa” vuorisaarnan kristuksenkaltaista moraalia. Sanotut 82 ja 65 vuosien kuluneet ajanjaksot kattavat keskimäärin jokaisen ihmisen eliniän. Niiden, eikä ainoastaan sota- vaan myös sittemmin rauhanvuosien aikana, vähintään satojen miljoonien sotiin, aliravitsemukseen ja väkivaltaan kuolleitten viimeinen katse on kohdannut murhaajansa, Jumalan kuvan kaltaiset kasvot, mutta taatusti ei itse Jumalaa.
Ei arvoista ole pulaa oli ne sitten Vuorisaarnasta tai Ihmisoikeuksien Julistuksesta poimittuja. Valtaosa ihmisistä elää hyvin kunniallista ja arvoihin tukeutuvaa elämää ja samoin demokraattiset hallitukset.
Hallitukset ovat vastuussa koko valtakunnan hyvinvoinnista ja heidän resurssinsa ovat rajallisia, siksi toimenpiteitä täytyy prioriteerata . Siitä seuraa että aina on puutteita joista voi valittaa. Nutta Suomi on kokonaisuudessaan erittäin hyvin hallittu demokraattinen maa joka on onnistunut rakentamaan hyvinvointiyhteiskunnan jota maailmalla ihaillaan ja kadehditaan.
Markku,
puutut oikeaan.
Rakaisu on mielestäni Raamatussa, Matt.6:
33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
”hänen vanhurskauttansa” sisältää kaiken. Eli etsimme sitä, mikä uskoontulossa on tilamme. Eli olemme täydellisiä Jumalassa ja Jumalan voimassa, vain siinä koko oikeus toteutuu.
Hannu A.,
Jeesus käskee seuraamaan joka päivä itseään, mikä “onnistuu” vain ristin kanssa.
Vuorisaarna, kuin Kymmenen käskyäkin, koskee, eli velvoittaa vain uskovia. Uskon, että olet uskossa. Se ei kuitenkaan takaa täydellistä tietämistä, mikä on edellytys ja uudestisyntyneen oikeus, kun Raamattua seuraamme ja siitä julistamme. Sinussa niinkuin minussakin on vilpitön halu tehdä kaikki Jeesuksen käskyjen mukaan. Se oli myös Jeesuksen ensimmäinen neuvo oppineelle nuorukaiselle, “.. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.”(Matt. 19:17b)
Käskyjen pitäminen on Jumalan työ, uskossa, lahjavanhurskautuksessa saatu asenne.
Ihmisen täydellisyys on Jeesus, joka Henkensä kautta asuu hänessä sisäisesti. Jeesus toimii meissä juuri niin paljon kuin sallimme, haluamme. Tämä onkin ongelman ydin, koska ihminen luottaa, nojautuu omaan ymmärrykseensä. On jopa tehnyt opin “Kirkon itseymmärrys”.
Pyhitys on pyrkimistä, halua seurata Jeesusta joka päivä.
J.K. Paasikivi oli “Hirmuinen mies”, niinkuin R. Orasen kirjankin nimi on. Alli, hänen vaimonsa kuvailtiin usein pintaliitäjäksi, kevyehköksi ihmiseksi. Tuo Orasen kirja piirtää, mielestäni, todellisen kuvan kummastakin. Paasikivi kuvataan hyveineen ja puutteineen. Alli taasen kuvataan Paasikiven tukena, hänen pyrkimyksissään oikeaan, eli ei tuo Allin heikkouksia esiin.
Ymmärrän Paasikiven edustavan saavutusta korkeimmillaan, mitä raamatullisuuteen tulee. Oliko hän uskossa, siitä ei ole vihjauksiakaan. Jos ei ollut, niin parhainkaan tekeminen, saavutukset eivät kanna elämään kuoleman jälkeisessä ajattomuudessa.