Jengi ei vaan hiffaa: Kapitulin päätös ja papin syyllisyys
Kun Kuopion tuomiokapituli poisti sateenkaariparin vihkimisestä annetun varoituksen papilta mutta piti varoituksen perustelut voimassa, oli tässä kuviossa pohjimmaltaan jumalainen soundi. Jengi ei vaan heti hiffaa sitä.
Tämä tuomiotoimi on kuva taivaallisesta tuomiosta. Synnintekijä on kyllä syyllinen, sillä laki on voimassa. Pahan teon ajalliset seuraamukset pyyhitään kuitenkin pois, perutaan. Ei sittenkään kiirastulta, ei helvettiä. Syyllisyys pysyy, mutta seuraamus eli varoitus poistetaan.
Tai no, kyllä syyllinen on kiirastulensa läpi käynyt, riippunut löysähkössä hirressä pidemmänkin aikaa. Kolmisen vuotta tuomittavan teon ja tuomion välillä. Muutama kuukausi tuomion ja perumisen välillä. Tuomion kohdalla oli kyse ”ainoastaan määräysten noudattamisesta”. Vapauttavan tuomion kohdalla oli kyse taas siitä, että ”prosessi oli pitkittynyt” eli lopputulos oli kai jotenkin koko jutun kohtuullistamista syyllisen kannalta. Ja kapitulin kannalta ehkäpä imagosta ja jostain julkisuuden paineesta. Mistä minä tiedän. Mutta kapitulilta voisi joku kyllä kysyä, että ”Miten meni, noin niiku omasta mielestä?”.
Kävikö armo siis oikeudesta? Tai oikeudessa? No ei oikeastaan, kauempaa katsottuna näyttäisi vähän siltä, että kapituli tarjosi vähän niin kuin win-winniä:”Me tehtiin oikein (sinä väärin), mutta nyt on kaikki hyvin. Tai kohtuullisesti. Mene, äläkä enää syntiä tee!”
Ehkä kaikki ovat oppineet jotain: tuomittu, joka on vapautettu. Jos oppisi, ettei enää sitä syntiä tekisi. Ehkäpä työssään olevat papit ympäri hiippakuntaa ymmärtävät parhaansa, että eivät hekään tekisi samankaltaisia tekoja. Ja kapituli, ettei toista kertaa löisi imagopäätänsä Savon mäntyyn. Aamen.
[kuva: pixabay]
19 kommenttia
Samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen on evankelis-luterilaista kirkkoa jakava kysymys. Se ei jaa pelkästään seurakuntalaisia vaan myös pappeja, piispoja ja kirkolliskokousedustajia. Ratkaisua kysymykseen on etsitty sekä piispainkokouksessa että kirkolliskokouksessa, mutta riittävää tahtoa asian ratkaisemiseksi ei ole löytynyt.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan tuomiokapituleilla on oikeus rangaista sateenkaariparin vihkinyttä pappia. Toisaalta velvollisuutta rankaisemiseen ei ole ja esimerkiksi Helsingin hiippakunnassa on omaksuttu piispojen selonteossa mainittu kompromissiratkaisu numero kolme eli papeille on annettu omantunnonvapaus vihkiä samaa sukupuolta olevat parit.
Piispojen keskuudessa asia on nytkähtänyt sen verran eteenpäin, että tuntuu olevan suuri yhteisymmärrys siitä, ettei rankaiseminen ole oikea keino ratkaista kirkkoa jakavaa kysymystä. Rankaisemisesta pidättäytyminen tuntuu olevan vallitseva käytäntö suurimmassa osassa hiippakunnista. Vaikea sanoa, siirtyikö Kuopion hiippakunta tällä päätöksellä pidättäytyjien kerhoon.
Julkisuudessa esillä olleiden tietojen mukaan piispa Häkkinen on ainoa piispa, joka ei ole halukas suostumaan piispainkokouksen kompromissimalliin numero kolme. Piispa Jolkkonen ei ole kantaansa julkisuudessa kertonut. Muut piispat ymmärtääkseni ovat valmiita kompromissiin numero kolme. Jää siis nähtäväksi, pääseekö kirkko asiassa eteenpäin kun piispa Häkkinen eläköityy oletettavasti meneillään olevan vuosikymmenen aikana.
Päätös on erikoinen.
Olisiko tässä lähentymisen pyrkimystä katolisuuteen.
Jäi sanomatta tästä päätöksestä voitavan valittaa haluttaessa.
Minä lähestyn asiaa vain hallintolain näkökulmasta. Sen mukaisesti päätös on ollut aivan oikea. Hallintolain mukaan päätös tulee antaa kohtuullisen ajan kuluessa. Tämä päätös ei ole ollut sen mukainen. Siksi on hallinnon oikeusperiaatteiden mukaisesti kohtuullista poistaa päätös, joka on annettu asianosaisen vahingoksi. Päätöksen poistaminen on hallintolain mukainen toimenpide.
En tiedä, miksi päätös asiassa on näin pahasti viivästynyt . Toivottavasti ei siksi, että on jääty odottamaan KHO:n päätöstä eikä varsinkaan Piispainkokouksen julkilausuma. KHO:n päätös toki on vahva oikeuslähde, viimeksi mainittu on oikeuslähteenä samanarvoinen kuin Kodin kuvalehti.
Olet oikeassa siinä että oikeustapaukset luokitellaan heikkoihin oikeuslähteisiin ja ilmaisuni tässä kohtaa on ollut epätarkka.
Piispainkokousten lausunnot ja suositukset eivät kuitenkaan ole oikeuslähteitä ollenkaan.
KHO on päätöksessään KHO:2020:97 antanut merkitystä piispainkokouksen selvitykselle. Pieni lainaus päätöksen perusteluosasta:
”Piispainkokous on lisäksi kirkkolaissa säädetyn toimivaltansa nojalla ennen avioliittolain muutoksen voimaan tuloa 31.8.2016 antanut selonteon avioliittolain muutoksen johdosta.
Piispainkokous on edellä mainitussa selonteossa todennut, että …”
Lisäksi KHO:n päätöksestä käy ilmi, että merkitystä on annettu myös kirkkokäsikirjan sisällölle. Lainaus:
”Jumalanpalveluksista, sakramenteista ja kirkollisista toimituksista määrätään kirkkolain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa. – – – – Kirkolliskokouksen hyväksymät kirkkojärjestys ja kirkkokäsikirja muodostavatkin käytännössä yhdessä kirkollista vihkimistä koskevan säännöstön.”
Piispainkokouksen selvityksen huomioon ottaminen perustuu KL:ssa säädettyihin piispainkokouksen tehtäviin. Kirkkokäsikirjan osalta on päätöksessä mainittu viittaus KL:ssa.
Kaikkea voi tietysti vapaasti arvostella ja arvioida, mutta sekä kirkkolakia että hallintolainkäyttöä jossain määrin tuntevana en itse tohtisi lähteä mollaamaan KHO:n päätöstä.
Kirjoittaja
Lauri Frosti
Katsomusaineiden opettaja (UE/ET) Koulutus: Nuorisonohjaaja, TM, työnohjaaja. Harrastan lukemista ja katsomista.
Piispallinen hoitokokous tai hoitokokouksen jälkeinen aika ei mennyt hyvin. Sekava kuva jää kaikesta tästä.
Ilmoita asiaton kommentti