Voimmeko luottaa kuulopuheisiin?
Toisaalla näillä palstoilla käynnistyi kiinnostava keskustelu Putin-uutisen pohjalta. Keskusteltiin Putinin uskovaisuudesta tai ei-yhtään-uskovaisuudesta. Rohkeanlaisesti verrattiin Putinia Hitleriin uskonnon väärinkäyttäjänä. Siihen soppaan ajattelin ensin työntää lusikkani, mutta en sitten kuitenkaan lähtenyt mukaan, kun keskustelu muuttuikin juupas-eipäs-inttelyksi Martti Lutherista. Tätä uskon sankaria toiset oikein kovasti kunnioittaa ja toiset taas vähemmän.
Minua uutisessa ja sen tulkinnassa kiinnostavat toiset näkökulmat. Ensin Adolf Hitler ja hänen suhteensa uskontoon. Tunnustuskirkosta ja Saksalaisista kristityistä me jotain, ehkä enemmänkin tiedämme. Mutta toden totta, mikä oli kansallissosialismin ja Hitlerin suhde uskontoon? Siitä ei taida suomenkielellä olla paljonkaan tietoa. Saksaksi toki enemmän, mutta kuka kirjoittaisi, ei välttämättä väitöskirjaa, vaan kansan kielellä tästä aiheesta? Jouni Turtiainen, Aulikki tai Uwe Mäkinen vai kuka? Aihe olisi niin kiinnostava, että tietokirja teemasta voisi kiinnostaa Kirjapajaa ja toisiakin yleiskustantajia, joitten kirkko- ja uskonto-kiinnostus näinä aikoina on varsin vähäistä.
Ja sitten Putinista. Olihan se tavattoman kiinnostavaa, kuinka Venäjän johtajat jo ennen häntä, esimerkiksi Boris Jeltsin, NOPEASTI oppivat tekemään ristinmerkin. Itselläni, 60- ja 70-luvuilla Helsingin teologisessa tiedekunnassa olleella menee vieläkin ristinmerkissä välillä suunnat sekaisin.
En ota kantaa siihen, mikä on Pyhän Hengen osuus Moskovan ja koko Venäjän ortodoksien historiassa. Mutta monella tavalla ymmärrettävää on, että uudet hallitsijat ja uusi valta näki ortodoksisen kirkon yhteistyökumppanina muuttuneessa historiallisessa tilanteessa.
Mikä on Herran Pyhälle Ehtoolliselle itse tulevan ihmisen usko, sitä en olisi niin innokas arvioimaan. Onko se meidän tehtävämme? Lähetyshiippakunnassa niin saatetaan tehdä. Se taas on oma tarinansa, kuten sekin, että minun mielestäni Paavalin synodille paremmin sopisi nimi Sauluksen synodi.
39 kommenttia
“Mikä on Herran Pyhälle Ehtoolliselle itse tulevan ihmisen usko, sitä en olisi niin innokas arvioimaan. Onko se meidän tehtävämme? ”
Hyvä huomio. Ei ole meidän tehtävämme arvioida vaan se on henkilön rippi-isän tehtävä.
Kannattaa muistaa, että ennen ehtoollista Putin on osallistunut katumuksen mysteerioon (sakramenttiin) (http://www.ortodoksi.net/index.php/Katumuksen_mysteerio) jossa hän on tunnustanut syntinsä rippi-isänsä välityksellä Herralle, ja saanut ne anteeksi.
Muuten, Putin on kastettu jo lapsena eli hän on ainakin “teknisesti” ollut kristitty koko ikänsä.
Kuulopuheet ja perimätieto tavallaan painivat samassa sarjassa. Nykyaikana elävistä ihmisistä realistiset toiminnat ja teot antavat totuuden heidän ajatuksistaan. Aikaisemmin eläneistä arvostettujen tutkijoiden tulokset antavat kuvan heidän toimistaan, jotka kuitenkin usein perustuvat perimätiedon todennäköisyyteen.
Näissä kirjoituksissa kuitenkin jokainen kirkon oppiin uskova perustaa käsityksensä aivan omaan sokeaan ajatteluun kirkolliskokousten siis ihmisten päätöksista alkaen välittämättä ollenkaan rehellisistä ja realistisista tutkimustuloksista. Esim. Markuksen alkuperäinen evankeliumi, joka on ensimmäinen teksti Jeesuksesta.
Joka tapauksessa Putin sanoi Ukrainassa käydessään selkeästi että heillä on yhteinen ortodoksinen usko.
Toki tähän liittyi sellainen poliittinenkin näkökulma, että hän halusi pitää Venäjän ja Ukrainan yhteisessä rintamassa, jotta länsimaat eivät olisi päässeet viemään Ukrainaa omaan rintamaansa Venäjää vastaan.
Kun USAn monien miljardien avustama propagandamylly lopulta sai aikaan vallankumouksen, niin Venäjä puolestaan vastasi Krimin erottamisella Ukrainasta.
Heikki kirjoitti: “Jaakobin kirjettä olen lukenut, vaikka M.Luther, jos muistan oikein, sen olkikirjaksi noteeraakin.”
Jumaluusopin tohtori Martti Luther on kirjoittanut eri Raamatun kirjoille esipuheita, joita voimme lukea suomeksi Bibliasta.
Pyhän Jaakobin kirjeen esipuhe (Biblia 1776 ):
Pyhän Jakobin Epistolasta on myös muinaisten opettajain seassa epäilys ollut, enimmiten sentähden, että se näkyy 1, 2:14, 21, 25, opettavan lain töistä, niinkuin niiden kautta pitäis vanhurskaaksi ja autuaaksi tultaman: jota vastaa pyhä Paavali monessa paikassa opettaa, että me tulemme autuaaksi ainoasti uskon kautta Kristuksen päälle, ilman lain töitä, Rom: 3:28, Eph. 2:8. Kuitenkin pidetään nyt myös tämä kirja, niinkuin se onkin, oikiana apostolin oppina kaikilta oikeilta opettajilta. Sillä ei tässä ole yhtään vastahakoisuutta; vaan nimitetyssä luvussa puhutaan ulkokullatuista, jotka ovat ainoastaan nimeltä kristityt, suullansa kerskaavat uskosta, vaan työllänsä toista osoittavat. Ei tässä puhuta oikiasta uskosta, joka ei koskaan ole ilman hyviä töitä, vaan turhasta luulosta, paljaasta tiedosta eli uskon varjosta, joka ei ketään autuaaksi tee. Ei p. Jakob tässä siitä puhu, kuinka syntinen taitaa vanhurskaaksi ja autuaaksi tulla Jumalan edessä, josta p. Paavali ennen nimitetyissä paikoissa opettaa, vaan siitä ainoastaan, kuinka ihmisen pitää uskonsa ulkonaisesti näyttämän sen hedelmillä, eli hyvillä töillä. Tärkeimmästi: p. Jakob puhuu uskon merkeistä ja hedelmistä, että hyvä puu ei taida olla ilman hyviä hedelmiä, Matt. 7:17,18. Vaan p. Paavali kirjoittaa vanhurskauden syystä, eli tekiästä, joka on meidän puoleltamme Jumalan armon ja Kristuksen ansion vastaanottavainen usko: siinä ei ole töiden siaa, jotka muutoinkin ovat puuttuvaiset ja saastaiset. Tässä kirjassa p. Jakob opettaa ja neuvoo vaarin ottamaan kärsivällisyydestä, hyvistä töistä, lain pitämisestä: välttämään turhan kunnian pyyntöä, paljoa puhetta, panetusta ja vääryyttä: niin myös ymmärtämään hartaan rukouksen suurta voimaa.
Siskot ja veljet!
Kun uskon ja politiikan sekoittaminen toisiinsa on niin ilmeistä sekä USA:n että Venäjän vallankäyttäjillä – miten on meillä? Oletteko huomannet Suomessa, että maallista ja hengellistä regimenttiä. ‘ yhteiskunnallisia ja hengellisiä olisi joku joskus sekottanut toisiinsa?
Heikki Palmu.
Vuosikalenterimme. Esim. Tiettääkseni ei missään muussa Euroopan maassa vietetä Johannes Kastajan muistojuhlaa .
Länsimainen demokratia perustuu tasapuoliseen ihmisarvostukseen ja realistiseen lähimmäisen rakkauden osoittamiseen.
JARI
kerrot esimerkkeinä regimenttien sekoittamisesta “naispappeuden” ja muutoksen avioliiton käsittämisessä.
Pappeudesta: – kristillisessä kirkossa pappeus muuttui yleiseksi pappeudeksi. Kaikki kastetut, miehet ja naiset ovat pappeja, eikä välittäjäpappia Jumalan ja ihmisten välillä enää tarvita. – uuden liiton aikaista pappeutta ei ole Uudessa testamentissa selkeästi määritelty. Kirkon historiassa paljon selvemmin on määritelty diakonin virka. – jne – kannattaako tästä enää vääntää? Arveletko, että Jumala olisi naisten pappeutta vastaan? Sen puolella, että naiset vaikeniusivat seurakunnissa? Opettajat, pyhäkoulunopettajhat, lähetystyöntekijät jne,
Viime sotien jälkeen ev.lut. kirkko hyväksyi esityksen, ettei eronneita saa vihkiä avioliittoon. Vasta Paasikivi (esivalta) torppasi aikeen. Kummalla kannalla sinä olet?
“Kristinuskolle täysin vieras tasa-arvo”
Kuinka niin? Etkö hyväksy sitä, että Jeesus nosti arvoonsa naiset ja lapset, joille ei annettu arvoa?
Avioliitto:
Jotkut puhuvat kirkon 2000 vuotta vanhasta avioliittokäytännöstä. Mutta kun sellaista ei ole. Raamatussa on monenlaisia, erilaisia käytäntöjä. Eikä alkukirkossa ollut yhtä, selvää käytäntöä. Ei satoihin vuosiin ja sen jälkeen se on monta kertaa muuttunut. Avioliitto on yhteiskunnallinen järjestys, vai eikö sinusta?
PEKKA,
ruumis ja sielu kuuluvat yhteen, olen samaa mieltä. Usko vaikuttaa yhteiskunnassa, sekin on itsestäänselvyys. Mutta kristillinen puolue on mahdottomuus, koska uskon tulkinta on kirkon eikä puolueen tehtävä. On parempi, että kristityt toimivat ja vaikuttavat eri puolueissa.
Mitenkä kristillinen puolue olisi mahdottomuus.?
Kirjoittaja
Heikki Palmu
Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.
Puutuitpa mielenkiintoiseen aiheeseen, Heikki. Taas oli miellyttävä lukea rauhallista pohdiskeluasi.
Ei minuakaan tuo Luther-polemiikki inspiroi, vaikka miehestä voisi aikansa lapsena kaikenlaista jälkiviisasta poimiskella – jopa tällaisella vähäiselläkin tietämyksellä. Noinkin hyvin Raamatun vaikeissa olosuhteissa kääntänyt mies on jo sellaisenaan hatunnoston arvoinen.
Sinä kiinnitit huomiota siihen, kuinka poliittinen johto monina aikoina ja kohtalaisen kritiikittömästi on lähtenyt yhteistyöhän nimenomaan uskonnollisen valtavirran kanssa. Kyllähän Hitlerin ja Mussolinin sopimukset katolisen kirkon kanssa ovat kiistaton historiallinen tosiasia. Ja onhan valtiojohdon tappamisvälineitä sittemminkin temppeleissä siunattu, kuten kaikki tietävät.
Kannanottosi varovaisuus kiinnitti erityistä huomiotani. Kirjoitit, että ”En ota kantaa siihen, mikä on Pyhän Hengen osuus Moskovan ja koko Venäjän ortodoksien historiassa.”
Olisiko ihan mahdoton vastaus sinun mielestäsi sellainen, ettei Kaikkivaltiaalla ole mitään tekemistä näiden epäpyhien allianssien kanssa? Antoihan Mestarimme meille ohjeistuksen: ”Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.”(Joh15:19)
Jaakobin kirjeessä monien muiden UT:n kohtien ohella on viesti, johon ei kristillispoliittinen liittosuhde oikein tuntuisi mahtuvan. Mitä sinä ajattelet seuraavasta määritelmästä kristityn ja valtion suhteisiin sovellettuna: ”Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi”(Ja 4:4)?
Ilmoita asiaton kommentti