Sain kerran poikasena selkeän rukousvastauksen ja päätin alkaa uskomaan. Uskoni kesti siihen asti, että kun samana päivänänä tapauksesta kerroin. Kuulija sanoi sen olleen merkillinen sattuma. Paljon myöhemmin mietin elämän tarkoitusta ja halusin löytäää sen. Uskovia tyttöjä oli sitten kerran laulamassa torilla ja jotenkin intuitiivisesti oivalsin, että tytöillä on se elämän tarkoitus jota kaipasin. Siihen joukkoon vain en kehdannut heti mennä. Sain kuitenkin kutsun hengelliseen kokoukseen ja menin sitten sinne. Siellä pappi puhui jotain ja lopetti puheensa sanoihin:” hyvää yötä ja kauniita unia”. Jos on hyvä omatunto, niin näkee hyviä unia, mutta jos ei ole, niin voi jäädä kokouksen jälkeen tänne ja saada sen hyvän omantunnon. Niinpä sain jäädä ripittäytymään ja kuulla että Jeesus on sovittanut minun syntini ja ne julistettiin Jeesuksen nimessä anteeksi ja sain hyvän omantunnon jota kaipasin ja alun hengelliselle elämälle.Siitä alkoi oma uskonelämäni ja on vaihtelevalla menestyksellä ehtinyt tähän päivään. ”Vaihtelevalla” tatkoitan sitä, että joskus vieraannuin uskovien piireistä kokonaan. Sitten taas tuli ajatus palata rohkeasti mukaan, kun elämä ei enää ollut elämän makuista. Nyt pohdin sitä mikä oli omien päätösteni vaikutus ja mikä taas Pyhä Hengen työtä näissä tilanteissa, jotka olivat ratkaisevia oman uskoni kannalta.
Dosentti Aku Visala nosti nuo ajat mieleeni kun hän kotimaan uutisissa olevassa jutussa kaipaa keskustelua vapaan tahdon ja pelastuksen välisestä suhteesta.
Samoja teemoja käsitteli Miika Ruokanen kirjassaan : ”Miten uskoa kun ei voi uskoa? Martti Lutherin ja Erasmuksen väittely ihmisen vapauden rajoista”. Kirjassaan Ruokanen nostaa esiin sen, miten Luthertutkimus on sivuuttanut Pyhän Hengen osuuden pelastuksen asiassa.
Sitten vielä sain käsiini Heikki Haatajan väitöskirja :Tahtoratkaisustamme riippuu lopulta kaikki. Urho Muroman käsitys uudestisyntymisestä ja pyhityksestä. Siinä nousee esiin se käsitys, että uudestisyntyminen tapahtuu silloin, kun sydän avataan Jeesukselle.
Jos kirkossa alkaisi keskustelu siitä voimmeko itse vaikuttaa ratkaisevasti omaan pelastukseen, niin mitä se keskustelu voi saada aikaan. Siinähän nousee esiin myös se mitä uudestisyntyminen on ja milloin se tapahtuu.
Onko siis Kristuksen työ jäänyt kesken kun Jeesus ei ole tullut asuvaiseksi ihmiseen kokonaan vaan tarvitaan matkaa ja kilvoittelua että Kristus asettuisi taloksi kokonaan ? Luterilainen opetus on Raamatullista ja selvää : ihminen on samaan aikaan täydellinen ja pyhä Kristuksessa ja hengestä syntynyt ei tee syntiä ja lihan puolesta olemme syntisiä . Tulee seksoppia jos sotkemme vanhurskauttamisen ja pyhityksen keskenään .kuten myös laki ja evankeliumi tulee pitää erillään.
Jimalan edessä pelastuksen asiassa ei ole asteita , Kristus on täydellisesti sovittanut syntimme ja lunastanut meidät omikseen ja olemme kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa ja tätä yhteyttä me myös nautimme ehtollisessa . hänen ruumiinsa ja verensä kautta .
Timo, sinun täytyy kiinnittää huomio tähän ontologiseen muutokseen, se on se avain josta käsin aukeaa oppien erilaisuus. Vanhurskauttamisen peruslähtökohdista voimme olla samaa mieltä Kristus on sovittanut kaikki, mutta vanhurskauttaminen ei ole vastakohta teoille, mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
Kristus on siis sovittanut maailman (Joh. 1:29), mutta pelastus toteutuu tekojen kautta uskossa (Jaak. 2:14–26; Matt. 25:31–46). Teot eivät ansaitse pelastusta, vaan ne ovat uskon hedelmiä ja armon vastaanottoa. Esimerkkinä pyhien elämä: marttyyrit ja askeetit elävät, tätä synergiaa.
Esim Augsburgin tunnustus (1530), luterilaisuuden ydin, Artikla IV (Vanhurskauttaminen): ”Ihminen vanhurskautetaan pelkästään uskosta Kristukseen ilman lain tekoja.” CA selittää Jaak. 2: ”Teot todistavat uskon elävyyttä, eivät vanhurskasta. Tämä eroaa ortodoksisuudesta jyrkästi. Ortodoksisuus näkee kokonaisuuden: pelastus on elävä usko teoissa (Fil. 2:12–13). CA:n heikkous on tekojen aliarviointi, mikä voi johtaa antinomismiin ja käytännössä johtaakin, kilvoituselämän heikkouteen, näivettymiseen.
Sami. Luherin meno luotariin oli sikäli onnellinen tapahtuma, että nyt me tiedämme elävämme armosta ja yksin uskon kautta Kristukseen. Ja ilman muuta yhteys on nähtävissä luostaritaistelun ja Lutherin teologisen löydön välillä kohti kristillistä vapautta.
Kosti, mielestäni luther ei mennyt luostariin, vaan karismaattiseen hoitolaitokseen. Lutherhan itse oli monen ns. ” luostarin” esimies. Hän vapautui hoitolaitoksesta, mutta käsitti kristinuskon väärin, monessa kohdin.
”CA:n heikkous on tekojen aliarviointi, mikä voi johtaa antinomismiin ja käytännössä johtaakin, kilvoituselämän heikkouteen, näivettymiseen.”
Henki on altis, mutta liha on heikko. Koskee kaikkia kristittyjä. Eläviä sekä kuolleita on kaiketi suunnassa jos toisessa. Jos oksa ei ole puussa, se kuivuu ja hakataan pois. En usko, että elävä ortodoksi pitää itseään muita kristittyjä parempana. Sen uskon, että pitää itseään oikeaoppisena.
Vetoat Sami tuohon Jaakobin kirjeen kohtaan perustellen väärästä kontekstista sitä ja unohdat Paavalin monen muun kohdan . Vanhurskauttaminen viittaa Kristuksen täydelliseen sovitustyöhön joka on täydellinentapahtuma ja kasteessa meidät täydellisesti liitetään häneen ja Kristus siis asuu meissä . Väitämmekö siis että Kristus ei synnytä tekoja meissä ? Sitä Jaakob tarkoittaa että jos Kristus asuu meissä niin silloin myös tekoja syntyy . Paavali kysyy korintonttolaisilta: ettekö tiedä että Pyhä Henki asuu teissä ? Uskoa ja tekoja emme voi laittaa erilleen ja siksi kastekäsky annettu että opetetaan mitä meille on jo lahjoitettu eikä niin että me voisimme ansaita pelastusta . Jos yritämme uudestaan laittaa sitä perustusta joka on jo pantu me uudelleen yritämme Kristuksen ristiinnaulita , kuten Hebralaiskirjeessä opetetaan juutalaisuudesta kääntyneitä kristittyjä . Kilvoittelun puute ei ole oppi vaan opetus . Jos ajatellaan luterilaisuutta yleismaailmallisesti niin ratkaisu ei ole askeesit ja kovempi kilvoittelu suoraan , vaan sen todellinen syntyminen on evankeliumin sanassa jossa on myös lihalle varattu lain saarna ja kehoitukset . Siitä oli kysymys myös Hebr.6 opetuksessa kysymys että vastaanottajat ymmärtäisivät sen perustuksen mikä on jo pantu . Tai kun Paavali opetti Korinttolaisia Kristuksen jo tehdystä työstä niin hän sanoi että ; katsokaa kuinka suurta intoa on saanut teissä juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne . Jumalan sana on elävä ja voimallinen , jonka kautta on maailma luotu ja joka muuttaa ihmisen . Tekemistä ei voi syntyä ilman elämää ,mutta tieto joka tulee sieltä lähteestä joka on täynnä armoa ja totuutta . Lain ja evankeliumin saarna sisältää armon ja totuuden ja on meille elämäksi ja insipiraatioksi ja meille kirkastuu yhä selvemmin Jumalan tahto vaikka elämme syntisessä luonnossa ja alamme nähdä myös selvemmin lihan aikaansaannokset ja myös Jumalan johdatuksen ja suunnitelman .
Ja kilvoittelun tie minun käsittääkseni apostolisessa opetuksessa kytketään seurakuntaan , Kristuksen ruumiiseen ja käytännössä sen osallisuudesta lähtien elämään arkea antaa meille eväitä elää ja pyrkiä olemaan lapseudessa ja armossa ja anteeksiantamuksesta eläen .
Sitä tietä viisauteen ja oppimiseen kuvaa Paavali kolossalaiskirjeessä että Srk sydämet yhteenliitettyinä rakkaudessa saisivat kehoitusta oppia tuntemaan Jumalan salaisuuden Jeesuksen Kristuksen jossa on kätkettynä kaikki viisauden ja tiedon aarteet . Ajattelen että kilvoittelu lähtee aina täytetystä Kristuksen työstä käsin ja sitä ympäröi turvallinen tila rakkaudessa . Tämä ainakin minulle resenoi sen todellisen elämän kanssa että vahva usko sanaan ja sen kaikkiin muotoihin miten se saa vaikuttaa sen lahjoitetun uskon elämiseen sitä elämää mikä meille on annettu on sitä kilvoittelua.
En tunne ordodoksien kilvoitteluperinettä niin että voisin siitä lausua paljoakaan , mutta ymmärrät varmaan että se herättää ajatuksia uskonharjoittamista yksikseen ja pyrkimyksiä muuttamaan sitä tahdon tilaa , kun luterilaisuus uskoo Jumalan sanan sen tekevän kuulemisen kautta Kristuksessa ja hänen ruumiissaan .
Olen maallikko ja kirjoitan kuin maallikko ja en edes pyri kirjoittamaan ”oppikirjojen ” mukaan vaan siitä mitä olen ajatellut oppivani apostolien opetuksista . Kaikkia voidaan tarkastella ja tulee tarkastella Raamatun ja myös oman kirkon opin selitys dokumenttien valossa ja vaikka ymmärrän noston luterilaisesta kilvoittelusta ja lähinnä tarkoitat sen puuttumista niin syy löytyy mielestäni enemmän sieltä saarnatuoleista , alttarista ja Kristuksen ruumiin hajoneesta tilasta ja lopulta kokonainen ymmärrys seurakuntaopista ja paimenuudesta on hukassa . Ja kun Jumala on johtanut pelastussuunnitelman kautta siihen monien vaiheiden jälkeen miten ensin Kristus tahtoo meitä palvella niin jos tämä ei ole kokonansa Jumalan sanasta nousevaa niin mieltä ymmärrys ja kilvoittelun lähtökohta on sumeaa . Jokaisen päivän kilvoittelu tulee alkaa Isä meidän rukouksella että tiedostamme mistä me ponnistamme uuteen päivään ja siinä jätämme myös kaikki läheiset pyytäen heille anteeksiantamusta myös . Arkea me elämme suurimman osa ajastamme ja elämästämme ja kysymys on lopulta millä eväillä sitä elämme .
Ed korjaus Kilvoittelun puute ei ole oppi vaan opetus eli kilvoittelun heikkous ei mielestäni johdu luterilaisesta opista vaan opetuksen puutteesta . Pitäs tarkastaa kirjoitukset , anteeksi jos hiukan epäselvää , täytyy tehdä parannusta tässäkin asiassa
Kun Paavali opettaa tietä tuntemaan viisautta eli Kristusta rakkauden kautta turvallisesti , niin tämä sama rinnastuu päihdehoitoon . Allaolevassa linkissä jos asia kiinnostaa on saman kaltainen polku . Kun päihderiippuvuus tuottaa aivon etulohkossa kielto tilan ( todellisuutta ja seurauksia ei nähdä) ja totuus muuttaa ihmisen ja totuuden kautta ihminen alkaa toipumaan . Ja pohjalla siinä turvallinen ja rakastava tila kun päihderiippuvaiset sanovat että ensimmäistä kertaa ajattelevat että tämä ihminen tietää miltä minusta tuntuu ja hänet otetaan halaten vastaan. Ja vastaanottajat omaavat oman päihdekokemus kuntoutuksen ja sama kristillisessä kontekstissa opettajat ja paimenet tulee olla kokemusasiatuntijoita ja siitä syntyy yhteys ja luottamus . Kuntouksessa kieltotilan voimassa olemiseen on määritelty viikon valehtelemisen aika . Vapauteen on aina polku joka on totuuden löytäminen .
https://youtu.be/Y3ZLj0jZyOA?is=1Zc19H6exVefE6wv
Hyvää Keskustelua! On tullut mieleen monet nuoruuden pohdiskelut muistoon…
Vielä palaisin asiaan mihin Timo kiinnitti huomiota: ”Usein julistetaan että Saulus tarsolainen tuli uskoon Damaskosken tiellä ( kirjoitit Ismo että oli uskovainen ja se tais olla vahinko?). Huvikseen kysyin tekoälyltäkin ja sekin oli sitä mieltä että Salus tuli uskoon Damaskosken tiellä mutta mielestäni ei tullut .”
Paavalin usko Jumalaan oli ilmeistä jo ennen Damaskosen tien tapahtumia ja tässä onkin hyvä ymmärtää, miten Paavalin käsitys Jumalasta muuttui, kun hän käsitti Jumalan Rakkauden oikein, sen sijaan, että hän uskoi, että noudattamalla ehdoitta ”lakia”hän saavuttaa kelvollisuuden Jumalan edessä. Uskovainen Paavali tuli siis Kristityksi, tämä erotus on hyvä käsittää, niin voimme ymmärtää miten esim. Uskovainen muslimi tulee Kristityksi.
Onkin hyvä ymmärtää, että usko Jumalaan ei tee ketään vielä Kristityksi. Kun olen tutustunut esim. Muslimin tapaan elää ja uskoa, niin en löydä heidän uskostaan mitään moitetta, he uskovat vakaasti toimivansa Jumalan tahdon ja vaatimusten mukaan, eli he elävät hurskasta laki uskonnollisuutta. Näin oli myös Lutherin kohdalla, ja monen, monen muunkin, jotka ovat ottaneet Jumalan tahdon toteuttamisen elämänsä päämääräksi. He eivät epäile Jumalan olemassaoloa, mutta he eivät tunne Jumalan Poikaa.
Näin on siis yleensä uskonnollisessa kontekstissa elävien ihmisten laita, he uskovat vakaasti täyttävänsä ne tietyt ehdot, joita vaaditaan kunkin uskonnollisen yhteisön piirissä. He ovat uskovaisia, sanan yleisessä merkityksessä, mutta, mutta… Mitä Jumalaan uskovalle Paavalille tapahtui, kun hän joutui tekemisiin Kristuksen kanssa?
Kristus paljasti hänet vainoamassa niitä uskovaisia, jotka Kristus oli itse Vapauttanut lain orjuudesta…
Paavalista tuli Kristitty, kun hänet kastettiin ja hänen silmänsä avattiin näkemään mistä Evankeliumissa on kysymys. Hänestä tuli Jumalan Armon julistaja Kristuksen kohtaamisen kautta…
Kristus on siis tullut kaikille ihmisille Vapahtajaksi synnistä ja lain kirouksesta, joka orjuuttaa ihmisen, sen sijaan, että ihminen oppisi rakastamaan ja olemaan Armollinen ja laupias kaikkia kohtaan, joka on lopulta lain täyttymys.
Kun ihminen ymmärtää, että Kristus on tullut hänelle Lain täyteydeksi, ja Jumalan Rakkaudeksi, niin ihmisen sydän muuttuu ja hän on päässyt vapaaksi, pois lain kirouksen alta. Tätä Vapautta Kristus julistaa kaikille, jotka ovat uskontonsa orjuuttamia. Tämä koskee kaikkia uskontoja ja kaikkia uskovaisia, jotka pyrkivät täyttämään hyvän uskovaisen elämää lakia ja uskonnollisia säädöksiä noudattamalla… Lain kautta tulee synnin tunto ja sillä on kuoleman virka, sen tehtävänä on tappaa ihmisen omavanhurskaus, että tilalle voisi tulla Jumalan Vanhurskaus ja Kristuksen Rakkaus. Joka ei kuole, se ei voi elää.
”Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ”Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi”.
Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.
Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.
Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ”vanhurskas on elävä uskosta”. Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: ”Joka ne täyttää, on niistä elävä”.
Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.” Gal.3:7-14
”Kilvoitus kuuluu aina kirkon olemukseen, eikä siitä voi irtautua. Se jatkuu hautaan asti. Se, on kovaa, sitkeää, pitkäjänteistä työtä Jumalan armon avulla. Lankeamista, nousua, ja taas sama uudestaan, toistoa siis. Tavoitteena on jumaloituminen tahdon uudelleen suuntaus ja muokkaus, ontologinen muutos. Maailmassa tai luostarissa. Amen.” (Sami)
Kristitty tuntee joka päivä vaivaa synnistään, ja joka päivä hän parannuksessa ja uskossa kääntyy Kristuksen puoleen. Pyhän Hengen työ hänen sydämessään johtaa hänet yhä syvempään synnin ja armon tuntoon. Hän näkee, mitä hänen syntinsä on maksanut hänen Vapahtajalleen, mutta samalla hän iloitsee siitä, että Vapahtaja niin suuresti häntä rakastaa. Vapaaksi synnistä hän ei pääse ajallisen elämänsä aikana, vaan hän on jatkuvasti »samalla kertaa vanhurskas ja syntinen».
Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti. Fil. 3:12.
Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoi: »Tehkää parannus», niin hän tahtoi, että hänen uskoviensa koko elämä maan päällä oli oleva jatkuvaa parannuksen tekemistä. Martti Luther.
”eroavatko hurskaan luterilaisen ja ortodoksin kokemukset lopultakaan hirveästi toisistaan.” (Marko S.) Sanoitus, termit poikkeavat toisistaan. Vaellus itsessään on samankaltaista?
Ismo kirjoitit : Paavalin usko Jumalaan oli ilmeistä jo ennen Damaskosen tien tapahtumia ja tässä onkin hyvä ymmärtää, miten..
Niin uskon ja uudestisyntymisen voi tietysti käsittää eri asiaksi mutta ajattelen sen lahjan kautta ja se ankkuroituu Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen . Oli tietysti Sauluksella usko mutta se usko oli lain tekojen noudattamista eikä Kristuksen vainoaja ole Jumalan pojan uskossa .
Damaskosken tien tapahtumat luulen että usein tahdotaan liittää kokomukselliseen uskontulkintoihin ja se perustus joka meidän pelastuksellamme on jää sivuun , joka on jopa päivän selvää monessa kohdin Raamatussa . Ja juutalainen ymmärrys liitoista ja Jumalan ilmoituksesta profeettojen ja myös enkelien kautta oli selvää Jumalan puhetta . Näin meidän tulisi myös ottaa apostolien opetukset suoraan Jumalasta saaduiksi .
Jep, Timo käsite ”uskovainen” on laajasti ymmärrettävä ihmisenä, joka uskoo Jumalaan. Halusin vain korostaa, että fariseukset olivat aikansa hurskaita ”uskovaisia” heidän uskonsa Jumalaan oli varmasti totta, he uskoivat ja harjoittivat uskoaan hartaasti kaiket päivät. Tällainen Paavalikin oli ennen kuin sai kohdata Kristuksen. Moni hurskas pappi on tullut uskoon, tätä tarkoitan. Eli ns.”uskovainen” voi löytää Kristuksen.
Lain ja Evankeliumin sekoittaminen on aina vaarana ja läsnä, kun uskonnollinen ja uskovainen ihminen yrittää avata ymmärrystä siitä, mistä on kysymys, kun puhutaan uskosta ja sen vaikutuksesta.
Jos ymmärtää, että uskonnollisuus on ihmisestä ja Usko on Jumalasta ja sen, että Kristus tuli vapauttamaan ihmisen juuri uskonnollisuudesta, niin ollaan jo paljon ymmärretty.
Niin tarkemmin ajateltuna kun meillä Suomessa on on lähes kaikki pienenä kastettuja ja minä olen uskonut koko elämäni ajan Jumalaan mutta olen elänyt myös vuosia Jumalan tahdon vastaista elämää niin vaikeata on lopulta määritellä niistä hetkistä olisiko joutunut helvettiin kun olis kuollut , kun jotain rukousta hädässä ja tietoisuutta koko ajan . Raamatun sanan mukaan se on toisaalta selvempää ja niillä jotka ovat jo pienestä kadottaneet sen uskon . Vaikka usein pienissä lapsissa usko näkyy ja myös ymmärtävät ihmeellisellä tavalla Luojan ja Jumalan , mutta pikkuhiljaa elämä vie toiseen suuntaan jos ei saa opetusta . Yksi lapsenlapsista ei puhunut vielä ja osoitti seinällä Jeesuksen kuvaa usein ja sanoi Jeesu , Jeesu . Huomasin tämän aikanaan kun olin järjestämässä koulukonsertteja parille gospelbändille . Päivällä ala aste ja yläaste ja illalla iltakonsertti. Ala- aste konsertissa lapset lauloivat ja tykkäsivät , mutta yläasteelta kuului että muuten hyvää mutta liikaa tuosta Jeesuksesta laulettiin . Niin se ihminen muuttuu 😅
Voiko eroa ymmärtää, jollei ole omakohtaista kokemusta molemmista ?
Kari Paukkunen lainaa ja kysyy; ” eroavatko hurskaan luterilaisen ja ortodoksin kokemukset lopultakaan hirveästi toisistaan.” (Marko S.) Sanoitus, termit poikkeavat toisistaan. Vaellus itsessään on samankaltaista?”
Kyllä näillä on huomattava ero. Eron huomaa jos on elänyt luterilaisessa kontekstissa ja siirtynyt sittenmin ortodoksisuuteen. Ero on aivan valtava. Kaikki muuttuu, se on eksistentiaalinen muutos.
”Eron huomaa jos on elänyt luterilaisessa kontekstissa ja siirtynyt sittenmin ortodoksisuuteen.”
Kiitos! Ei ole vertailukohtaa olemassa, joten tutkin tätä ilmoitusta sydämessäni.
Tietysti aina eron huomaa kun vaihtaa kirkkoa , uudet ihmiset , eri käytännöt , erilaista opetusta ja ulkoiset puutteet . Olen minäkin kokenut suuren muutoksen monessa suhteessa vaikka olen siirtynyt luterilaiseen pienempään kirkkoon . Ja kaikkea edellä mainittuja asioita se on koskettanut . Mutta uskon kohde on sama ja Jumalan ilmoitus sama . Kaksi isointa asiaa tietysti on Jumalan sanan merkityksen . sisällön ymmärrys ja kokemuksellisuus . Siirtyminen on aina helpompaa jos ei ole oikeastaan sisällä edes siinä kirkossa mihin kuuluu .
ERoa voisi kuvata sydämen ja pään erolla. Me Luterilaiset toimimme sen mukaan mitä tiedämme varmasti , mutta Ordotoksit elävät sydämen ihmisinä. Me ison kirkon ihmiset joudumme heti pulaan kun sana kehoittaa selkeästi rukoilemaan jatkuvasti lopettamatta sitä kesken. Siihen sanomme heti vastauksena: ”ei siihen kukaan pysty”. Silti itse Jumala on luvannut auttaa siinä, mutta me pysymme kannassamme tiukasti. Ei onnistu.
Ortodoksi sen sijaan on sydämen ihminen ja rukoilee sydämellään, eikä päällään ja kas jatkuva rukous onkin mahdollista. Samalla sydän josta kaikki paha lähtee joutuu Pyhän Hengen jatkuvan tarkastelun kohteeksi.
Henki auttaa meitä laittamaan pahat ajatukset pois, ennenkuin ne muuttuvat teoiksi.
Me Luterilaiset kiinnitämme huomion vain tekoihin ja saatamme olla aivan rauhallisin mielin siitä huolimatta, että mielessämme askroimme mitä vain.
Luterilainen sivuuttaa nopeasti Galatalaiskirjeen viidennnen luvun kahdennenhkymmenennen toisen jakeen Hengen hedelmästä. Hän alkaa miettimään :” tästähän voisi opettaa muille. Siitä saisi hyvän raamattutunnin ja vaikka useampia. Ordotoksille sama kohta puhuu siitä työstä mitä Pyhä Henki haluaa tehdä tämän sydämessä.
Pekka. On se niinkin, että omakohtainen kokemus laista ja evankeliumista avaa ymmärryksen niiden suhteesta. Laki osoittaa Lutherin mukaan Jumalan vihan. Se on välttämätön käyttö. Ei kuitenkaan vanhurskauttamiseen. Laki johtaa katumukseen. Mutta jos Pietari olisi pysynyt tässä lain katumuksessa eikä Herra olisi katsonut häneen, hänelle olisi käynyt samoin kuin Juudaalle, jolle ei enää armoa suotu. Vanhurskauttaminen tosin seuraa katumusta, mutta ei niin, että se olisi katumisen vaan armon aikaansaannos. Pietari katui ja sai anteeksi. Näinhän se meilläkin menee.
Pekan ajatukset on yleistäviä mielestäni , en minä ja tuskin kukaan voi päästä ihmisen sydäntä tarkastamaan edes ulkoisesti , kuin yksin Jumala . Tietysti ulkoiset ns. hengelliset menot näyttäytyy joltain tässä asiassa , mutta olemme myös kaikki erilaisia persoonia , erilaisten isien ja äitien kasvattamia ja erilaisen elämän eläneitä . Usein vaikuttaa ihmisen seurakunnan tai kirkon valitsemiseen on Ihmisen luonne ja mieltymykset sen lisäksi miten teologiset oppiasiat kokee .
Ihmisen sydäntä liikuttaa eniten Jumalan koulussa ristinkantaminen ja siitä seuraavaa armon tuntemista . Moni puhuu uskostaan uskoontulon kokemuksen kautta ja siihen usein palaa ja tietysti siinä on myös usealle voimakas armon kokemus . Kuitenkin usko tuottaa monia sydämen tuntemuksia kun elämme hänen yhteydessään . Ehkä voisi kuvata sitä että antaessaan saa ja se tarkoittaa mielestäni avoimuutta Jumalaa ja ihmisiä kohtaan rippi on hyvin vapauttava kokemus ja siinä on todellisena läsnä Junalan armo . Kun ihmisellä sisäinen rauha ja puhdas omatunto niin voi elää kristityn vapautta . Ei tarvitse haaveilla ei pyrkiä johonkin vaan tietää lapseudessa että elämäni on Jumalan armollisissa hyvissä ja pyhisså käsissä. Vapauteen Kristus meidät vapautti ja tulee suoda jokaiselle vapaus ja oppia myös erilaisuudesta .