Voiko seurakunta erota kirkosta?

Kun kirkolliskokoukseen tulee yhä agressiivisempia Raamatun ja Kirkkolain vastaisia aloitteita, kiristyy ympyrä uskovien ympärillä kohta siihen pisteeseen, että joku seurakunta saattaa päättää erota Suomen ev-lut kirkosta ja viedä omaisuutensa mukanaan ja mahdollisesti liittyä takaisin Roomalais-katoliseen kirkkoon, josta aikoinaan erosimme.

Seurakuntayhtymässä tämä ei onnistu, kun siellä omaisuus on pääsääntöisesti seurakuntayhtymän omistuksessa, mutta sellaisissa pienissä itsenäisissä seurakunnissa, joissa eksyttäjät eivät vielä ole saaneet jalansijaa seurakunnan päättävissä elimissä tämä on mahdollista.

Liittymällä Roomalaiskatoliseen kirkkoon seurakuntalaiset saavat taas uskonrauhan ja oikeuden uskoa Raamatun sanaa jokaisen jakeen osalta Jumalan tahdoksi, eikä tarvitse kuunnella sellaisia jokavuotisia ristiriitaisia väittelyitä Raamatun totuuksista ja Jumalan tahdosta, vaan voi keskittyä Pyhän Hengen kanssa seurusteluun ja luottaa Jeesuksen armoon ja Jumalan rakkauteen, ei ihmisten manipuloimaan rakkauteen.

Kirkolliskokouksemme on selkeästi hyväksynyt periaatteen, joka on kirjoitettu Kirkkokäsikirjaan 24. sunnuntai helluntaista johdantotekstiin: " Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan  tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä."

Rohkenen ehdottaa, että esimerkiksi Oripään pieni seurakunta voisi olla koeseurakunta ja erota kirkostamme jäsentensä ja omaisuutensa kanssa, jolloin näkisimme miten prosessi etenee ja toteutuu!

28 kommenttia

  • Leo Tihinen sanoo:

    Erkki O Auranen: ”Toisaalta kun on liittynyt yhteen kirkkoon ja hyväksynyt sen opin, miksi vaihtaisi. Oppia on vain pidettävä alkuperäisenä!”

    Hyvä kun oivalsit edellisen. Ei oppeja tarvitse muuttaa. Muutetaan käytäntöjä, niin kuin ennenkin on tehty. Mooseksen laki saa olla Raamatussa entisellään ja niin myös entisen lainopettajan Paavalin kirjeet. Sovelletaan käytännöissä kristillisiä hyveitä ja järkeä.

    Kirkolliskokouksen on vain tehtävä päätös, että ev.lut kirkkomme vihkii avioliittoon kaikki jäsenensä, Suomen laissa säädettyjen avioliittoehtojen mukaan. Näin menetellen saadaan maahan rauha ja ihmisille hyvä tahto.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Erkki O Auranen sanoo:

      Ei kirkolliskokous voi tehdä päätöksiä, jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia!!! Eksyttäjät voivat koska tahansa perustaa oman kirkkonsa ja laatia sille mitkä tahansa säännöt. Meidän kirkkomme perustuu Raamattuun, jota tunnustavat 2.500 miljoonaa ihmistä maapallolla. Ei sitä voida äänestämällä muuttaa, koska se on jumalan sanaa. Kaikki eivät vaan ymmärrä mitä tarkoittaa, että jokin on Jumalan sanaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Kirkolliset toimitukset ovat uskonnonharjoittamista eikä käytäntöjä voida muuttaa ilman opillista tarkastelua.

      Toivoisin,että kunnioittaisit kirkon olemusta uskonnollisena yhteisönä ja hyväksyisit, että oppi ohjaa käytäntöä, eikä toisinpäin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Repo sanoo:

    Ymmärtääkseni yksi Suomen metodistikirkon seurakunnista oli alkujaan luterilainen – tai ehkäpä oikeampaa olisi todeta, että huomattava joukko erään seurakunnan väestöä. Eivät saaneet lupaa omalle paikalliselle kirkkorakennukselle (ja seurakunnalle?), joten erosivat joukolla luterilaisesta kirkosta ja ryhtyivät metodisteiksi.

    Edellisen paavin aikaan aika monia anglikaanisia seurakuntia siirtyi katoliseen kirkkoon isompana ryhmänä: papisto vihittiin uudelleen ensin diakoneiksi ja sitten papeiksi, naimisissa olleet piispat saivat oikeuden piispuuden merkkeihin ja ordinaarin aseman (tai miten kyseinen asema nyt sitten suomeksi kääntyykään), vaikkei heitä ekumeenisista syistä varsinaisesti piispoiksi vihittykään (yhteydet ortodokseihin tässä merkitsivät).

    Nämä ”Tiberin ylitse uineet” entiset anglikaanit, nykyiset katolilaiset elävät hieman rinnakaisjärjestelmässä katolisessa kirkossa, noudattaen tiettyjä anglikaanisuudesta mukana seuranneita jumalanpalveluselämän ja kirkkovuoden kalenterin piirteitä ja elävät ordinaarin kaitsennassa. Uusien, ei anglikaanisuudesta siirtyneiden pappien osalta kuitenkin samat selibaattivaatimukset, eli ihan samanlainen järjestely ei ole kyseessä kuin uniaattien kohdalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Erityisesti tietyillä Pohjanmaan ruotsalaisseuduilla elää vahvana mentaliteetti ”meidän omasta” seurakunnasta ja ”meidän omasta kirkosta”, jossa ”me” päätämme asioista. Eikä piispa, tuomiokapituli, tai kirkkohallitus. Vapaakirkkoihin on mentaalisesti totuttu kohta 150 vuoden ajan, koska alle 40 kilometrin tiepätkällä voi olla kolme – neljäkin rukoushuonetta, vapaaseurakuntaa tai itse hallinnoitua kyläkirkkoa. Alle 20 000 asukkaan Pietarsaaressa on ollut parhaaseen aikaan kolmisenkymmentä eri tavoin organisoitua seurakuntaa, koska kieliryhmät eivät lestadiolaisuutta lukuun ottamatta ole mahtuneet samaan seurakuntaan. Etelä-Suomesta tai muualta maasta voi olla vaikea ymmärtää tätä. Viime piispanvaalin toisella kierroksella kymmenet valitsijat äänestivät organisoidusti tyhjää, koska eivät voineet tukea kumpaakaan ehdokasta erityisesti näiden avioliittokäsitysten vuoksi. Jänniteet ovat melkein käsin kosketeltavia. Itse vaalin tulos oli hiippakuntatasolla selkeä, mutta protestoijatkin sattuvat olemaan paikallinen enemmistö.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Ihmisten mentaliteetti on Englannissa aivan toinen, kuin täällä. Yhteisöllisyyden rakentaminen on sillä paljon helpompaa. Erilaisen asennoitumisen tähden.

      Kokeile vaikka. Katso millainen keskustelu naapureittesi kesken syntyy olohuoneessasi, kun kutsut heidät kotiisi seurakunnan perustamiskokoukseen. Englannissa samassa tilanteessa syntyisi vilkas keskustelu ja yhteisöllisyys ja seurakunta syntyisi nopeasti.

      Ei ole vaikea arvata miten kävisi teillä. Olohuoneessasi vallitsisi syvä hiljaisuus. Kukin pohtisi vain sitä, miksi nuo toiset ei puhu mitään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Pietarsaaressa silmään sattui lukuisia rukoushuoneita ja seurakuntia – ei kuitenkaan kolmeakymmentä -, kun 2014 kiertelin kaupunkia, laajemmin kuin aikaisemmilla käynneilläni. Jeppis Pride sai minut Pietarsaareen. Kulkue ylitti odotukset – parituhatta -, ja kadunvarsilla ihmiset osoittivat suositota. Oli varmaan reaktio tapahtumaa edeltäneeseen kitkerään lehtikirjioitteluun lähinnä ÖT:ssä.

      Jakobstads svenska församlingin kyrkoherde Bo-Göran Åstrand toimitti Rosenlundissa vanhan kivinavetan katveessa sateenkaarijumalanpalveluksen, jonka parinsadan osanottajan joukossa oli myös monia paikallisia seurakuntalaisia. En muista syytä, miksi ei kokoonnuttu kirkossa.

      Viime seurakuntavaalien tulos Keski-Pohjanmaalla – kävin sen läpi – kyllä kertoi, miksi Borgå stiftin piipanvaalissa moni valitsija jätti äänestämättä kumpaakaan toisen kierroksen ehdokasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Rauli Toivonen: ”Menemättä yksityiskohtiin noissa “yhä agressiivisemmissa Raamatun ja Kirkkolain vastaisissa aloitteitteissa” haluaisin kysyä sinulta (ja toki muiltakin keskusteluun osallistuvilta): Miksi tuollainen sotku, jos taivaassa oleva Jeesus Kristus joukkoja kerran johtaa?”

    Saman pallon voisi heittää teille Jehovan todistajille. Käsitystenne mukaan johtajanne ovat Jeesuksen johdon alaisuudessa. Siitä huolimatta johtajanne (hallintoelin) on vastuussa lukemattomista vääristä ennustuksista, pedofiiliskandaaleista ja epäraamatullisista opeista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Jukka Kivimäki: ”Kirkolliset toimitukset ovat uskonnonharjoittamista eikä käytäntöjä voida muuttaa ilman opillista tarkastelua.”

    Ehkä sinun on hyvä tietää, että käytäntöjä on muutettu ennenkin, ilman opillista tarkastelua. Tässä yksi mielestäni paikkansa pitävä esimerkki:

    ”Kirkolliskokous päätti vuonna 1948 äänin 104-7 ettei eronneita vihitä, eikä heidän siviiliavioliittojaan siunata mikäli edellinen puoliso on elossa muutoin kuin erittäin painavista syistä. Presidentti J.K. Paasikivi kuitenkin esti asian viemisen eduskuntaan, tuolloin presidentillä oli valta toimia näin, nykyään ei vaan kaikki valta on eduskunnalla.”

    Jukka Kivimäki: Toivoisin, että kunnioittaisit kirkon olemusta uskonnollisena yhteisönä ja hyväksyisit, että oppi ohjaa käytäntöä, eikä toisinpäin.

    Jukka Kivimäki, Toivoa aina soppii, mutta kun olen jo vanha mies, niin ajattelin mennä tämän kunnioitukseni kanssa hautaan. Ja toisekseen totean, ettei minun kirkon olemuksen kunnioittamisessa uskonnollisena yhteisönä , ole juuri parannettavaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Jorma Hentilä. Kaikilla pienillä seurakunnilla ei ole omaa rukoushuonetta tai kirkkoa.

    Pietarsaaren sateenkaarijumalanpalvelus toimitettiin kivinavetan katveessa, koska seurakuntaneuvoston enemmistö vt. kirkkoherran puheenjohdolla, ei ottanut sateenkaarijumalanpalvelusta kirkkoon. Paikallisiin perinteisiin on muutenkin kuulunut kesäaikaan samassa paikassa pidetty ulkoilmajumalanpalvelus. Tapahtuneella oli seutukunnassa myös seurauksia, joista ei julkisuudessa ole paljoa puhuttu.

    Ilmoita asiaton kommentti